Pakko tehdä tunnustus...
Pakko tehdä tunnustus täällä, kun en voi tehdä sitä suoraan niille ihmisille joille minun pitäisi se tehdä.
Tunnustukseni on, että olen rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni, valitettavasti tunteitteni kohde ei ole vaimoni vaan uusi työntekijä töissäni.
Mistä tiedän, että uskallan käyttää noin rajua ilmaisua kuin rakastunut, ihmisestä jonka olen tuntenut reilusti alle puoli vuotta ja jonka tunnen vain työpaikalta.
Siitä, että tunteet joita koen vyöryvät ylitseni kuin hyökyaallot, niiden voima on jotain täysin erilaista kuin mikään mitä olen koskaan aikaisemmin tuntenut ja kaikki aikaisemmat tunteet elämäni aikana ovat olleet kuin leudon kesätuulen nostamia laineita.
Huomaan, että hakeudun tuon naisen seuraan mitä ihmeellisimmin tekosyin ja vaikuttaisi siltä, että myös hän tekee kanssani samaa, tai ainakin minusta vaikuttaa siltä. Tätä outoa kissa ja hiiri -leikkiä on jatkunut nyt tovin, oikeastaan heti siitä hetkestä kun hän aloitti meillä, aina välillä toinen meistä yrittää ottaa etäisyyttä, mutta ei mene kuin tunteja ja löydän meidät taas jostain sivummalta käymästä kahdenkeskistä keskustelua, jossa ei oikeastaan ole mitään merkityksellistä sisältöä - vain sanoja, joiden tarkoitus on antaa tekosyy olla vielä muuta hetki toisen lähellä.
Sisäinen ristiriita repii sieluani kappaleiksi, en osaa päättää jatkaako velvollisuuden tunteesta nykyisessä avioliitossani, jossa fyysisen kosketuksen määrä on vuodessa vähäisempi kuin tyypillisellä avioparilla viikon aikana, kaipa sitä voisi luonnehtia kimppakämpässä asumiseksi, joka perustuu yhteiseen asuntolainaan.
Toisaalta nyt on ehkä hyvä, että asiat ovat kotona niin kuin ovat, sillä ajatus rakastelusta vaimoni kanssa on alkanut tuntua vastenmieliseltä ja … tiedän että kuulostaa naurettavalta, siltä että silloin pettäisin tätä uutta tuttavuutta. Tiedän, että jos valitsen tämän vaihtoehdon, jossa yritän jatkaa nykyistä elämääni, en tule antamaan sitä ikinä itselleni anteeksi. Toinen vaihtoehto on hypätä uimataidottomana altaan syvään päähän, ottaa avioero, joka pakottaisi myymään talon, johon vaimoni on niin kiintynyt, ottaa niskoilleni vaimon ja oman suvun paheksunta karkaamalla ”toisen naisen matkaan”, tehdä ihastuksestani kodinrikkoja, siis käyttäytyä kuin mikäkin itsekeskeinen ja moraaliton hirviö tavoitellessaan henkilökohtaista onnea.
Entä jos kaikki kuminkin on vain hellyydenkipeän minuuden luomaa harhaa ja unelmieni kohde onkin kiinnostunut minusta vain ystävänä ja murskaisin vaimoni haaveet sen takia.
Helvetti että elämän pitää olla välillä monimutkaista.
39 kommenttia
Anonyymi
1.10.2012 15:46
Ota riski.
Jos kotona kaikki olisi hyvin, et olisi edes hullaantunut tähän uuteen tuttavuuteen (käytän sanaa 'hullaantunut', sillä näytät itsekin tiedostavan että tunteesi voivat olla harhaa - mutta se ei ole se pointti!)
Ja joskus voi natsatakin. Minun nykyinen avomieheni otti juurikin tuon riskin ja erosi erittäin pitkäaikaisesta suhteestaan. Myös heillä oli yhteinen asunto ja laina ym, mutta kemiat eivät enää olleet kohdanneet pitkään aikaan. Me olimme tunteneet toisemme myöskin vain puoli vuotta.
Me olemme nyt jo vuosikymmenen ajan yhdessä, ja edelleen rakastuneita toisiimme.
Mutta vaikka ei natsaisikaan, niin miksi roikkua suhteessa joka ei tyydytä vain taloudellisten rajoitusten vuoksi? Loppupelissähän sinun elämäsi tarkoitus on olla onnellinen, miksi uhraisit sen toisen onnen takia?
On ihan oikein olla itsekeskeinen, mikäli tavoitteena on oma onni!
Rohkeutta ratkaisuun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 16:37
Ota se työpaikan nainen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 17:02
Samaa mieltä molempien naisten kanssa. Ota riski. Et enää tuosta nuorene ja miksi ylipäätään jäädä suhteeseen, josta et saa mitään irti? Sinkkuna voisit vähän revitellä ja elää :)
Muista, että vain sinä itse elät omaa elämääsi ja vain sinä itse päätät mitä sillä teet!
Tsemppiä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 17:04
No jos teillä ei ole lapsia, niin anna mennä vaan. Mutt, jos on, niin silloin sinulla ei ole enää oikeutta olla itsekäs kusipää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 17:10
Selvitä ongelmat vaimon kanssa, jos pystyt. Ja asutteko sen ajan yhdessä vai erikseen. Tiedätkö koskaan kenen kanssa haluat olla?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 17:12
"No jos teillä ei ole lapsia, niin anna mennä vaan."
Vastaa kommenttiinMinusta lapsia tai lapsettomuutta ei pidä vetää mukaan asiaan. Minkä nainen sille voi jos ei ole lapsia.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 17:59
Elämä alkaa 1. avioeron jälkeen. t. Nimim. Kokemusta on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 18:07
eroeroeroeroeroeroeroeroeroeroeroeroeroero.
Huudan sitä kaikille muille, ettei kukaan tekis samoja virheitä mitä itse teen, kun ei ole pokeria poistua kuviosta.
Vaikka uusi mimmi olisikin vaan haave, jota vaimosi ei ole, ei elämäsi vaimosi kanssa kuulosta siltä, että siitä kannattaisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Kun teet päätöksen, lopetat samalla vaimosi kiusaamisen, ja päästät hänetkin elämään täydempää elämää - vaikka kuinka esität, niin kaikkea tarvittavaa ei hänkään saa laimeasta olemuksestasi irti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 18:09
Ota vaimosi mukaan ja mene kysymään työmaasi naiselta mitä hän ajattelee sinusta. Silloin sinun ei tarvitse kertoa vaimollesi jälkeenpäin kuinka asiat makaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 18:37
Mitä sä ylipäätäänkään olet avioliitossa, jos vaimosi on mielestäsi vastenmielinen. Jos et vielä tohon ikään mennessä ole opetellut pärjäämään yksin, oiskohan aika opetella. Se, että selittelet omaa nössykkämäisyyttäsi velvollisuudella ja asuntolainalla on säälittävää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 18:40
Jos päätät erota, ei taloa ole varmaankaan pakko myydä. Voithan luopua omasta osuudestasi taloon ja antaa sen vaimolle. Jotkut tekevät niin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 19:09
plaa plaa vittu tollasta paskajaaritusta jaksa lukee.pää halkee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 19:25
Tiivistä jorinas, ei kukaan tuota paskaa jaksa lukea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 22:30
Ei nykyään olla enää samassa duunissa tai saman kumppanin kanssa koko elämää. Vaihtelu virkistää. Ja voithan sä myös harkita, että ihan kysyisit siltä duunin pirkolta, mitä se kelaa susta ja jutella sen kanssa tunteista ja tehdä sitten ratkaisut. Ei voi olla niin vaikeaa ku et oo enää kuitenkaan mikään finnipäinen kokematon nuori dorka pojan kloppi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.10.2012 01:08
Kokeile mun kaavaa: mä muutin asumaan toiseen asuntoon, linnaan Et-Ranskan Porovenceen. Vaimolle hankin työpaikan Cannesista ja rakkaalle työtoverille ostin viereisen linnan asunnoksi josta tämä teki etätöitä. Tapasimme toisiamme silloin tällöin Taiwanissa, tavallaan niinkuin kolmannella maaperällä ja juttelimme henkeviä. Vähitellen selvisi, että oli viisainta ostaa vaimolle oma linna, hän halusi sen Itävallasta, mutta ostin sen Saksasta jotta en tuntisi olevani pompoteltu. Nyt elelemme näin ja odottelemme ratkaisua, uskon, että se tulee ihan itsestään ilman kummempia manöövereitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.10.2012 08:19
Meillä on vain yksi elämä - tee ratkaisu sen ajatuksen pohjalta. Tsemppiä ja onnea elämään!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.10.2012 09:23
Mikset pöiljä nussi molempia?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.10.2012 10:04
Seuraa kassiesi ääntä, jos pallit kihelmöivät enemmän työpaikan naisen kanssa niin ota hänet. Silloin tiedät olevasi oikealla tiellä, tiedätkö että onko työpaikan nainen vapaa vai varattu?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.10.2012 10:13
Hienoa kypsää pohdiskelua tärkeästä asiasta!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.10.2012 20:57
Samalla linjoilla kun enemmistö (järkevistä) vastaajista. Eli eroa vaimostasi, koska se suhde lähinnä sitoo, ei sytytä.
Vastaa kommenttiinVie työpaikan nainen dinnerille, ota riski ja pyydä pokkana ulos. Kysy siellä missä mennään ja saavatko tunteesi vastakaikua.
Tsemiä!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
3.10.2012 10:35
Mies, 42v 1.10.2012 17:59
Vastaa kommenttiinTäysin samaa mieltä ja myös itse kokenut saman. Eräs ystävämme erosi pari vuotta sitten (lähes 5-kymppinen) koska huomasi rakastuneensa työkaveriin, ja huomasi vasta sitten että rakastui ensimmäistä kertaa elämässään.
Ja vaikka työkaverisi kanssa ei tule mitään sen vakavampaa, ei elämää kannata tuhlata huonoon suhteeseen. Kauheaa todeta mutta näin se vain on. Eikä vaimosi varmasti ole yhtään sen tyytyväisempi suhteeseenne. Jos on lapsia, niin hoitakaa juttu nätisti lasten vuoksi. Mutta se ei voi olla este.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
3.10.2012 16:56
Sä voit mennä tonne turun saaristoon rantakiville seisomaan ja odotat vaan kun "runkk.." rakkusaallot iskee vartaloon...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.10.2012 20:19
Olet tyypillinen sikamies.
Vastaa kommenttiinTunteesi eivät ole todellisia vaan kuvitelmaa.
Mutta eroa vaan, sittenpähän olet yksin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.10.2012 10:02
Ihminen voi tehdä valintoja. Voit valita nykyisen vaimosi ja ihastuksesi väliltä. Se valinta sinun on tehtävä itse. Voit myös ruokkia ihastumisen tunteitasi hakeutumalla tämän ihastuksen seuraan ja menemällä tunteisiin mukaan - tai sitten voit vastustaa niitä ja vältellä tätä henkilöä. Jälleen sinun valintasi.
Jos avioliitossasi on jotain vialla, voit myös laittaa asiat kuntoon nykyisen vaimosi kanssa ja/tai ulkopuolisen avun, esim terapeutin ammattimaisella tuella.
Kokemuksesta voin sanoa, että mikään suhde ei pysy kunnossa hoitamatta, olipa se ystävyyssuhde tai aviokumppanuus.
Erot on aika kipeitä, ja lähes AINA väärin silloin kun perheeseen kuuluu lapsia. Lapset kärsivät aina, ja se on heitä kohtaan väärin, aikuisten tulisi suojella lapsia, ei aiheuttaa heille hätää ja kärsimystä.
Oma vinkkini on, että laitat avioliittosi kumppanisi kanssa kuntoon. Tuo esille rohkeasti ne ongelmat, mitä koet lämpimässä ja rakentavassa sävyssä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.10.2012 13:58
Olet hullaantunut. Siksi näet kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa asuntolainan maksamista, näivettyä pystyyn tai rikkoa koko liitto ja alkaa oikeasti elää toisen naisen kanssa. Yritä irrottautua ja tarkastella tilannetta neutraalimmin.
Tässä tapahtuu kaksi asiaa: ensinnäkin, avioelämäsi on kriisissä. Ehkä olet v*tunut ja tunnet tulevasi kyykytetyksi kun vaimo ei anna. Tympii kun vaimo pitää sinua vaan jonain rankuvana sääliönä eikä minään muuna. Tylsää ja inhottavaa.
Toisekseen, toinen nainen puhuttelee sitä puolta sinussa joka on jäänyt vaille huomiota. Yhtäkkiä oletkin haluttava ja tavoiteltava, tunteellinen ja eroottinen, kaikkea mitä et avioliitossasi ole.
Avioliiton kriisi, seksittömyys ja oman itsellisyyden ongelmat ovat ratkaistavissa; lääke ei ole avioero vaan tiukka katse peiliin ja keskustelu kumppanin kanssa. Se on tietty vaikeampaa kuin hullaantuminen ja uuden suhteen aloittaminen mutta avioliitto ei olekaan seurustelusuhde.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.10.2012 16:35
"Erot on aika kipeitä, ja lähes AINA väärin silloin kun perheeseen kuuluu lapsia. Lapset kärsivät aina, ja se on heitä kohtaan väärin, aikuisten tulisi suojella lapsia, ei aiheuttaa heille hätää ja kärsimystä. "
Okei, sanoitkin että lähes aina väärin, mutta silti. Elämäni onnellisin päivä oli kun oma äitini erosi isästäni, ainainen riitely oli saanut minut kävelemään munankuorilla jo useamman vuoden ajan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.10.2012 20:30
^Keitettyjä vai raa'an munan kuoria?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.10.2012 20:00
Kannattaa ensin selvittää onko tämä nainen edes kiinnostunut sinusta siinä mielessä, voi olla ihan sun omaa kuvitelmaa tuo seuraan hakeutuminen. Kannattaa myös jutella vaimon kanssa mitä mieltä hän on suhteestaan, ties vaikka tällä olisi jo uusi mies kiikarissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 07:53
Mies, 42 v
5.10.2012 10:02
Hyvin sanottu. Ihan samaa mieltä. Ihan liian monet on kiljumassa ero ero ero heti kun tulee arki vastaan mutta kuten sanoit valintahan sekin on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 11:27
1) onko avioliitto jo umpikujassa
2) olsiko se sitä ilman tuota työpaikan ihastusta
jos ei niin -> terapiaan eukon kanssa ja ratkaiskaa ongelmanne
jos vastaus on molempiin kyllä, niin ei muuta kuin otat itseäsi niskasta kiinni ja:
1) kerrot vaimollesi että on aika erota
2) kerrot ohimennen sivulauseessa ihastuksellesi että olet ottamassa eroa
3) ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA, tilitä pahaa oloasi ihastuksellesi taikka paljasta tunteitasi tässä vaiheessa koska, jos teet sen ei jäljelle jää kuin tie ystävyyteen.
4) jatkat flirttailua vasta kun olet muuttanut uuteen osoitteeseen ja toipunut itsekkin eron aiheuttamasta ahdistuksesta
todennäkoisesti lopputulos on kaikesta huolimatta Crash & Burn,koska kun otat eron lakkaat olemasta "vaaratton varattu" flirtin kohde, jonka avulla oli kiva saada "pientä sähköä työpäivään ja pikkarit kosteiksi aviomiestä varten" ja sinusta tulee vapaa parittelukuppania metsästävä pelottava mies joka on uhka hänen nykyiselle parisuhteelleen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 11:38
lisäys naisen 28v komenttiin.
mielestäni uusi ja vanha mamma pitäsi pitää ratkaisua hakiessa erillisinä asioina, eikä lähteä roikottamaan vaimoa mukana kuvioissa ihan siltä varulta että ei jäisi yksin.
joko avioliitto on karilla ja on aika antaa sen päättyä tai sitten se on koetettava korjata.
täysin riippumatta siitä olisiko pesää tarjolla jostain muualtakin ;)
vasta tuon päätöksen jälkeen on mielestäni sopivaa lähteä tutkimaan tarkemmin mikä on tilanne tuon ihastuksen suhteen.
sillä kaikki muuta "lennosta vaihdot" "suhde alkoi pettämisellä jolle emme voineet mitään" jne jne mallit jättävät uuteen suhteeseen jo alkumetreiltä sellaiset arvet että homma kaatuu ennemin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa.
nimimerkillä "viettää avioelämää kolmannen tulevan exänsä kanssa"
ps. itse opin tuon vasta 2 avioeron jälkeen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 17:33
Ei saatana. Taas sekoitetaan rakkaus hullaantumiseen/ihastumiseen. Ei sitä nyt vain voi olla rakastunut ihmiseen, jota ei oikeastaan edes tunne. Lisäks onnea vaan, että olet mennyt naimisiin ilman rakkautta. Ota nyt siitä vaimostas ero ainakin. Järjetöntä tuhlata elämänsä rakkaudettomassa liitossa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 18:20
pitäsköhän tunnustaa omat syntini. luin vain otsikon ja heitin vittuun koko näppäimistön! rippituoli pitäs muuttaa panokomeroksi tai seksinurkaksi! huomenna kirjotan tänne tunnustuksen joka on vailla vertaa! Kirjoitan asiallisia kommentteja. Seuranhaku ei kuulu Rippituoliin. Se onnistuu parhaiten Deitti.netissä. Kommentoi tätä kirjotusta vaikka tuhat kertaa! en lue sitä ja ette minua kiinni koska olen jo Atlantin toisella puolella. lisää tunnustuksia ja tosiasioita! me haluamme jatkoa näille kertomuksille
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 18:33
LUE TÄMÄ JA EDELLISEN TEKSTIN VOI UNOHTAA:
WTF??????????????????!!!!!!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 18:34
Teksti on yleensä kirjoitetussa muodossa esitetty asiasisältö: kirjoitus tai kirjallisessa muodossa tuotettu alkuperäinen puhe, esitetyistä puheista vuorosanoihin tai keskusteluihin. Yleensä tekstillä on tarkoitettu sanomalehteen tai kirjaan ladottua kirjallista esitystä. Tekstin rinnalla ovat eläneet käsin kirjoitetut painamattoman sanan muodot, kuten käsikirjoitukset, jotka on alun perin kirjoitettu käsin mustekynällä.
Vastaa kommenttiin1850-luvulla tekstien piiriin tulivat myös kaukokirjoituksella kirjoitetut viestit, jotka olivat parannus sähköttämällä toteutettuun viestiliikenteeseen.
Sanomalehtitekstin osia ovat otsikko, ingressi ja leipäteksti.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 18:35
Teksti on yleensä kirjoitetussa muodossa esitetty asiasisältö: kirjoitus tai kirjallisessa muodossa tuotettu alkuperäinen puhe, esitetyistä puheista vuorosanoihin tai keskusteluihin. Yleensä tekstillä on tarkoitettu sanomalehteen tai kirjaan ladottua kirjallista esitystä. Tekstin rinnalla ovat eläneet käsin kirjoitetut painamattoman sanan muodot, kuten käsikirjoitukset, jotka on alun perin kirjoitettu käsin mustekynällä. Floodaus on tuhmaa.
Vastaa kommenttiin1850-luvulla tekstien piiriin tulivat myös kaukokirjoituksella kirjoitetut viestit, jotka olivat parannus sähköttämällä toteutettuun viestiliikenteeseen.
Sanomalehtitekstin osia ovat otsikko, ingressi ja leipäteksti.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 18:36
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 18:38
.....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2012 18:39
Kirjoita kommenttiKirjoita koKirjoita kommenttimmenttiKirjoita komKirjoita kommenttimentti
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin