Rakastan avomiestäni...
Rakastan avomiestäni suunnattomasti, mutta rakkaus on enemmänkin platonista. Rakastan häntä kuin veljeä. Olen rakastunut työkaveriini, ja tiedän että tunne on molemminpuolinen. En kuitenkaan uskalla jättää avomiestäni, koska en haluaisi satuttaa häntä ja minua pelottaa, että hän ei tule löytämään ketään toista elämänkumppania. En kestä ajatusta hänen loukkaamisestaan, mutta nyt en ole itse onnellinen.
10 kommenttia
Anonyymi
16.3.2011 11:15
Valivali ja jäkäjäkä, syytät miestäsi siitä että olet nynny ja epäluotettava. Kyllä se sun miehes löytää sinua paremman naisen joten tuon tekosyyn voit unohtaa samantien. Seuraava "syy" kehiin, tai lähde työkaverisi perään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.3.2011 11:31
Tee kuten kuka tahansa viisas ihminen, eli nussi työkaveriasi ja pidä se aviomiehesi kaiffarina.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.3.2011 21:06
Eli sä teeskentelet ja olet jätkän kanssa säälistä, ja vieläpä pilaat sen mahdollisuudet tavata joku nainen joka oikeesti siihen voisi rakastua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.3.2011 00:38
Itselläni oli aikoinaan vastaavanlainen tilanne. Kärsin asiasta monta vuotta ja viimeinen puol vuotta oli niin paha, että olin fyysisestikin tosi kipeä. Joten en voi muuta sanoa ku että sun on pakko vaan olla itsekäs ja päästää irti. Kyllä jokainen ansaitsee lyhyessä elämässään olla onnellinen ja jättää jossittelut sikseen. Helppoa eroaminen ei ole mutta jälkeenpäin tajuat että se helpotti. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.3.2011 18:46
On monesti suuri moka sekaantua työkaveriin..
Minä myös olin tuossa tilanteessa joskus aikoinaan, ja jätin "kaveripuolisoni" toisen miehen takia, vaikka pitkään sinnittelin odottaen että suhteemme löytäisi saman kipinän mitä meillä oli alussa. Luulin ettei hän löytäisi koskaan ketään toista, ja että hän murtuisi täysin. No, nyt sillä exälläni on kaunis vaimo, suloinen lapsi, hyvä duuni ja hieno talo.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.3.2011 03:32
Kerro heti miehellesi missä mennään, jos häntä oikeasti rakastat. Muuten tulet loukkaamaan häntä paljon syvemmin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.3.2011 20:24
No ei siinä sitten mitään. Tuhlaa loppuelämäs ettet vain loukkaa ketään. Valinta on sinun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.4.2011 01:14
Itsellä ollut vähän sama juttu. Tiedän miltä tuntuu.. Mut mulla kuitenki pelkkiä ihastuksia. Kerran luulin rakastuneeni ja olin jättämässä miehen. Kamat pakattuani pakitin, rakkaus avopuolisoon olikin syvempää. (mutta vieläkin takkuaa)
Vastaa kommenttiinMieti tarkkaan, kumpaa rakastat oikeasti. Jos rakastat sitä työkaveriasi, sun on oltava varma, että se tekis mitä vaan sun eteesi ja tukee sua täysillä mahdollisessa uudessa elämässä.
Jättäminen ei ole koskaan mukavaa, mutta jos joudut sen tekemään, aloita kysymällä, haluaisiko hän sinulta ennemmin rehellisyyttä vai elää kanssasi "onnellisesti" valheessa..
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
2.4.2011 21:24
Et varmaankaan halua olla säälistä miehesi kanssa enää ja sinun itsesi on se päätös tehtävä. Ei itsekkyydestä vaan siitä ettei kenekään kanssa tulisi olla siinä pelossa, että hän olisi eron jälkeen vaaraksi itselleen. Sellainen vastuu toisesta ei kuulu parisuhteeseen, se vääristää tilannetta kunnes on myöhäistä kertoa tämä varsinaiseksi syyksi vuosien tunneköyhään yhetiseloon. Päästä irti ja luota siihen, että alkujärkytyksen jälkeen asiat kuitenkin ratkeavat jollain tavalla. Itse olin samassa tilanteessa, pelkäsin toisen puolesta kunnes tajusin sen että mieheni omistaututuminen minulle tukahdutti rakkauden ja nosti ahdistuksen pintaan ,kukaan ei saa koskaan omistautua toiselle äärettömiin, ethän tiedä kuoletko itse huomenna yllättäen.....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.5.2011 00:05
Kyllä mä löydän. Älä siitä huoli. Vaan minulla ei ole kiire. Minä tiedän...kuka löysi Akun avaimet?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin