Rakastan exääni...
Rakastan exääni vieläkin suunnattoman paljon vaikka erostamme on jo hyvän aikaa. Kysyntää minulla on kohtuullisesti naisten kanssa, mutta olen silti "uskollinen" ex-avovaimolleni vaikka tiedän hänen olleen muiden miesten kanssa. Suhteestamme syntyi myös maailman ihanin poika lapsi jota ikävöin joka päivä. AAAAARRRGH!!!! Ikävöin perhettäni niin saatanasti että itken iltaisin itseni uneen. Poikaakin näen vain joka toinen viikonloppu. Olen viimeisen puolen vuoden aikana alkanut saada itsetuhoisia ajatuksia, mutta niitäkin vain silloin kun en ole töissä, vain töissä on nykyään hyvä olla.
9 kommenttia
Anonyymi
1.9.2004 17:42
asioilla on taipumus järjestyä..ex-eukkos ei ansaitse noin hyvää miestä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.9.2004 19:26
Ei voi muuta sanoa kuin koita jaksaa. Ja ajattele lastas.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.9.2004 10:25
Yritä jaksaa, löydät kyllä jonkun hyvän tyypin ennen pitkää. Ero vie aikansa. Nyt voit sitten tehdä duunit hyvin ja kehittää sitä kautta tulevaakin elämääsi. Tsemppiä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.9.2004 12:06
Nyt kyllä valehtelet, koska minulla on nimittäin maailman ihanin poikalapsi! Ilman häntä en voisi elää. Mutta ymmärrän todella hyvin että vituttaa rankasti. Tsemppiä sulle!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.9.2004 13:39
vaikka olis kuinka vaikeaa ni koita jaksaa nauti ees yhestä hyvältä tuntuvasta minuutista mieti mitä SÄ haluat elämältäs,ja itke jos tuntuu siltä muuten vatsa tulee kipeeks jos pitää itkun sisällään...vaikka sä et tiedä ni mä tiedän että pärjäät
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.9.2004 17:45
Olet vammainen. Mene hoitoon ja hommaa oma elämä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.9.2004 21:19
Olisipa munkin entinen poikaystävä niin kuin sä. Mulla on älytön ikävä sitä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.9.2004 13:42
Hae vaikka masennuslääkkeitä, et pääset pois masennuksen syövereistä.
Vastaa kommenttiinKoita saada exän kanssa sovittua, että saisit tapailla poikaasi vähän useammin!
Olla vaikka hänelle lapsenvahtina kun exä sellaista tarvitsee ja saada käydä heidän luonaan kylässä -kyllähän pojallakin on isäänsä vähintään yhtä ikävä kuin sinulla häntä!!!
Kun on surrut aikansa, se lakkaa. Sure vaan, mutta älä jää tunteeseen kiinni.
Kaikkea hyvää sinulle, koeta jaksaa ja piristy! Kyllä elämä muuttuu vielä hyväksi! Kaikilla on vaikeita kausia elämässään. Ne nimittäin kuuluvat elämään siinä missä ilotkin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.9.2004 12:21
Paska homma jos toi juttu on sulla vielä päällä. Se tosiaan kestää aikansa, ja täytyy vaan työstää läpi. Mutta epäilekään ettetkö pääsis siitä yli. Oo ittelles hyvä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin