Tää ei oikeastaan oo...
Tää ei oikeastaan oo mikään synti, mut mun on myönnettävä, että oon joskus tosi yksinäinen. Mulla on mahtava työ, mahtava työporukka, "mahtava" palkka jolla pärjää, mahtavasti kavereita, mahtavasti ystäviä ja mahtava vuokrakämppä. Silti joka yö menen yksin nukkumaan ja vuorotyöstäni johtuen vietän todella paljon aikaa yksin. Olen matkustellut ulkomaillakin yksin ja käynyt joskus baareissakin yksin. Joskus jopa ryyppään yksin (kalsongihumalat) ja mietin, että enkö tosiaan kelpaa kenellekään. Erosin vähän yli vuosi sitten ja sitä ennen elin naiselleni. Eron jälkeen Isäni mm. sanoi minulle, että yksinäisyyteen tottuu. Näin se näköjään on, mutta on se aika kummallista, että näinkin sosiaalinen ja ihan ookoo näköinen sekä itsestään huolta pitävä kaveri kuin minä joutuu olemaan joka päivä yksin ja sen vuoksi menee töihinkin tosi mielellään, että näkisi taas työkavereita. Sinkkuna ollessani olen myös huomannut, että minusta on tullut tosi nirso naisten suhteen. Totuus on, että kaipaan entistä elämääni, jossa minulla oli nainen enkä joutunut olemaan koko ajan yksin. Sitten syyllistyn tähän sinkkujen perisyntiin joten menen baariin hakemaan yhden yön juttuja. Ystävät kalliit, onhan se joskus ihan kivaa, mutta ei sitä aina jaksa.
18 kommenttia
Anonyymi
16.1.2005 17:01
Sama ongelma kuin mulla, erona vaan se että olen nainen ja aikaa mennyt jo 2 vuotta. Sitä tulee ronkelimmaksi vaan koko ajan, alkaa hirvittää josko olenkin loppuelämäni yksin. Ei auta vaikka olen kaunis ja sosiaalinen. Onneksi en ole ainut jolla tämä ongelma. Tsemmpiä :-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.1.2005 17:08
Kokeilepa huvin vuoksi deittinettiä tai sinkutpistenetiä. Tiedän miltä tuntuu olla yksin..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.1.2005 17:27
Sama juttu, erosta kyllä aikaa vähemmän, mut yksin oon vaikka ei mieli tekis! Haluaa jonkun kainaloon...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.1.2005 17:56
Meitä on näköjään enemmänkin. Eikä tällaiset deittinetit paljon auta. Ruokakaupan jonostakin (tai kassalta :)) löytää helpommin sopivan partnerin kuin täältä, siellä huomaa heti toimiiko kemiat. Täällä sen huomaa vain teoriassa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.1.2005 20:02
Sama ongelma hetkellisesti myös täällä
Vastaa kommenttiinHyviä ratkaisuja ongelmiin, joita olen kokeillut ja on toiminut: hanki harrastus,(mulla kamppailulaji) jossa on paljon sekä miehiä että naisia. Osallistu kaikkiin lajin mukana tuomiin tapahtumiin ilman ennakkoluuloja (pikkujoulut, messut yms.) Siellä erottuu joukosta ne joihin kannattaa tutustua ja sitten menoa riittää sekä miesten että naisten kanssa. Etkä ole yksin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
16.1.2005 20:45
Näiden kommenttien pitäisi olla huvittavia ... näin realistiset tunnustukset jotka liippaa liian läheltä omaa elämää ei ole enää hauskoja. Tunnen kyllä herra yksinäisyyden itsekin. Aika usein se on mun seurassa. Joko herra yksinäisyys tai herra mielenterveysongelmat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.1.2005 23:08
Kauhee kasa meitä yksinäisiä.
Vaan mitä jos laittais yksinäisten ihmisten tapaamisen pystyyn?
Viikonloppu yksinäisten ihmisten seurassa ni loppuis yksinäisyys. Ei sieltä välttämättä elämänkumppania löytäis, mutta kohtalotovereita nyt ainakin...:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.1.2005 09:22
Meitin täytyy järjestää Chattailu-porukka!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.1.2005 09:43
Kerrankin kivoja ja lämpimiä kommentteja tunnustukseen näiden tavallisten "tapa ittes, homo/huora" -kommenttien sijaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.1.2005 18:15
niin tuttua. Itse olen ollut nyt 1.5 vuotta yksin, ja jopa oppinut pitämään siitä. kuitenkin tulee hetkiä kun yksinäisyyden kammottava peikko hiipii kylään. Kumma paradoksi..itse myös hyvin soiaalisena ihmisenä kuitenkin kärsin iltaisin yksinäisyydestä. Meitä yksinäisiä on yllättävän paljon, mietin joskus kadulla kävellessäni mitkä ovat ohikulkijoiden elämäntilanteet, ovatko he ikinä yksinäisiä. Mies 21v, hyvä idea, mutta uskon että vaikka tällainen tilanne järjestettäisiin, harva tulisi koska monelle yksinäisyys on kova paikka jota ei halua myöntää muille, saati sitten tulla näyttämään kasvojaan julkisesti myöntäen että on yksinäinen. kuulostaa niin säälittävältä. Toivottavasti jokainen meistä yksinäisistä löytää jokin päivä sen yksinäisyyden karkottajan! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.1.2005 18:28
Yllättävän paljon asiallisia kommentteja... ja samasta asiasta kärsiviä. Niin kuin minäkin joskus. Perusasiat on kaikki kunnossa, ja oikeesti aika ajoin ei parempaa olekaan kuin hengailla itse itsensä kanssa, mutta eipä ole harvassa ne aamut ja illatkaan kun kaipaisi jonkun sanomaan hyvää yötä ja huomenta...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.1.2005 23:00
nyt tekee mieli vain kysyä että asutko oulussa? kuulostat vaan rakastamaltani mieheltä
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.1.2005 13:30
Itse olen ollut jo periaatteessa kolme vuotta yksin. Yksinäisyys on alkanut vaivaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni vasta viimeisen puolen vuoden aikana. Kyllähän sitä kaikkia "juttuja" löytyy nuorelle ja viehättävälle naiselle helposti, mutta harva nappaa sen enempää. Enkä ketään haluaisi kumppanikseni vaan sen takia, etten joutuisi olemaan yksin. Yksin sitä on kuitenkin aina loppujen lopuksi. Mutta läheisyyden kaipuu alkaa olemaan mieletön, seksi tuntemattomien kanssa ei sitä tyydytä. Mutta täytyy pitää mielessä, että meitä on paljon ja ehkä joskus sitä törmää samankaltaiseen ihmiseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.1.2005 14:45
Susta tulee mielee se Fast Shown tyyppi: "It's fantastic!" Mahtavaa? Montako adjektiivia tiedät?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.1.2005 22:45
Naiselle 25. En asu Oulussa vaan Vantaalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.1.2005 00:29
Olen koko pienen ikäni seurustellut,mutta viimeisen parivuotisen ja hieman vakavamman suhteen jälkeen olen ollut 7kk sinkkuna.Pisina aika tätä ennen oli 2kk.Ei siinä muuten mitään,mutta olen huomannut tulleeni kamalan nirsoksi.Treffeillä olen käynyt,mutta kenellekään en anna toista mahdollisuutta.Ennen se oli enemmänkin sääntö,että katsotaan useammin.Vaikka onkin kulunut vasta noin lyhyt aika,pelkään jo nyt löydänkö enää sitä suurta ihastusta..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.1.2005 14:51
^ Mietis vähän! Sä oot 21 ja noin epätoivoinen...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.1.2005 19:22
onpas erikoista. itsekin erosin pari vuotta sit. villin vaiheen jälkeen alkoi nirsoilu. miestä ei ole ollut pitkään aikaan, ei jaksa olla metsästettävänä tai metsästää paarissa. sinne mennään riekkumaan ustävien kans. voipi olla että yksin elellään, tai ei, ei voi tietää, mut kertakäyttöjutut ei kuumota.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin