Tein varsin tuottavaa...
Tein varsin tuottavaa bisnestä 35 vuotiaaksi saakka, jolloin muutin elämäni täysin ja irtauduin vaimoni kanssa ns. ”oravanpyörästä”. Idea muutokseen oli vaimoni, jonka olin tavannut parivuotta aikaisemmin, ja hänen varsin aktiivisessa lobbauksessa luonnon mukaisen elämän hyvistä puolista. Koska olin varsin hullaantunut nuoreen vaimooni, ja toki jossain määrin stressaantunut kovasta työnteosta, uistin upposi lopulta, ja katkoin kaikki siteeni edelliseen työelämääni.
Muutimme asumaan keskelle ei mitään, ja ajatus oli omavaraisuuden lisäksi hankkia tarvitsemamme lähialueen palveluiden kautta, ja saada lisätuloja taiteen avulla. Muutama vuosi meni kivasti yrityksestä saamieni rahojen turvin, mutta kaikki omavaraisuus hässäkät, taideviritykset ja luomutuotteiden myynti laahasi rajusti. Nyt kun totuus on astunut tupaan, koko homma vituttaa raskaasti. Vaimo häärää vielä, ja väittää olevansa onnellinen, mutta kyllä sen näkee, että sekin epäilee koko hommaa. Olemme jutelleen, jos aloittaisin oikean työnteon ja laittaisin raudat takaisin tulee, mutta tuo raukka luulee aina ensi kevään tuovan ne luonnonmukaiset, siipiämme kannattavat tuulet. Nyt olen alustanut paluutani todelliseen elämään, ja halusi vaimo tai ei, niin tämä pelleily loppuu ja bisnes alkaa vuoden alusta.
23 kommenttia
Anonyymi
9.11.2012 12:20
Onhan tää "oravanpyörä" raastava ja välillä tuntuu et miksi tätä jatkaa. Olis kiva välillä hypätä pyörästä pois ja tehdä omia juttuja.
Vastaa kommenttiinMutta, totuus kuitenkin on että tuskin oplisin onnellisempi keskellä ei mitään, oma perunapellon haltijana. Työssäkäynti kuitenkin on yksi elinehto ja tällä hetkellä siitä saa sen että on leivän päällä muutakin kuin ylähuuli. Työnteko antaa mahdollisuuden tehdä kivoja juttuja vapaa-aikana ja antaa mahdollisuuden tarjota lapsille elämyksiä/kokemuksia joita tulevaisuudessa he todennäköisesti tarvitsevat.
Muistan jostakin lausahduksen "työ vapauttaa"
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 14:20
Tykkään työnteosta. Olen siinä onnellisessa asemassa että pystyn valitsemaan mitä hankkeita teen ja otan kaiken hyödyn irti joustavasta työaikataulusta, ts. teen välillä vähän lyhyempää päivää, otan silloin tällöin ylimääräisen vapaapäivän tai pidän muuten vain vähän breikkiä kesken päivän jne. Jos terveys vain kestää niin en kaipaile ihan heti eläkkeelle tai millekkään sapattivapaalle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 14:28
Jätä hihhuli muija susien kanssa metsään, ja lähde kaupungin valoihin elämään!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 15:24
Romanttista haihattelua johon vain joillakin etuoikeutetuilla on mahdollisuus. Seinä tulee vastaan viimeistään vanhuudenvaivojen mukana. Miksi taistella peruutusvaihteella menneisyyteen kun oravanpyörä sisältää kaikki nykyajan palvelut? Ainakin tietää mikä odottaa nurkan takana.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 20:46
Onko vaimollasi edes luomurinnat?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 21:11
Tottakai voit tehdä työtä. Ei se toiselle kuulu mitä teet.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 21:14
"Jätä hihhuli muija susien kanssa metsään, ja lähde kaupungin valoihin elämään!"
Suomessa on niin pieniä kaupunkeja että naurattaa tuo kaupungin valoihin elämään. Toki on hieman enemmän "elämää" kuin korvessa. Pikkupaikoissa voi myös olla isoja firmoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 21:37
Nii-in! Mitäs läksit! Nuoret naiset=tyhmiä naisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 21:47
Noin siinä käy kun mies on liian helposti manipuloitavissa. Nyt vituttaa ja kaduttaa, koska mies tajuaa että hänen "valintansa" olikin huonosti tehty.
Alkutilanteessa NÄYTTI olevan kaksi vaihtoehtoa: pysytään työelämässä täysipainoisesti tai ruvetaan omavaraistalouteen. Fiksu mies olisi ottanut valinnassaan huomioon myös muut vaihtoehdot. Esimerkiksi sen, että vaimo voi tehdä sitä mitä haluaa ja mies tekee samaan aikaan omaa työtään osapäiväisesti tai täysipäiväisesti.
Se, että mies halveksuu vaimon tekemisiä ("tämä pelleily loppuu") on todella naurettavaa. Mieshän itse lähti vapaaehtoisesti mukaan.
Oletko koskaan ajatellut sitä, että vaimosi voi TODELLA olla onnellinen tehdessään juuri sitä mitä nyt tekee? Onnellisuus ei tarkoita sitä, että ollaan joka päivä hymy naamalla ja että kaikki vastoinkäymiset puuttuvat. Onni on sitä, että tekee mistä tykkää VAIKKA se maalaiselämä ei aina olekaan yhtä helppoa kuin miehen haikailema "tosielämä" kaupungissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 00:06
Mies 31v on varmaan elämää nähnyt TOSI mies eikä KAIPAA mitään NEUVOJA. Ihailen näitä LAMPAANnussioita ja muuta PASKAsakkia.hanki jotain tekemistä m31...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 05:03
Todella idioottia porukkaa kommentoimassa(en väitä olevani yhtään järkevämpi).
KOVA TYÖNTEKO + STRESSI(kuten tunnustaja kirjoitti) = vatsahaavoja, sydänkohtauksia, päänsärkyä ym. terveyteen negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä.
Eli: älköön kukaan koskaan koittako elämässään mitään uutta, kun pieleen menee kuitenkin. Sitä on vanhana mukava muistella että EIpähän tullut edes yritettyä! Oravanpyörässä vaan hautaan asti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 12:19
Joo pistän bisnekset taas rullaamaan. Olen jo katsellut sillä silmällä sopivia kirppispöytiä.Kyllä se tästä taas lähtee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 12:37
Miksi vasta vuodenvaihteessa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 15:15
Minä juuri irtauduin vaimostasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 17:24
Unissas wankkeri unissas. Tuo maalle muuttaminen ja itsensä sekä sisäisen rauhan löytäminen -paska on luusereiden paskapuhetta. Kun ei elämässä onnistu niin keksitään kaikenlaista sepitelmää että pystyisi strutsin lailla tunkea pää hiekkaan. FAIL!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 18:03
Kovasti on luusereita liikkeellä. Heti kun joku fiksumpi ihminen jättäytyy pois oravanpyörästä, niin heti alkaa haukkuminen ja puskista huutelu. Ne huutelijat ovat itse loputtoman katkeria, että eivätkä kestä katsella vierestä kun joku muu tekee elämässään rohkeita valintoja.
Jos joku saa nautintonsa siitä, että puskee tylsää duunia huonolla palkalla hautaan asti, niin go ahead, have fun! Vanhainkodin osastolla käydessäni olen kuullut katkerien miesten tilityksiä siitä, että "Voi kunpa olisin tehnyt vähemmän duunia ja elänyt enemmän. Toteuttanut unelmiani, vaeltanut Lapin erämaissa, hankkinut lentolupakirjan pienkonetta varten, viettänyt enemmän aikaa kesämökillä, käynyt teatterissa, opetellut uuden liikuntalajin".
Elämä on siitä hauska juttu, että jokainen saa itse valita miten katkeraksi oma vanhuus muodostuu. Voit päättää, elätkö täyttä elämää ja tyydytkö olemaan heittopussi ja ajalehdit läpi elämäsi vailla kunnollista suunnitelmaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.11.2012 11:41
Ihan ok valinta kokeilla jotain muuta välillä, ei voi keksiä mitään uutta jos ei riskeeraa vanhaa. Huomasit, ettei homma toimi. Sen pituinen se. Vaimokin varmasti sopeutuu tilanteeseen, ehkä sille on helpompi kun sinä teet ratkaisun. Auttamaton totuus on, että harvoin ekovihreily kannattaa taloudellisesti. Kuitenkin harvalle maksukykyiselle ekoarvot on kovin korkealla. Tsemppiä jatkoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.11.2012 14:19
Ihmettelen sitä ajatustapaa että joko ressataan 16 tuntia toimistolla tai sitten muutetaan metsään kuusen alle kutomaan villamyssyjä.
Eikö normielämässä voi downshiftata? Ottaa vaikka osa-aikatyön, ja heikomman ansion kompensoi asumalla vaatimattomammin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2012 04:08
Niinpä. Downshiftaaminen on yksi niistä rohkeista valinnoista, joita ei tavallinen normipetteri uskalla tehdä. Ollaan niin mukavuudenhaluisia, ettei haluta tinkiä elintasosta: pitää olla ylisuuri asunto, kaksi autoa (miehellä ja vaimolla oma) ja ravintolassa halutaan käydä syömässä monta kertaa viikossa. Jokainen ravintolakeikka on 40 euroa kankkulan kaivoon. Kotona voisi valmistaa kahden hengen aterian noin 4 euron hinnalla.
Tupakka, olut, baari-illat, ravintolassa syöminen. Kaikki maksaa rahaa, eikä normipetteri halua tinkiä elintasostaan. Downshiftaaminen ei siis onnistu, koska se pakottaisi ihmisen astumaan pois omalta mukavuusvyöhykkeeltään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2012 09:02
siis kultapieni ei tämä OLE MIKÄÄN TUNNUSTUS!!!!!
hohhoijaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2012 19:04
Jätä se kukkahattu-taivaanrannanmaalari.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.11.2012 10:02
Ihmisellä on taipumusta vertailla itseään muihin. Downshiftaamista vaikeuttaa se, että koko tuttavapiiri pitäisi saada hommaan mukaan tai sitten täytyy olla semmoista itsekseen kotona viihtyvää sorttia.
Sosiaalisista kuvioista putoaa pikku hiljaa pois, jos elelee landella oman kasvimaan antimilla samaan aikaan kun kaverit matkustelevat ympäri maailmaa, syövät ja juhlivat ravintoloissa, käyvät kesäfestareilla ja ajelevat prätkillä.
Opiskeluaikana pienet tulot eivät niin kauheasti haittaa, kun lähipiirissä kukaan muukaan ei tienaa enempää, vaan pidetään yhdessä niitä kotiviinikekkereitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.11.2012 04:14
"Downshiftaamista vaikeuttaa se, että koko tuttavapiiri pitäisi saada hommaan mukaan tai sitten täytyy olla semmoista itsekseen kotona viihtyvää sorttia."
Höpöhöpö. Downshiftasin omassa elämässäni noin 7 vuotta sitten, lopetin vakituisen työn, rupesin keikkatöihin ja olen nyt tehnyt kymmeniä ulkomaanmatkoja. Vanhasta kaveripiiristä on pudonnut pois ihmisiä jotka valittavat, että minua "ei näe tarpeeksi usein" ravintolassa juhlimassa. Sekö on heille ystävyyden mittari? Yhdessä vedettyjen lärvien määrä?
Matkailun myötä olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut niin paljon uusia kavereita (suomalaisia, ulkomailla asuvia) etten enää osaa kaivata ex-kavereita jotka halveksivat downshiftaamistani.
Miksi lähteä kaatosateen ja mudan keskelle festareille, kun voin ottaa yhteyttä kavereihin Lontoossa ja mennä sinne bilettämään viikonlopuksi. Miksi paleltua Suomen talvessa, kun voin mennä tuttavan loma-asunnolle Uuteen-Seelantiin nauttimaan kesähelteistä tammikuussa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin