Tulevaisuus pelottaa...
Tulevaisuus pelottaa. Onko töitä itselläni tai puolisollani, miten saamme hoidettua asuntolainaa ja lasta, jos töitä ei olekaan. Puoliso joutui työttömäksi, eikä valoa näy. Puoliso kärsii masennuksesta ja itkee usein kotona. Tunnustukseni on, että välillä tuntuu itseltäkin raskaalta, ja silloin on hankala pitää kovaa pintaa esillä. Mutta se on vain jaksettava, koska ainakin yhden pitää pysyä reippaana. Toinen tunnustukseni on, että raha tekisi minut onnelliseksi.
30 kommenttia
Anonyymi
22.9.2010 17:11
Jenkeissä on tehty tutkimus jonka mukaan raha kasvattaa onnellisuutta johki 80 000e vuosituloihi saakka. Yritä jaksaa,kiva nähdä että nykypäivänä löytyy miehiä joilla on selkärankaa pysyä puolison vierellä vaikka vaikeuksia olisikin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 17:28
Töitä on niin paljon, kun haluaa ja jaksaa tehdä. Moni kaverini itkee samaa, joten todistin sen heille. Minä olen töissä ja saan hyvää liksaa etuineen päivineen. Tein ihan huvikseen työhakemukset tasan kymmeneen paikkaan. Seitsemästä paikasta soitettiin ja puhelulla luvattiin paikka. Kolmesta paikasta tuli sähköposti ja siinä oli päivämäärä, koska voin tulla haastatteluun. Kyllä töitä on jos kiinnostaa tehdä. Ja näistä seitsemästä paikasta jokainen oli valmis antamaan samat edut mitä nyt on käytössä. Eli auto, puhelin, bensazetti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 17:32
^ totta puhut. Päteville on aina töitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 17:41
Jos voitan lotossa tällä viikolla niin annan sulle satatonnia!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 18:13
Ihan ymmärrettäviä ajatuksia. Pidä mielessä ajatus kaikki aina järjestyy tavalla tai toisella. Puolisosi hakee toivon mukaan apua masennukseensa..? Toisen mieliala vaikuttaa hämmästyttävän paljon omaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 18:51
Rohkaise vaimoa hakemaan uutta työtä. Hän ei nyt kykene näkemään mahdollisuuksiaan. Aikanani harmitti, että jäin ikävään työpaikkaan liian pitkään, enkä uskaltanut lähteä. Jos vaimo jaksaa hakea uutta työtä, hän voi vielä yllättyä iloisesti. Lisäkoulutukseen voi hakea avustusta työvoimatoimistosta. Jos uusi koulutus on sopiva, he voivat myöntää samat edut kuin työvoimatoimiston järjestämiin ammattikoulutuksiin. Onnea matkaan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 20:13
Tsemppiä molemmille!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 08:59
Nainen, 22 v
eilen 17:11
Tutkimus oli tehty Amerikassa. Voi olla, että verotukset menee tasan (varsinkin, jos katsoo mitä veroilla Suomessa saa ja mitä jenkkilässä joutuu ostamaan), mutta kyllä elämä on muuten halvempaa ameriikoissa. Joten riittääkö 80te Suomessa? ...ja puhuttiinko siinä dollareista vai euroista...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 09:19
Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä kirjoittavat tutkijat Angus Deaton ja Daniel Kahneman sanovat, että onnellisimpia ovat 75 000 dollaria eli noin 58 000 euroa vuodessa tienaavat ihmiset.
Tämä tekisi kuukausipalkaksi noin 5000 euroa.
58 000 euron vuosiansioihin asti onnellisuus nousi. Sen jälkeen arjen onnentunne pysyi samana, mutta kokemus menestyksestä tai vauraudesta nousi yhä.
Tutkimuksen aineistona oli 45 000 amerikkalaista vuosina 2008 ja 2009 käsittänyt hyvinvointi-indeksi.
Ja anteeks ny hölmöyteni,mut jenkit on amerikkalaisia. Mut jo euromerkki oli väärin,näköjää vähempikin riittää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 14:01
Puoliso lääkäriin, jos noin masentaa! Kun on masennuksesta päässyt, niin työpaikkahakemuksia vetämään. Jos ei pysty/halua samaan duuniin, niin kouluttautumaan. Ettekö ottaneet asuntolainaan Lainaturvaa työttömyyden varalle? Olisi kannattanut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 14:22
Jos puolisosi on osaava suustaan, voisin antaa hänelle pätkätöitä parinkympin tuntipalkalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 16:56
Puoliso? Puoliso?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 18:18
Mies 33v 17:28 Jos olet kerran niin pätevä mielestäsi, tee kavereillesi työhakemuksia tai heidän kanssaan. Mikä mahtaa olla oma alasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 19:21
Mies 33v: taikasana on se, että olet jo valmiiksi töissä hakemasitasoisessa paikassa.
Jos olisit työttömänä (tai työskentelisit jonain osa-aikaisena rappusiivoojana, marketinkassana tai kaupittelisit seiskapäivää puhelimitse - eli työssä, joihin "kenen tahansa" on ainakin periaatteessa mahdollista päästä ja joita suurin osa tämän hetken vapaista työpaikoista on), sulle ei olisi vastattu tasan ainoastakaan hakemastasi työpaikasta, vaikka muuten hakemuksesi ja osaamisesi olisi ollut aivan identtinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 21:24
^^ Mikä teitä vaivaa? Jos mies 33 v on lukenut ihminen, niin mitä ihmeellistä siinä on jos saa työtä. Minäkin olen lukenut itselleni hyvän ammatin. Koskaan en ole ollut työttömänä ja aina olen päässyt hakemiini paikkoihin. Hain elokuussa uuteen työpaikkaan ja sain soiton heti, kun olin jättänyt ilmoitukseni. Aloitan siellä lokakuussa. Opiskelin sen takia, koska tiesin etten halua kauppaan, siivoojaksi, lehtimyyjäksi jne jne. On paljon helpompaa jos on lukenut. Duunia saa paremmin ja liksat on ihan eri. Tosin, jonkun on tehtävä noita muitakin duuneja ja tiedän, että se vituttaa joitain
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 21:36
^^ missä firmassa on töitä lukeneelle? Mä oon tosi hyvä lukeen, mutta nykyisessä duunissa pitää osata tehdä monenlaisia juttuja. Välillä väsyttää, noissa lukuhommissa pääsisi varmaan helpommalla.. Paljonko lukemisesta maksetaan?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 21:39
^ Työtön tilittää. Mä oon ainaki kunnon duunis, mis on hyvä liksa. Googleta työpaikat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 21:40
^ Minäkin opiskelin samasta syystä alaa, jonka aloittaessani opinnot silloisella tiedolla piti työllistää takuuvarmasti. Tämä oli siis tasan ainoa syy, miksi kyseisen alan valitsin, halusin olla järkevä ja saada hyvän työn. Vaan kuinkas kävikään, niiden vuosien aikana, joita mulla kesti opiskella tätä ylempää korkeakoulututkintoa, maailmantilanne ja työllisyystilanne muuttui ja nyt alan töitä ei enää saakaan.
Nyt sit mietin mitä tehdä. Kai pitäisi opiskella lisää, mutta millä rahalla? Mistä tietää, mikä oikeasti työllistäisi valmistuttuakin, kun ei toi hoitoala kuitenkaan ole ihan mun juttu?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 21:50
^^ Kiinnostaisko mittausduunit?? Olis hyvä liksa oikeasti. 4kk jälkeen saa auton käyttöön und puhelimen. Puhlasku saa olla kyl vaa 150eur kk. En ole ikinä saanu 100eur ylitettyy. Lepposta duunii, mut vitun tarkkaa. Jos tulee mittaan yks nolla liikaa, nii tie menee esim oopperatalon läpi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 22:23
^ Miten tuollaiseen työhön pääsee? Siis millaisen koulutuksen vaatii, pääseekö oikeasti töihin sillä että on pätevä ja käynyt koulut kunnolla, vaikkei olisikaan ns. suhteita?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 22:49
^^ PÄÄSEEE
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2010 18:20
Ihmisten koulutustaustat ja toiveammatit eivät oikein vastaa nyky-Suomen työtarjontaa. Kaikki tuntuvat haluavan opiskella joksikin kulttuurituottajiksi (kärjistetysti sanoen), vaikka kulttuuri- ja viestintäaloilla ei ole työtä kuin ahkerimmille ja lahjakkaimmille. Samaa pätee muutamaan muuhunkin trendiammattiin. Yhtenä syynä tähän on varmasti televisio, joka antaa vääristyneen kuvan ammateista. Esimerkiksi ravintolakokeiksi on kokkiohjelmien takia tunkua, samoin kuin pintakäsittelyalalle, jonne pääsee paljon "kympin tyttöjä" haaveenaan seinien koristeleminen sisustusohjelmien tyyliin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ei näille tekijöille ole kysyntää.
Samaan aikaan on pulaa monista perustyön tekijöistä. Outoa, että monet eivät tajua kouluihin hakiessaan yhtään miettiä omaa lahjakkuuttaan, soveltuvuuttaan alalle, sitä, paljonko pystyy tai haluaa panostaa opintoihinsa, ja sitä, kuinka realistista on em. seikat huomioiden saada töitä alalta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2010 19:26
^Juurikin näin. Touché on omalta osaltani jo ruostunut kommenttisi edessä.
Itse osaan melkein kaikkea, joten pidän siivoamisesta, koska PIDÄN! Arkisin kirjoitan runoja, tekstejä, novelliani, sanoituksia, maalailen väreillä joihin mulla ei ole varaa, juon ja olen vain - yksinäisyydessäni.
Välillä korjaan elektroniikkaa, käyn äitini luona ja näyttelen hänelle - koska hän rakastaa ja nauraa sille.
En silti saa töitä edes siivousfirmoista, koska lukiota ja 2vuoden kok. moni vaatii. [ei tälle ole hymiötä]
Enemmän halveksuntani vain kasvaa systeemiä kohtaan... Punk-ralli tähän kohtaan on syyni rakastaa elämää ja musiikkia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2010 21:41
^^ Jos kokeilisit ottaa yhteyttä kustantajaan. Huom! Vihje! Mene suoraan oven taakse jos haluat, että sinun tekstisi luetaan. Tiedän nämä asiat, koska olen ollut 9 vuotta Tuotannossa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.9.2010 00:51
Puolisosi on Läski persejalkainen suomalainen sosialistisen holhousyhteiskunnan pilaama tuotos.
Sinä olet peräkammarinpoika. Luoja ei ole tarkoittanut alunperinkään että te kohtaisitte ja lisääntyisitte.
Internetti on tässäsuhteessa todellakin saatanasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.9.2010 10:18
Itse muuten harkitsin pitkään kahden pääaineen välillä yliopistoon hakiessani. Haaveammattini edellyttää opintoja molemmista, mutta sen, kumman valitsee pää- ja kumman sivuaineeksi, ei vaikuta muodolliseen pätevyyteen. Toinen näistä aineista olisi houkuttanut minua selvästi enemmän, mutta kuulemani sekä myös tilastojen perusteella toisin päin valinneet työllistyvät paremmin. Tein siis oman valintani työelämänäkökulmasta ennemmin kuin suoranaisen kiinnostukseni mukaan, koska samasta työstä on loppujen lopuksi kyse.
On toki vaikea tietää, olisinko päässyt lukemaan alkuperäistä suosikkiainettani - sisäänpääsyprosentti on kylläkin näillä suunnilleen sama - ja olisiko minulla ollut vaikeuksia työllistyä toisin päin valitessani. Joka tapauksessa olen nyt koulutustani vastaavassa työssä ja kaikin puolin tyytyväinen tekemiini valintoihin. Vähemmälle opiskelulle (cum laude -opinnot) jäänyttä sivuainettani ei mikään estä minua harrastamasta vapaa-ajalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.9.2010 16:57
No nyt se potti sit pamahti omalle kohalle! miten saan aloittajaan yhteyden?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.9.2010 00:16
Tutkintohan ei vielä takaa mitään. Osaaminen on avainsana. Tosin lääkärin hommia pääsee tekemään ilman muodollista koulutustakin, ainakin Suomessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.9.2010 16:19
^ No aijaa. Ei auta vastaavasti osaaminenkaan ilman tutkintoa silloin, kun työhön (ainakin valtion ja kunnan monet virat) on muodollinen pätevyysvaatimus. Sijaisiksi toki otetaan ilman tarkkaa papereiden syynäämistä, mutta virkaan hakevilta katsotaan tutkintotodistukset.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.9.2010 17:43
Vitustako hankit osaamista, jos mihinkään omaa alaa liippaavaan työhön ei pääse sen enempää opiskeluaikana kuin valmistumisenkaan jälkeen? Työharjoittelupaikka sentään löytyi pakollisen harjoittelun suorittamista varten - mutta siinäpä ei työnantajan tarvinnutkaan maksaa palkkaa. Ja kuka valittaa sitä, että olen muka valinnut väärän opiskelualan, niin mikä olisi sitten (hoiva-ala poislukien) ollut parempi valinta ihmiselle, joka ei ole erityisen lahjakas missään?
Suhteilla tää homma toimii, niillä kai sitä osaamista hankkimaan olis päässyt ja saanut lisää suhteita, joilla olisi voinut työkin löytyä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin