Tuntemattomille ihmisille...
Tuntemattomille ihmisille olen kova, en päästä ihmisiä lähelle enkä kerro itsestäni mitään. Minusta saa nyhtää tietoa.
Suhteessa en osaa elää itselleni; elän toiselle ja toisen elämän kautta. Kovan kuoren alla olen takertuja, roikkuja, riippuja, pelkään hylätyksi tulemista ja sitä, että kaikki loppuu. Kerron kaikki mitä tunnen, olen helppo ja haasteeton. Tarvitsen varmistusta kaikista asioista, jatkuvasti.
Tämän vuoksi olen menettämässä (jollen jo menettänyt) elämäni upeimman ihmisen. Olen säälittävä. Tästä asiasta en tarvitse varmennusta, tiedän sen jo.
Ja se, että ymmärrän nyt itseäni, olen hakenut apua ja haluan muutosta ei pelasta enää mitään.
4 kommenttia
Anonyymi
13.4.2004 15:38
totta, niin totta. itselläni on sama ongelma, ja todella menetin sen mikä itselle oli tärkeintä. Siitä on vuosi aikaa, ja on ollut aikaa mietiä asioita. Tulin tulokseen, että se on sitä mun raGasta kohtaan fiksumpaa että mä en koko ajan riipu siinä kiinni, ja että se saa elää omaa elämäänsä.
Vastaa kommenttiinLöysin uuden muijan parisen kuukautta sitten, ja olen huomannut hänessä saman riipunnan toisessa kuin itsessäni. En rakasta häntä, mutta tarvitsen parisuhteen, ja jonkun jossa riippua. Ainut mikä häiritsee on naisen sairaalloinen kiintymys minuun.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.4.2004 00:00
Mä olen seurustellut teidänkaltaistenne kanssa. Te voitte olla vaikka kuinka ihania ihmisiä, mutta teillä on totta vieköön ongelmia. Tunnustaja hyvä, älä menetä vielä toivoasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2004 05:08
Kuulostaa tutulta.. toisaalta on hyvä että löytää jonkun ihmisen jonka kanssa on hyvä olla. Meneekö sitten yhtään paremmin elämä eteenpäin yksin ollessa? Tuskinpa vain.. On oikea onnenpotku jos löytää ihmisen joka rakastaa, hyväksyy ja ymmärtää vaikka olisi miten paska ihminen itsensä mielestä, jos se toinen näkee ja osaa katsoa kaiken sen loan alle. Moni ihminen olisi jo suljetulla osastolla ilman rakastavaa ihmistä. Jos todella se toinen ihminen tietää millainen olet, siis tietää nuo samat asiat jotka olet kertonut, ja silti rakastaa niin älkää hyvät ihmiset päästäkö sellaista käsistänne!! Mistä löydätte vastaavan kultakimpaleen menetetyn tilalle, kysynpähän vaan. Itse olin ns. roikkujan kumppani, nyt tunnen elämäni tyhjäksi sillä hän oli myös minulle suunnattoman suuri auttaja ja tuki ja turva. Mutta hänen mielestään ero oli paras ratkaisu joten ollaan nyt sitten tahoillamme onnettomia. :(
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.4.2004 00:39
Mä olen ihan samanlainen kuin sinä,enkä voi asialle mitään.En nää itteeni hirveenä roikkujana, kai se on vaan epävarmuutta ja paranee ajan myötä.Mut täytyy kyl myöntää, että tunteet ja sydänhän tässä mulla kärsii kun koko ajan tarvii vakuutteluja ja niitä ei aina saa ja sit taas ollaan ihan sydän kurkussa et mikä on tilanne nyt sen kundin kanssa. Mua kyl helpottaa kun kundilta saa vastakaikua, sillon yleensä tää ongelma ei oo niin paha enää.Mut just alussa ja muutenkin haluisin vaan niin sanoo, että tykkään ja sit jotkut ei osaa sanoo sitä ite..Ja kaikki tällanen, et hei meijän pitää tutustuu viel saa mut ihan sekasin.Kelaan, et mikä siin voi olla niin vaikeaa...Johtuu varmaan pitkältä siitä, että yleensä aavistan oikein..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin