Tupakoin, vaikka...
Tupakoin, vaikka haluaisin lopettaa. Olen kokeillut purkkaa, microtabeja ja laastareita, mutta kaikki yritykset ovat karahtaneet karille. Motivaatio lopahtaa aina, viimeistään kun kahden viikon kuluttua luulee jo päässeensä eroon riippuvuudesta. Olemme niin ikään tupakoivan vaimoni kanssa päättäneet, että tupakointi loppuu viimeistään kun lapsenhankinta tulee ajankohtaiseksi. Uskoisin, että viimeistään silloin se kaikista tärkein eli motivaatio on kohdallaan.
Asiaan liittyen tupakointi voi kuitenkin heikentää siittiöiden laatua kaiken muun ohella, joten teen tavallaan hallaa koko hankkeelle jo nyt. En polta mitenkään paljoa, paitsi baarissa, jossa tupakointini on kutakuinkin holtitonta - kuin pakkoliike. Joka tapauksessa, morkkis painaa päälle nykyään jatkuvasti ja olo on koko ajan enemmän kuin narkomaanilla. Vai nauttimaanko minä sateiselle parvekkeelle keskellä yötä raahaudun?
En kuitenkaan tuomitse tupakointia sokeasti. Se on paljon muutakin kuin myrkkyä - asia mitä kaiken maailman terveysnatsit eivät koskaan kykene ymmärtämään. Itselleni useimmat savut ovat viiden minuutin aikalisiä maailman menosta. Käden ja suun yhteistoiminta on vähän kuin jotain rukousnauhaa nypläisi. Edellä mainitulla parvekkeella katselen joka ilta samaa rusakkopariskuntaa iltapalallaan, sen sijaan että katsoisin Idols-uusintoja töllöstä.
Kun tupakointi joskus on laitonta, voin ehkä kertoa lapsenlapsilleni (tai ehkä jo lapsilleni), miten mukavia juttutuokioita kavereiden kanssa vietettiin tupakkaa poltellen, ja miltä tupakka yleensä maistui. No nyt alkaa mennä imeläksi, mutta sanottakoon vielä, että kun olen lopettanut, en kadu että poltin. Tällä hetkellä kuitenkin kaduttaa, että aloitin. Kertokaapa lopettaneet (Lopettaneet) vinkkejä. Ja kaikella kunnioituksella, ei mitään "mulla meni vielä viime vuonna pikkuaski viikon välituntien aikana" -juttuja. Lopettakaa tekin vaan ajoissa, kohta ei missään saa kuitenkaan polttaa.
6 kommenttia
Anonyymi
8.7.2004 18:28
Avomies antoi hyvän kannustimen. Minulla on hirveä vauvakuume ja hän lupasi, että kun olen ollut yhden viikon polttamatta, saan yhden kerran seksiä ilman ehkäisyä. Kaksi viikkoa polttamatta, kaksi kertaa seksiä ilman ehkäisyä jne. Tosin neljän viikon jälkeen ei enää laskettu. Nyt olen ollut polttamatta 7 kuukautta ja 10 päivää. Tosin vielä ei ole napannut :(
Lopettaminen itsessään oli suht helppoa. Ensimmäinen kerta baarissa tosin oli yhtä tuskaa. Ajatus lapsesta kuitenkin vei (ja vie edelleen) eteenpäin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.7.2004 08:27
itsehän lopetin vain päättämällä et nyt se paska loppu..9v röökinpoltto katkes päivässä, luulin et se olis ollu paljon vaikeampaa mut ku sen kerralla itselleen lupaa ni viikon päästä ei enää tehnyt mieli yhtään. Nykyään se röökin haju kuvottaa mua :P..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.7.2004 11:17
Joo, mulla röökinpoltto alkaa olla finaalissa ihan näillä hetkillä. Päinvastoin kuin monet, mä en katkaissut kerralla vaan vähensin koko ajan. Viimeksi edellisenä lauantaina poltin kaksi röökiä bileissä eikä nekään enää maistuneet kovin hyviltä.
Mitenkä tähän on päädytty? Mulla oli sellanen apu, että uusi kundikaverini (nyt puoli vuotta oltu yhdessä) on lopettanut pari vuotta sitten ja polttaa enää satunnaisen sikarin. Hän ei paheksunut mitenkään tupakointiani, totesi ihmisten olevan kokonaisuuksia, lähti mukaani seuraksi jopa parvekkeelle. Jotenkin sitä myötä, mitä enemmän olemme yhdessä, tupakanpolttoni on vähentynyt koko ajan. Enimmilläni poltin vajaan askin päivässä - yhtäkkiä huomasin, että pärjään kolmella spaddulla. Vaihdoin vahvat lighteihin. Sitten alkoi vaan tulla päiviä, jolloin en ollut polttanut ollenkaan. Tämä on aika hassua, mutta meni ihan itsestään. Osittain en kehtaa haista ja maistua tupakalle, vaikka toinen ei mitään sanokaan, haluan naisena olla viehättävä.
Mulle tupakanpoltto on (oli, kohta voin sanoa) myös meditatiivinen tapahtuma. Tupakoimaton ei voi sitä ymmärtää... seistä parvekkeella, yksin hiljaisuudessa, miettiä asioita ja puhallella savuja. Mielestäni lisäksi tupakka maistuu hyvälle, siis nautintoaine siinä kuin alkoholikin. Sellaisena aion sen pitää - joskus poltan, kun tunnen tarvetta. Jotenkin uskon, etten enää repsahda täystupakointiin ikinä :) toivossa on hyvä elää. Ihan kokonaan en kyllä edes halua lopettaa, joskus esim. juhla-ateria vain on päätettävä savuihin.
Ärsyttää tupakoinnin täyskielto. Yhtä hyvin voitais kieltää alkoholi täysin sen perusteella, että osa dokaa hulluna ja aiheuttaa haittoja ja kustannuksia. Pah.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.7.2004 19:03
Nyt mun on pakko mennä tupakalle ku luin nää jutut. Alko tekeen yhtäkkiä enemmän mieli tupakkaa ku tussua. Enkä usko et ikinä tulee lakia tupakoinnin kieltämiseksi, sehän olisi sairasta natsitouhua. Mä en ainakaan noudattais sitä lakia vaikka enhän mä nykyäänkään noudata mitään lakia. Elän niinkuin omasta mielestäni on oikein. Lait on vaan toisten ihmisten keksimiä sääntöjä toisille ihmisille enkä mä oo allekirjoittanut mitään sopimusta niiden noudattamiseksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2004 03:37
Tupakkariippuvuudesta olo kuin narkomaanille? Ei kai! Tupakanpoltto meditatiivisenä tapahtumana on vain yksi nisti-rituaali lisää, samalla tavalla sitä rauhoittuu kun tekee ne valmistelut pistokseen. Itse olen irrottautunut nikotiini ym. riippuvuuksistani ruohon avulla, mutta muistakaa hyvät ihmiset että sekin on PÄIHDE, eli rajat ovat paikallaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.7.2004 02:34
ite poltan,ja enkä todellakaan aio lopettaa polttamista!! miksi lopettaisin? jokatapuksessa me joskus kuollaan,oli syy sit keuhkosyöpä tai liikenne onnettomuus!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin