Tyypillistä
Erittäin tavallinen tarina: naimisissa oleva mies (eli minä) ja aivan törkeän ihastunut naispuoliseen työtoveriini. Viihdyn hänen seurassaan niin hyvin, etten meinaa huomata, mitä ympärilläni tapahtuu. Salaa haaveilen siitä, voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta ja millaista se olisi. Tunnen, että välillämme on jotain, mutta toisaalta se ei olisi ensimmäinen kerta, kun kuvittelen omiani ja edelleen toisaalta en usko, että hän olisi minusta kiinnostunut, vaikka olisinkin sinkku. Olen sosiaalinen ja mukava mies, mutten ulkonäöllä pilattu.
Itsekurini on 5/5, joten tiedän, etten ryhtyisi mihinkään vaikka mitä sattuisi, mutten pääse eroon ajatuksistani. Huono omatunto soimaa, koska tiedän vaimoni olevan uskollinen vain minulle. En vain mahda mitään sille, mitä korvieni välissä liikkuu. Melkeinpä toivoisin, että tapahtuisi jotain, joka saisi nämä tunteet menemään ohi, vaikka siitä tulisikin paha mieli. Sitten taas olen huomannut miettiväni, että entä jos jokin erottaisi minut ja vaimoni, esim. jälkimmäisen uskottomuus, jonka tapahtumiseen taas en usko erinäisistä syistä.
Ärsyttää. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen moisessa tunnetilassa.
1 kommentti
HupiX
17.6.2014 01:55
Avioliiton matkalle mahtuu monnmoisia kiusauksia. Olen ollut vastaavassa tilanteessa joskus, mutta sillä lopputuloksella, että nainen otti ensiaskeleen ja lähestyi. Torjuin hänet. Se tuli kuin liukuhihnalta ja olen edelleen vaimoni kanssa. Eikä ole kaduttanut.
Vastaa kommenttiinMinulla kyseessä oli rutinoitunut avioliitto ja tuolla sekunnilla tajusin, että en halunnut tuota naista vaan että 'vaimoni olisi tuo nainen'. Piristimme sitten avioliittoa mm keskusstelemala asioista. ja itsekin ryhdistäydyin normiäijästä vähäm jännittävämmäksi ja muutin myös fyysisesti ja hyvin on kestänyt 10 v. Olisi taas ryhtiliikeen aika, ehkä.
Moisiin tunteisiin voi olla monta syytä - ihastuminen, tai kuten minulla suhteen urautuminen, tms harvoin se on todellista rakkautta, mutta johtaa valitettavan usein eroon tai pettämiseen. Pettämisen suhteen en moralisoi, se on jokaisen omantunnon asia, mutta ei kuvasta kunnioitusta puolisoa kohtaan ihmisenä. En pystyisi katsomaan ihmistä, joka on antanut minulle niin paljon, silmiin...
Toiset ovat sillä aikaa vieraissa, kun puoliso pesee pyykkiä, siivoa, hoitaa lapset ja tekee ruokaa. Pettäjä sitten istuupöytään syömään, eikä omatunto kolkuta. Silloin suhde on loppu.
Itse en etenisi naisen kanssa, mutta jokainen on loppupelissä asioidensa ja vastuun kanssa yksin. Ottaisin sen vain piristyksenä elämään ja hakisin itsestäni syytä tuntemuksilleni.
Tee mitä teet, mutta tee se loukkaamatta, pettämättä ja tahdikkaasti.
Vastaa kommenttiin