Vaikkakin anonyyminä...

Anonyymi

1.4.2011 12:45

Niin, yhteiskunnan syytähän se on...

Tarkiste: ainoa

Anonyymi

1.4.2011 13:33

Suosittelisin lopettamaan. Ruokatorven, kurkunpään, kurkun alueen ja nielun syöpien riski on jatkuvan oksentelun seurauksena todella korkea. Mahahapoilla on vähän tämmöinen jännä vaikutus, jos ne joutuvat niitä kestäviltä limakalvoilta pois.

Anonyymi

1.4.2011 14:00

Tuohan on kiihottavaa menään jonnekin naimaan!

Anonyymi

1.4.2011 14:39

Taitaa olla hampaat menneen talven lumia oksentamisen takia..

Anonyymi

1.4.2011 15:22

Musta tuntuu, että nää ulkonäköpaineet ovat olemassa vain sun kaltaisten ihmisten päässä. Kun menet tonne ulos, niin näet oikeasti niin vitun ruman näköisiä ihmisiä, että ei todeksi uskoisikaan... ja silti näyttää siltä, että kukaan ei piittaa siitä asiasta hevon vittujakaan. Siellä ne rumat ja muutoinkin epätäydelliset elävät elämäänsä tyytyväisempinä kuin monikaan muu.

Itseäni ainakin vituttaa nää saatanan täydellisyysihmiset. Ovat itse syyllisiä omiin arvoihinsa. Kuka vittu käskee olemaan täydellinen, kun sen täydellisyyden tavoittelu vie sellaiseen, että työnnellään sormea kurkkuun ja viilletään rannetta auki, kun kaikki ei menkkään sen kirotun prinsessasadun mukaan, johon ollaan tuudittauduttu niin, että luullaan sitä omaksi elämäksi?

Anonyymi

1.4.2011 16:43

Voi ressukkaa. Miesten syytähän se on, että naiset hajoavat ulokonäköpaineisiin. Lapsena täytyy olla kiltti ja kaunis. Aikuisena hyvä äiti, peto sängyssä, madonna vapaa-ajalla ja menestynyt uraohjus työelämässä.

Anonyymi

2.4.2011 00:44

Olen itse juuri samanlainen! Nätti, hoikka, hyvinpukeutuva jne. Silti oksennan lähes kaiken. Kiitos vaan yhteiskunta ja miehet. Ensin haukutaan yleisesti normaali/tukeva-rakenteisia naisia siiderivalaiksi ja tämä on se kolikon kääntöpuoli, mistä ette halua tietää tai nähdä. Syön nauttien ruokamme, mutta suurin osa siitä päätyy wc-pönttöön. Tästä on kehittynyt jo oma taiteensa. Et välttämättä tiedä, vaikka oma naisesi kirkkain silmin vakuuttaisi nauttineensa ateriasta suuresti ja "kohta ruokalevolle". Ensin oksu.

Anonyymi

2.4.2011 00:57

Ei ole kyse ruoasta vaan siitä että päässä viiraa, oire ilmenee vaan ruokapuolella.

Anonyymi

2.4.2011 13:18

Aika vähän on naisella tarjota tällä yhteiskunnalle, jos tarjolla on vain ulkonäkö. Varsinkin kun juuri tässä maassa ihmisen ulkonäköllä (painoindeksi tai vaatetus) ei ole juurikaan merkitystä uran, uskottavuuden tai edes ihmissuhteiden onnistumisessa.

Olisi joskus virkistävää lukea tai kuulla ihmisestä, joka epäilee, ettei hänen älykkyytensä tai tietomääränsä riitä yhteiskunnan haasteisiin.

Täysipäinen nainen ei ole kiinnostunut siiderivalaista puhuvista miehistä tai heidän seurastaan.

Anonyymi

2.4.2011 15:50

Kaikella ystävyydellä. Vaihda alaa, jos pääsi ei kestä painetta. Kaikista ei vain ole bisnesmaailmaan ja sinä selkeästi olet juuri sellainen henkilö. Saattaisit olla huomattavasti onnellisempi jollakin ns. pehmeämmällä alalla.

Anonyymi

2.4.2011 22:01

Hehe. Ei kyse ole siitä, ettenkö kestäisi painetta. Sairastuinhan tähän jo 12-vuotiaana, eikä minulla siis ole mitään ongelmaa elää tämän asian kanssa.
On vain huvittavaa, että bisnesihmisenä, jolla on jakkupuku ja kaikki (periaatteessa) kotona, käyn yrjöllä asiakaslounaan päätteeksi. Olisihan se hassua jos pankkivirkailijani sanoisi kesken marginaalineuvottelun "hetki pieni, käyn nopeasti oksentamassa".
Helppo on käskeä lopettamaan, mutta käsittämättömän vaikeaa toteuttaa.

Anonyymi

2.4.2011 22:18

No, jospa katsoisit itsellesi jonkin ihannepainon, mieluiten siltä painaindeksin normaalisektorilta, joka on aika laaja. Sitten et enää suostuisi lihomaan yli jonkun tietyn kynnyksen, vaan aina kun olisit ylittänyt sen, jättäisit pois sokerin ja liiant rasvat. Ja pullat. Ja autoilun. Ja ajaisit duuniin fillarilla, etkä käyttäisi hissiä. Se yksi kilo on paljon helpompi pudottaa kuin kymmenen.
Ja mihin sitten pyrit sillä mallin ulkonäöllä? jotkut kaverit tykkäävät lyllyköistä, mutta ei ole terveellistä olla sellainen. Jos vaain et pyrkisikään johonkin sairaaseen alipainoon. Ja helvettiin se ura, jos se noin paljon luo paineita. itse olen elänyt iisisti koko ikäni, tehden töitä silloin kun huvittaa. Maailma on kierretty, säästöjä on, eivätkä lapseenikaan näe nälkää. Anna toisten rakentaa rotutaloja ja hanki sinä itsellesi elämä.

Anonyymi

3.4.2011 17:44

Mitä miehesi ovat sanoneet oksentelustasi? Laitoin aioinaan oman naiseni kuriin kun valmiiksi normaalipainoisena alkoi laihduttaa ja vahtia kaloreita. Vain marginaali miehistä on sellaisia, jotka haluavat tikkulaihan tai edes hyvin hoikan naisen. Niilläkin on yleensä jokin psyykkinen ongelma laihuuden ihannoimisessaan. Normaalipainoiset ja terveet naiset ovat ehdottomasti kauneimpia. Yritä takoa se päähäsi niin loppuu tuollainen terveydellä leikkiminen.

Anonyymi

4.4.2011 12:30

Miksi henkisesti sairaat ihmiset syyttää sairaudesta itseään mutta fyysisesti sairaat ei läheskään niin usein. Jos sä oikeasti haluat parantua niin apua varmasti jostain löytyy. Sun teksti on kuitenkin ihmeen selväpäistä joten varmasti osaat hakea paikan josta sulle sopiva apu löytyy. Kyse ei ole niinkään hoikkuusihanteesta vaan siitä ettei sun mieli ole tasapainoinen. Normaalihan vaan söisi niukasti, sinä ahmit ja oksennat.

Anonyymi

4.4.2011 18:14

^Eiköhän bulimiakin luokitella ns. henkiseksi sairaudeksi. Oksentaminen, hampaiden kuluminen yms. ovat vain fyysisiä oireita.

Anonyymi

6.4.2011 17:44

No onneks sun ei kovin kauan tarvi niistä paineista kärsiä, oksennat ittes hautaan ennen kuin huomaatkaan.

Anonyymi

7.4.2011 19:03

Niin sanotuilla ulkonäköpaineilla ei ole sun sairautesi kanssa sen enempää tekemistä kuin sen, että alkoholisti juo koska viinaa on saatavilla. Toiset sairastuu alkoholismiin, toiset vetää huumeita, toiset pelaa, toiset sairastuvat syömishäiriöön.

Riippuvuudet kehittyvät sen todellisen ongelman peittämiseksi. Ne tuhoavat, mutta myös suojelevat sellaiselta, jota ei kykene käsittelemään. Suomessa lääkäreiden osaaminen etenkin bulimian suhteen on melkoisen heikkoa, koska koko ongelmaa lähestytään täysin väärästä vinkkelistä. Pelasta elämästäsi tulevat vuodet ja tee itsellesi palvelus: etsi itsellesi sopiva psykologi. Sitä ei välttämättä löydy heti, joten jatka kunnes löydät. Puhu, puhu ja puhu. Toivottavasti kolmekymppisilläsi voit nostaa maljan sille, että sait elämäsi takaisin. Tsemppiä.

Anonyymi

8.4.2011 00:13

Itsellä on ollut sattumalta muutama syömishäiriöstä kärsivä tyttöystävä, ja he ovat vaikuttaneet alkujaan ihan normaaleilta ja tasapainoisilta, mutta sitten usein ikävien asioiden käsittelyssä tai kontrollin/elämänhallinnan tarpeessa ovat sitten ahmineet ja oksentaneet. Ei mitään mukavaa katseltavaa vierestä, mutta erittäin yleistä nykypäivänä (vai puhutaanko siitä ääneen vaan nykyään enemmän?). Kokemukseni mukaan suurimmat syyt näistä liittyvät enemmän kasvatukseen ja lapsen huomioimiseen ja hyväksymiseen, kuin yhteiskunnan paineeseen, mutta syitä on toki monia.

Todennäköisesti tarvitset ulkopuolista apua sairauden voittamiseen koska mitä itse olen nähnyt helppoa se ei ole, ja varsinkaan kun itse olet sairastanut niin pitkään. Kannattaa olla yhteydessä esimerkiksi syömishäiriökeskukseen tai johonkin vastaavaan, jossa oikeasti tiedetään mikä syömishäiriö on. Itsellä on positiivisia kokemuksia syömishäiriöiden voittamisesta, joten uskon että itsekin pystyt siihen. Tsemppiä!

Anonyymi

16.4.2011 23:26

mene rohkeasti hakemaan apua. Yksin tuosta on vaikea nousta.