Välillä minusta tuntuu...
Välillä minusta tuntuu ettei minulla ole aavistustakaan miten tulisin juttuun ihmisten kanssa, kuten kavereiden tai sukulaisten. Olen hyvin yksinäinen eikä minulla oikeastaan ole kuin yksi ystävä jonka kanssa tulen tosin hyvin juttuun yhteisten harrastuksien vuoksi. Kaikki ihmissuhteet kuten uusien kaveriehdokkaiden tai tyttöystäväehdokkaiden kanssa kaatuvat siihen, etten todellakaan tiedä mitä tekisin tai puhuisin heidän kanssaan. Jossain välissä ollaan vaan puhumatta (tai sitten puhun jostain väkisin keksitystä aiheesta joka ei heitä kiinnosta) eikä kumpikaan osapuoli tiedä miten etenisi toisen kanssa ja siihen se sitten loppuukin. Minulla ei ole aavistustakaan miten tavalliset ihmiset tämän asian hoitavat.
17 kommenttia
Anonyymi
20.9.2010 13:35
Ihmiset on perseestä. Tietsikat ovat parhaita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.9.2010 13:40
Sitä kutsutaan sosiaaliseksi älykkyydeksi. Ei se kaikista helpoin laji ole, mutta tuotakin älykkyyden osaa on mahdollista kehittää. Hakeudu vaan muiden ihmisten seuraan ja pakota itsesi tilanteisiin, jossa kuulet muiden puhuvan ja ota sitten heistä mallia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.9.2010 13:51
Pois pentu koneelta ja rupeet harjoittelee sitä normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ei se asia ainakaan parane täällä notkumalla! Ota itteäsi niskasta kiinni!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.9.2010 17:24
kiitä kasvatustasi ei tainnu kotona olla normi ympäristö kun perustaidot on jo hukassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.9.2010 17:40
Pienestä se vitsa väännetään ja monet vaan puhua pälättää miettimättä kiinnostaako toista vai ei
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.9.2010 18:44
Sitä se WOW tekee ihmiselle. Katsos maailmassa on muutakin kuin tietokonepelit. Puristele finnit, käy suihkussa, hae handelista pullo viinaa ja lähde ulos. Jos et keksi muuta aihetta, kun bittihelvetti tai et osaa aloittaa keskustelua, niin valehtele. Ole rohkea ja kerro olevasi upseeri.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.9.2010 22:28
tiedän noita ihmisisä, itselläkin toisinaan sama ongelma. Olen koittanut seurata miten muut sen tekevät ja olen mielestäni aika paljon oppinutkin. Älä kuitenkaan väännä juttua väkisin, se kuulostaa ennemmin tyhmältä, ole mielummin hiljaa, säästä puhuminen paistaa aina läpi :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.9.2010 02:49
ole tunneälykäs, sosiaalisesti älykäs. rasvattu sormi perseessä ajaa saman asian paremmin ja on itelläkin kivempaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.9.2010 05:26
Kyllä sut on vaan tuomittu tumputtamaan kurjaan loppuusi asti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 15:13
kysele ihmisiltä tekevätkö hekin samaa kuin sinä eli runkkaavat katsoessaan kääpiöhomo pornoa, näin saat keskustelun auki sinua kiinnostavasta aiheesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.9.2010 20:08
Et ole todellakaan ainoa jolle ei lapsuudessa luonnollisesti syystä tai toisesta kehittynyt kummoisiakaan sosiaalisia taitoja. Kannattaa tosiaan yrittää pikkuhiljaa kehitellä niitä nyt aikuisena. Liity harrastusryhmiin tms missä olet ihmisten parissa ja kuuntele ja katsele mitä muut tekevät. Tyttöystäväehdokkaaksi kannattaa valita semmonen hölösuu joka pitää huolen että juttua riittää sittenkin kun sinä et enää keksi sanottavaa:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 20:46
Mulla on sama ongelma. Kavereita ei juurikaan ole ja niiden harvojen (sekä sukulaisten) seuraa välttelen, koska en jaksa enää hävetä sitä, miten en osaa keksiä mitään puhuttavaa. Ihmettelen, miksi he ylipäänsä tahtovat viettää aikaa kanssani.
Harrastusryhmissä, koulussa jne. kaikki muut ystävystyvät keskenään, itse kelpaan enintään hätävaraseuraksi niin pitkäksi aikaa, että jotain kiinnostavampaa löytyy. Olen kyllä muita kuuntelemalla oppinut väkisin keksimään jotain jutunjuurta vuosien saatossa ja tuskin ärsytän ketään (ts. osaan käyttäytyä ihan nätisti ja peruskohteliaasti), mutta huomaan, ettei kukaan silti pidä minua aidosti niin kiinnostavanakaan, että tahtoisi pakollisten kuvioiden lisäksi ihan vapaaehtoisesti hakeutua seuraani. Jotenkin olen lannistunut niin, etten jaksa enää yrittääkään. Liian kiusallista kuunnella tekosyitä ja sitten huomata, että niistä huolimatta samat ihmiset ehtivät hyvin nähdä muita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 20:47
Jatkoa...
Poikaystävän olen onnistunut löytämään netistä. Onnistuin kompensoimaan epäsosiaalisuuttani näyttämällä paremmalta kuin tytöt, jotka olivat aiemmin olleet hänestä kiinnostuneita. Toisin kuin ystävyyssuhteissa, parisuhteessa on semmoinen kätevä puoli, että hellyydellä ja seksillä pystyy hyvin kääntämään kumppanin huomion pois siitä tosiseikasta, ettei hänellekään ole oikeastaan mitään sanottavaa. Aika monien miesten kanssa se myös riittää yhteiseksi tekemiseksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2010 11:00
Hyvän juttukaverin tärkein ominaisuus on kuuntelutaito, ei puhetaito. Lähes kaikki tykkäävät kertoa muita kiinnostavia tarinoita, erityisesti itsestään. Eli ensi kerralla "joutuessasi" sosoiaaliseen tilanteeseen kuuntele ja kysy tarkentavia kysymyksiä. Helppoa kuin heinän teko!!!
Varoitus!!! Kyseinen taktiikka johtaa todennäköisesti kyynistymiseen, kun huomaat kuinka itsekeskeisiä ihmiset ovat ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2010 12:29
Suosittelen lukemaan Tony Dunderfeltin 7 avainta hyviin henkilökemioihin. Siinä juuri kerrotaan kuinka kehittyä hyväksi kuuntelijaksi ja miksi on hyvä tehdä tarkentavia kysymyksiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.9.2010 19:56
suosittelen jättämään lukemiset vähemmälle ja ottamaan alle pari kunnon yh-panoa. siitä se lähtee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.10.2010 02:26
Olisitko ystäväni?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin