Viime vuosi oli tähän...
Viime vuosi oli tähän mennessä elämäni parasta aikaa, olin edeltävänä vuonna eronnut erittäin kahlitsevasta ja pitkästä suhteesta, jonka vuoksi olin yksinäinen ja jota itkin aikani. Mutta alkuvuodesta löysin uusia ystäviä ja elämästä alkoi tulla taas elämisen arvoista. Keväällä eräästä yhden illan jutusta kehittyikin suhde ja vaikka alussa epäröinkin tajuttomasti erilaisuudemme takia, kesään mennessä huokasin pitkästä aikaa onnellisuuttani. Mulla oli kaikki mitä olin aina halunnut. Loppukesästä naisesta alkoi ilmestyä kuitenkin jo jotain varottavia merkkejä, jotka tajusin vasta jälkikäteen.
Suhde oli syksyn paikkeilla jo melko raunioina, mutta tunteet pysyi, ehkä vahvempinakin, puolin ja toisin. Riideltiin kuitenkin jatkuvasti ja erottiin ja palattiin takas yhteen kerta toisensa jälkeen. Vaikka mun, ja varmasti toisenkin osapuolen, usko alkoi hiipua, jokin toivo vielä kyti. Tuli sit kevät, vain kuukaus pari ennen vuosipäivää. Olin jo suunnitellut jotain upeeta sille päivälle, ja löysin motivaatiota suhteeseen. Halusin korjata sen siihen kuntoon missä se oli vielä viimekesänä.
Eräs ilta kuitenkin sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Mulle kerrottiin että mun tyttöystäväni pettää mua selkäni takana, mutta koska tiesin hänestä liikkuvan useempaakin villiä huhua, epäilin vahvasti. Puhuin kuitenkin naisen kanssa ja hän kiisti kaiken. Sokeana uskoin. Lopulta todisteita alkoi kuitenkin sadella jo siihen malliin että hänellä ei ollut enää mitään mahista kieltää tekemisiään. Siinä vaiheessa mulla meni usko kaikkeen, kun olin raatanut sen suhteen ja hänen eteen. Eikä hänellä ollut edes selkärankaa kertoa asiasta itse, vaan salailla loppuun saakka ja loukkaantua mun epäilyistä.
Nyt me ollaan oltu erossa jo pari kolme kuukautta, eikä olla vaihdettu sanaakaan. Vihasin aikani, mutta elämä jatkuu. Viime viikonloppuna kuitenkin näin hänet ekaa kertaa koko tänä aikana (hän ei tosin minua). Se on outoo miten yks ihminen saa aikaan sellasen tunnekuohun. Miten paljon voi vihata toista ja vaikka sitä kuinka salaa kaikilta, ja ennenkaikkea iteltään, myös kaivata niitä aikoja kun asiat oli vielä hyvin.
En kuitenkaan koskaan voi antaa sitä kaikkea anteeks. Mutta jos sä satut tunnistaan ittes tästä, niin oon valmis palaan väleihin, koska sen ajan mitä meillä oli olit mulle tyttöystävän lisäks myös mun paras ystävä. Ja virheistäs huolimatta olit helvetin hyvää seuraa..
14 kommenttia
Anonyymi
1.8.2012 18:48
Kuules kaveri, sä olet nyt rippituolissa, etkä psykiatrin sohvalla...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.8.2012 20:39
Kuulostaa mun ex-vaimolta. Jätä se hyvä mies. Homma vaan jatkuu ja se jakelee pesäänsä kaikille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.8.2012 21:12
@18:48
"Mitä sinulla on sydämelläsi? Tunnusta koko maailmalle. Anonyymisti, tottakai."
Mutta totta tuokin. :D
@20:39
Vastaa kommenttiinJätetty on aikoja sitten, enkä takaisin kaipaakaan. Tai ehkä kaipaan, mutten aio. Se on lopullinen päätös, tuntuu vaan välillä jotenkin turhalta hylätä se koko kaverisuhdekin siinä pohjalla ja monen muunkin eksän kanssa toiminut välit paljon paremmin suhteen jälkeen ystävinä jnejne.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
1.8.2012 21:17
^ Joo mutta hei, kyllähän sä nyt jumalauta tiedät, että KOSKAAN ei voi pysyä pelkästään "ystävinä" suhteen jälkeen jos itellä tai toisella on vielä tunteita. Älä perkele ikinä lähde siihen peliin jos muija sellaista ehdottaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.8.2012 21:23
Tunteita on, mutta ne on lähinnä negatiivisia. Sen suhteen ymmärrän, ja tiedän mitä ajat takaa. Mutta romanttisia tunteita mulla ei enää ko. naista kohtaan ole. Enemmän kaipuuta siihen aikaan, mikä ratkeaa sitten kun uskaltautuu taas suhteeseen ja nauttii siitä. Ei ole siis kyse halusta tätä tiettyä henkilöä kohtaan. Mutta tällä hetkellä on sen verran paska maku tästä suhteesta että voi hetki mennä, eikä sellasta naikkostakaan ole kiikarissa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.8.2012 22:07
Et ole ainoa joka on tuon kokenut! Lähes identtinen kokemus löytyy täältä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.8.2012 22:17
Jatka oman tekstisi lukemista,minä en lukenut,tuskin kukaan muukaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.8.2012 12:52
Mikä se synti tässä oli? Taitaa olla pikkutuneilla laskuhumalassa kirjoitettu vuodatus. Vähennä sitä alkoholin (ja huumeiden?) käyttöä, niin asiat selkenee kummasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.8.2012 13:46
Ei se joki melomalla kulu...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.8.2012 14:38
Mies
eilen 21:23
Mulla oli toi tunne 4,5-vuotta sitten. Ja nyt sitten taas. Olis sitä silloin voinu heti alkaa suhteeseen koska tarjokkaita oli. Mutta hooceena valitsin parin vuoden selibaatin ja tahallisen läskistymisen, kaikki ranttaliksi, fudut koulusta ja duunista. Metodiin kuuluu myös dokaaminen ja ennen kaikkea oikeutettu huorittelu.
Näin jälkeen päin voin sanoa, että lopunelämääni ajatellen tärkein käännekohta elämässäni. Pienet asiat ovat nykyään niitä tärkeitä. Ja jos koitan vihata tai huoritella, alan nauramaan ja kieli menee väkisin poskelle.
En kehota sitä, koska niin moni päätyy itsariin(minäkin olin erittäin lähellä). Mutta sen
Vastaa kommenttiinpaskan jälkeen kaikki on lopullisesti toisin. Olen ehkä maailman onnellisin mies.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
2.8.2012 14:58
Tähän on hyvä päättää NumeroMiehen trilogian ensimmäinen osa. Aikaa meni kahdeksan vuotta.
Toisessa osassa onkin aika mennä taas töihin ja ennen kaikkea maksaa veroja(korkein veroprosentti tietysti). Ja kun elän elämäni omalla tavallani, niin hain töihin läheiseen burgeriin burgereita paistelemaan, koska sitä on netissä dissattu eniten. Ihanaa!
Tässä menee helposti kymmenen vuotta. Eikä ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Elämä on kaunis asia, niinkuin sinäkin, vaikka et sitä tänään vielä tietäisikään. Heippa.
Takk
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.8.2012 10:52
Kuulostat pakkomielteiseltä. Anna olla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.8.2012 11:18
Et vaan ole vielä ottanut riittävästi turpaasi. Jossain kohtaa huomaat että tinki on täynnä ja silloin pystyt päästämään irti ilman tuskaa. Terv. Nimim. Kahdesti paskan eksän kanssa uudelleen yrittänyt...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.9.2012 13:36
Itellä lähes sama tilanne ilman pettämistä... .älä silti haikaile vanhan perään vaan katso iloisesti tulevaisuuteen! Mun elämän paras hetki parani vielä entisestään kun löysin uuden parhaan kaverini :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin