Vituttaa olla vässykkä;...
Vituttaa olla vässykkä; en saa lopetettua tuhoon tuomittua suhdetta vaikka molemmat alkaa olla kohta terapian tarpeessa.
Yhdessä asuttu kuusi vuotta, joista viimeinen ollut täydellistä erilleen kasvamista. Syytä moiseen ei kumpikaan tiedä, mutta tuntuu turhalta olla yhdessä väkisin. Ehkä en vaan uskalla ottaa sitä suurta harppausta tuntemattomaan..
Puhuminen ei auta, seksiäkin saa vain ehkä säälistä joka toinen kuukausi. Pettää en halua, mutta yksin runkkaaminen alkaa vituttaa. Tuntien laatuaikasessiot ovat hyödyttömiä pyrkimyksiä saada tarpeensa tyydytettyä, vaikka niitä olisikin monta kertaa viikossa. Toista ei vaan kiinnosta, mutta halut ne on varmaan hänelläkin.
Kaipa parempi puolisko alkaa jo jotain aavistelemaan, kun olen huomannut että lompakkoani rasitetaan tavallista enemmän - maksattaa minulla entistä enemmän yhteisiä menoja vaikka tienataan suunnilleen samaa palkkaa. Kaipa hän säästää "pahan päivän varalle". Ihan viisas veto tosin. Sama toistuu kotitöiden osalta - jostain kumman syystä talouden hoitaminen ei enää jaksa kiinnostaa tippaakaan. Ainoastaan jos on aivan pakko tehdä jotain niin sitten tehdään, mutta valitellen kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Tiedän, että ero on melkein väistämätön, mutta vituttaa se aikaansaamattomuus!
16 kommenttia
Anonyymi
13.7.2004 23:15
Ethan sa erota halua, sen nakee kaikesta mita kirjoitit. Laita asiat kuntoon ja lopeta valittaminen. Kysy silta naiselta mika silla on. Se on miehille aina niin vitun vaikeaa. Sanot etta oikeasti haluat tietaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2004 23:29
Sillä on jo toinen, merkit on selvät ja todeksi todistetut, exä nai pomonsa, kun pääsi meikäläisestä ja laittoi sen tietty puhumattomuuden piikkiin. Omansa vai minun, vaimo tietää :-P
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 08:08
Ei muuta kuin lusikat jakoon. Jos ei nappaa niin ei nappaa. Turha yrittää nitkuttaa vielä viisi vuotta ja sitten erota. Valitettavasti yleensä se sytyke eroon on sitten uusi rakkaus. Itse olin suhteessa 8 vuotta josta kummankin mielestä viimeiset 3 vuotta ihan perseestä. Kumpikaan ei vaan saanut suuta auki vasta kuin eron jälkeen. On niin helppoa ja turvallista olla yhdessä jos ei ole tietoa paremmasta. Etsi ja löydä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 09:39
No nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat suhteen...mitä sitä elämää haaskaamaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 10:23
I hear you..
On oikeasti tuttu tunne. Yhdessä asuttu nyt kaksi ja puoli vuotta, ja ihan sama meininki. eiköhän lähetä yhessä kaljalle. Näistä asioista pitää puhua, puhua ja puhua=)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 10:38
Juu, juu. Hyvät miehet jakoon meille sinkkunaisille, jotka teitä osataan arvostaa ;)
Helpolla ei kannata luovuttaa, mutta jos asiasta puhuminenkaan ei auta, niin kai se on myönnettävä, että ero on ainoa ratkaisu. Ja mielellään siinä vaiheessa, kun toista ei vielä vihaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 10:39
Tuttu tunne...seurustelin kahdeksan vuotta, josta viitisen vuotta asuttiin yhdessä. Tarinasi tuntui niin tutulta...kotihommat ei jaksa kiinnostaa, tiuskitaan ja valitetaan.
Se ei todellakaan tarkoita että kummallakaan olisi ketään toista! Mutta tosiasia on se, että jos itsestä ei ole lopettamaan/irtautumaan ko. suhteesta, niin siihen auttaa vain uusi Rakkaus. Kun saat muuta ajateltavaa ja tunnet, että joku huomioi sinua, tunnet itsesi tärkeäksi ja saat itsesi revittyä huonosta suhteesta. En sano että se tapa päättää suhde olisi oikea. Kaikkein paras olisi kun saisi sen tehtyä yhteisvoimin! Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja kämpät hakuun!
Tsemppiä ja onnea yritykseen!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 14:56
Mulla oli täysin sama tilanne..
En asunut aivan yhtä kauan yhdessä kuin sinä, mutta minullakin meni viimeinen vuosi vain sitä miettiessä, että lähdenkö vai en. Mitään riitoja ei pahemmin ollut, mutta olimme silti lähinnä kuin vain hyvät kämppikset ja molemmat kyllä myös tiesivät sen. Vaikka suhde ei toiminutkaan, en kuitenkaan lähtenyt enkä pettänyt. Periaatteena kun on, että en petä vaikka tilanne olisi mikä. Se aiheutti kyllä sen, että ei se terapian tarve minullakaan kovin kaukana ollut.
Sain sitten nyt vihdoin keväällä itseäni niskasta kiinni ja vaihdoin työpaikkaa ja paikkakuntaa. Myös se toinen osapuoli ymmärsi tilanteen ja vaikka tämä melko kuluneelta kuulostaakin niin jonkinlaisia ystäviä olemme edelleenkin ja pidämme yhteyttä, mutta emme tietenkään aivan samalla tavoin kuin "normaaleihin" kavereihin. Vaikka melko "tyhjän päällä" olen vieläkin ja menee aikaa ennen kuin saan taas asioita edes lähtötilanteeseen niin eipä hajota enää..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 15:16
Oikein! nyt yrität vaa kestää sen ämmänkaa ja kirjota uus valitus virsi tälle samalle palstalle n.5vuoden päästä nii katellaan mikä tilanne!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2004 18:10
Älä luule olevasi ikuisesti nuori, elämäsi kuluu hukkaan.
Vastaa kommenttiinÄkkiä oletkin 30, pian 35 ja vieläkin saatat pyöriä
tyhjässä suhteessa. Repäise,kerran se vain kirpaisee.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.7.2004 13:13
Itse olin suhteessa 8v ja viimeinen vuosi oli tätä samanlaista kidutusta. Muija oli pettänyt mua, ja siitä se sitten lähti tilanne kehittymään kohti eroa. Itse en harkinnut eroa, en tiennyt tosin pettämisestäkään kun kiisti kaiken, vaan yritin kestää, mutta asioista ei enää puhuttu ja viimein muija pakkasi kamansa ja häipyi toisen matkaan, mutta ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella, vaan alkoi vonkumaan mua takaisin. En kyllä ota takaisin. Lopeta suhde ennen kuin puolisosi ehtii.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.7.2004 22:47
Niin tai sitten pysyt siinä. Tuntemani keski-ikäiset, monia suhteita kolunneet ovat kaikki sanoneet samaa: että kaikki ne suhteet on lopulta ihan samanlaisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.7.2004 01:16
Mutta koko asiassahan on se että ei uskalla erota koska pelkää jäävänsä yksin. mikä siihen sitten voi ees auttaa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.7.2004 01:17
Mutta koko asiassahan on se että ei uskalla erota koska pelkää jäävänsä yksin. mikä siihen sitten voi ees auttaa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.7.2004 11:59
Eroa, kerran se vaan nipistää!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.11.2007 03:58
Sama juttu täällä, tässä vaan oikeastaan odotellaan että joku kunnon syy tulisi, ei vaan ole jaksanut tehdä asialle mitään. aikaa on kyllä valunut ihan hevetisti hukkaan tän takia :/ jos vaikka huomenna kun ei ole parempaakaan tekemistä :D life is hard.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin