Ystäväni keroilevat...
Ystäväni keroilevat minulle kaikki ongelansa. olen kaveripiirin oma psykiatri. Onhan se mukavaa että minuun luotetaan ja asioita kerrotaan, mutta joskus tekisi mieli vain huutaa kaikille päin naamaa että onko kukaan ajatellut etten jaksa aina kuunnella ja on omiakin ongelmia! En vain halua loukata kavereideni tunteita.
Poikaystäväni kertoi että on ihastunut minu lisäkseni johonkin toiseen ja että ei rakasta meistä kumpaakaan eikä tiedä kumman haluaa.
Olen pettänyt monta kertaa (en tässä suhteessa) ja ensimmäisellä kerralla vain tuli huono omatunto, mutta sen jälkeen ei tuntunut missään.
10 kommenttia
Anonyymi
15.4.2004 13:04
Rakas ystäväni...
Vastaa kommenttiinAnna poikaystävälles aikaa... Oikeinhan hän ei tee, mutta et paljon voi muutakaan. Ja mulle voit kyllä huutaa vaikka päin naamaakin, jos siltä tuntuu ja saat sanoa ihan suoraan...
T:kaiffari 22
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2004 13:52
No jos ei rakasta kumpaakaan niin mitäs se äijä vielä mietti että kummanko haluaa??? Vai panopuutako se vaan valitsee?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2004 14:08
Toi on takuuvarma keino hankkia itselleen psyykkinen sairaus; ottaa harteilleen toisten murheet kannettavaksi mutta itse ei saa pahaa oloaan minnekään purkaa.
Herätys!!!!!!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2004 17:16
Ongelat ovat joskus vaikeita. Ongeloita ongeloiden päälle. Älä ota toisten ongeloita kantaaksesi vaan keskity omiin ongeloihisi. Ongelasi on toisten ongelat. Unohda siis ne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2004 18:23
Ja sinä annat poikaystävän valita..entäs jos hän vain käyttääkin hyväksi molempia. Hieman itsekunnioitusta. Mitäs jos helpottaisit hänen valintaansa ja lähtisit lätkii. Mitä jos hän myöhemmin päättääkin ottaa sen toisen ja jättää sut kuin nalli kalliolle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2004 23:29
Mul on hieman sama tilanne ton "psykiatri"-jutun kaa... Kaikki tulee mulle kertoo ongelmiaan... Mä tykkään kyl ratkoo niit, mut joskus tekis mieli sanoo vaan, et vittu puhu seinälle tai jotai... Mul on omiaki ongelmia...
Vastaa kommenttiin:D Mut on se kiva olla apuna muille ihmisille... :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2004 23:32
Mullakin on vähän sama ongelma. Nykyään eräitten mielenterveysongelmaisten kavereiden esim. soittaessa alan heti valittaa kovasti liioitellen omia ongelmiani ennenkuin he ehtivät sanoakaan mitään (btw toimii muuten myös puhelinmyyjien karkoituskikkana). Kun ei sitä oikeasti voi suoraankaan sanoa että en nyt jaksaisi sinua ja ongelmiasi. Mulla oli alkanut tulla jo fyysisiäkin oireita ja yöunet menny siitä kun aina vaan huolehdin muitten niskaani kaatamista asioista. Jätä jätkäkaverisi ja valita kavereillesi olevasi niin paskana erosta ettet jaksa kuunnella kenenkään ongelmia. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2004 01:48
Kuten huomaat, meitä on paljon jotka ovat ystäväpiirin oma leelian lepotuoli. Joskus se ottaa voimille mutta jonakin päivänä sitä huomaa olevansa muita huomattavasti vahvempi, sitä tajuaa selviävänsä elämän ristiaallokosta helpommin kuin muut. Itselleni suurin tunnustus ystävältä tuli vuosien jälkeen, sanoi että olisi tehnyt itsemurhan jos ei olisi saanut jutella kanssani. Oli pienestä kiinni, viime hetkellä päätti soittaa minulle ja nyt elää onnellisesti avioliitossa miehensä kanssa. Pitää siis ottaa ne valitukset hyvänä asiana, sitä voi vaikuttaa ihmisten elämään arvaamattomalla tavalla.. Kokemuksesta voin sanoa että jos sinulla on taipumuksia sosiaalisuuteen ja olet hyvä kommunikoimaan ihmisten kanssa, sinun kannattaa harkita kouluttautumista palveluammattiin ja sitä kautta esimies asemaan. Sinusta tulee oman työpaikkasi korvaamaton työntekijä juuri siksi että sinulle on helppo puhua ja osaat tulla toimeen ihmisten kanssa. Huono koulumenestys ei ole mikään este, lahjakkuus ei ole kiinni numeroista vaan tahdosta ja yrittämisestä. Tie on hiukan pitempi kuin neropatilla mutta tuo kuuntelemisen ominaisuus antaa sinulle etumatkaa jota ei voi millään koulutuksella kuroa kiinni, sitä joko osaa kuunnella tai sitten ei. Koeta siis jaksaa, sinulla on loistava tulevaisuus edessäsi, kaikki on itsestäsi kiinni.
-o-
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2004 17:18
Jätä se poikaystäväsi!
Mäkin olen pettänyt monta kertaa, vähitellen sitä viisastuu kuitenkin, yleensä siis..tai sitten ei. Olen auttanut monia kavereita myös ihan sillä, että olen jaksanut kuunnella heidän ongelmiaan. Hyvä juttu siihen asti, että itse romahtaa. Mulla kävi niin viime syksynä, itsariyritys. Tietenkään se ei johtunut siitä että kuuntelin muiden ongelmia, vaan siitä, että en saanut purettua omiani. Sen jälkeen on kaverit ajatelleet vähän myös mun tunteitani ja jopa kuunnelleet mua. Ei tulla ihan niin helposti vaan valittamaan omia ongelmiaan. Homma toimii, jos molemmat osapuolet voivat kertoa toisilleen ongelmistaan, ei vain toisinpäin. Vähän tasapainoa. Yritä sanoa kavereillesi tämä. Jos he eivät ymmärrä, ovatkohan he ymmärtäneet termiä ystävä ollenkaan? Aina ei tarvitse jaksaa olla muiden tukena. Hienoa, jos siihen pystyy. Koitahan jaksaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.4.2004 11:14
Jätä nyt ihmeessä se onneton ja selkärangaton poikaystäväsi! -olet paljon arvokkaampi.
Ja huuda oikeasti niille kavereille, jos ne untuva-aivot eivät tajua että sullakin on elämä.
Jaksamista kaiken keskelle. =)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin