Onko rakkaudessa olemassa absoluuttista oikeaa tai väärää? Perinteisen, modernin länsimaisen ajattelun mukaan suhteen täytyy perustua rehellisyydelle ja kunnioitukselle. Maailman vanhimmat opetukset rakkaudesta antaa Raamattu: rakkauden kaksoiskäsky, kultainen sääntö, kymmenen käskyä. Puhtaan filosofisen rakkausetiikan mukaan rakkaudessa on vain yksi käsky: rakasta ja rakasta rajoitta kaikkia. Esimerkiksi kirjailija Herman Hessen Siddharta-kirjassa kuvaama rakkaus oli rajatonta, universaalia rakkautta.
Oikeassa elämässä ongelmiin törmää kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun henkilö, jota rakastat rajoitta, pyyhkii jalkansa sinuun kuin ovimattoon. Miten silloin pitää tehdä: rakastaa, kärsiä ja unhoittaa? Ihmismieli ei ole niin yksinkertainen. Carl Gustav Jungin mukaan liian uhrautuvainen rakkaus saattaa katkeroittaa ihmisen. Saattaa? Katkeroittaa varmasti.
Pitäisikö rakkaudessa olla muitakin sääntöjä kuin rajaton rakkaus?
Professori ja koko kansan pop-filosofi Timo Airaksinen on tutkinut ja pohtinut rakkautta viimeksi äskettäin julkaistussa kirjassaan Rakkauden vangit. Rakkauden kymmenen käskyn nimeäminen tuottaa Airaksiselle silti vaikeuksia.
"Vastaaminen sortumatta latteuksiin on vaikeaa. Mutta halua toista, kysy toiselta mitä hän tuntee sinua kohtaan, kunnioita toista, älä takerru, älä ole mustasukkainen äläkä muistele menneitä. Niin kuin vanhassa laulussa sanotaan: anna arpisten haavojen olla. Siinä nyt olisi kuusi", hän summaa pitkällisen mietinnän tuloksena.
Airaksinen erottaa rakkauden etiikasta puhuessaan "vanhan" ja "uuden" rakkauden. Hänen määrittämänsä kuusi käskyä on kohdistettu etupäässä nuorelle parisuhteelle.
"Sitten kun ollaan oltu kaksikymmentä vuotta yhdessä, niin käskyt ovat pikemminkin että koita kestää ja yritä ihastua uudelleen", professori hymähtää.
Parisuhteen konkreettisiin eettisiin dilemmoihin Airaksisella on selkeät mielipiteensä. Absoluuttinen rehellisyys parisuhteessa tuntuu hänestä jota kuinkin absurdilta ajatukselta. Satunnaisesta syrjähypystä ei siis ole välttämätöntä raportoida kumppanillaan.
"Ehdottomasti ei! Pettäneillä ihmisillä on teostaan huono omatunto ja he kuvittelevat pääsevänsä siitä eroon kertomalla kaiken kumppanilleen. Tosiasiassa se vain lisää kaikkien tuskaa."
Airaksinen muistuttaa, että pettämisen käsitekin on liukuva: miehille pettäminen tarkoittaa useimmiten yhdyntää, kun naiset saattavat kokea pettämiseksi vain avautumisen intiimiin keskusteluun. Airaksisen mielestä rakkauden etiikan vastaista ei ole esimerkiksi harrastaa uuden ajan nettiseksiä kasvottoman vieraan kanssa tai fantasioida rakastellessa muusta kuin omasta kumppanistaan.
"Sehän voi olla vain kiva ja harmiton piristys."
Epäeettistä Airaksisen mielestä on kuitenkin vastuuttomuus.
"Rakkauteen sinällään ei voi sitoutua, mutta jos parilla on esimerkiksi yhteisiä lapsia tai omaisuutta, ei suhdetta voi jättää vain hetkellisen tylsistymisen perusteella. Ja jos kumppani on vaikkapa vammainen, niin ei siitä niin vaan lähdetä. Kyllä pelkkä annettu lupauskin yhdessäolosta sitoo. Mutta ei sellaisessa suhteessa tietenkään tarvitse olla, jossa rakkaus on kadonnut ja elämä muuttunut helvetiksi, eikä yhteisiä rakkauden ulkopuolisia sitoumuksia, kuten omaisuutta ole."
Lukijoilta
"Tärkeintä on rehellisyys. Kun suhteen alkuhuuma ja mustasukkaisuus on mennyt ohi on ihanteellista, jos puoliskot voivat puhua toisilleen ihan mistä vain ilman valheita, vaikka pettämisestäkin. Mikään ei satuta niin paljon kuin valehtelu."
Nainen, 20
"Pettämistä on suutelukin, jos motiivit ovat väärät. Ei pitäisi seurustella, ellei kykene olemaan uskollinen ja ottamaan huomioon toista vastuuntuntoisesti. Mutta ei kaikkea tarvitse paljastaa, ellei asia liity suhteen kannalta olennaiseen asiaan."
Minna, 24
"Jokaiseen suhteeseen on luotava omat käskynsä: ei tehdä niin kuin parisuhteen ulkopuoliset ihmiset odottavat. Muiden mielipiteille voi haistattaa pitkät."
Vakivaimo, 26
"Tee toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän."
Nainen, 21
"Todellisen rakkauden pitäisi perustua rehellisyyteen, mutta parempaa rakkautta on mielestäni suojella toista satuttavalta totuudelta. Mikä ei tule ilmi, ei satuta."
Maria, 22
"Rakkaudessa on yksi ainut ja ehdoton käsky: juokse karkuun kovaa ja heti, kun jompaakumpaa tai molempia alkaa ahdistaa. Ei puhumisia, ei ratkaisun etsimistä. Paitsi jos haluat paskaa käsille ja paljon."
Vilma, 24
"Tilanteita on yhtä monta kuin ihmisiä. Jos tuntuu oikealta pettää, niin miksi ei? Harva on niin tyhmä, ettei tiedä mitä haluaa."
Mauri, 32
"Rakkauden kuuluisi olla rajatonta. Kahden ihmisen väliseen suhteeseen ei tarvita sääntöja ja järjestystä. Kuten elämässä, rajana pitäisi olla täysi luottamus itseen ja toiseen ihmiseen. Elämä sinänsä on jo moraalikysymys. Pettämisellä ei välttamättä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa."
Vilma, 19
"Ehdottomia käskyjä rakkaudelle, tai muullekaan, ei ole olemassa. Kaikki riippuu tilanteesta, ihmisistä ja on suhteellista, jopa rehellisyys. Säännöt sovitaan jokaisessa suhteessa erikseen, mikä toimii yhdelle ei välttamättä toimi toiselle. Parisuhteessa kaikki alkaa kunnioituksesta - ilman sitä on mitään muita sääntöjäkään turha tehdä, koska niiden noudattaminen on juuri kunnioituksesta kiinni. Hyvänä kakkosena tulee joustavuus: kompromisseja on pystyttävä tekemään."
Katri, 24
"Molemminpuolinen kunnioitus on A ja O. Ilman sitä rajaton rakkaus tekee toisesta hyväksikäyttäjän ja toisesta marttyyrin. Se, että joku rakastaa sinua rajoitta, tuo sinulle vastuun!"
Sanna, 27
Asiantuntija neuvoo
Juuri julkaistun Kymmenen käskyä naiselle selitettynä -kirjan kirjoittaja, pastori Marianne Heikkilä kirjoitti City-lehdelle rakkauden viisi käskyä.
1. Kunnioituksessa kilpaileminen.
2. Sitoutuminen. "Toisen kanssa kasvaminen yhteisten kokemusten kautta. Elinikäinen uskollisuus tuntuu olevan jo niin absurdi käsite useimmille meistä, että siitä tulee itse asiassa erittäin mielenkiintoinen tavoittelemisen ihanne ja hyve vastapainoksi ajallemme."
3. Tilan antaminen niin, ettei toisen tarvitse muuttua ihannekuvaksi.
4. Huumori.
5. Huonojen tunteiden näyttämisen oikeus. "Jotteivät positiiviset tunteet kuole. Rakkauden määrä ei ole vakio, sitä on välillä vähemmän ja välillä enemmän. Rakkauskestää sen."
Laulu Martinille
Alzheimerin tauti syövyttää Barbaran (Viveka Seldahl) miehestä Martinista (Swell Volter) uutta, tuntematonta, kiukkuista ja lapsellista ihmistä. Sairaus tekee rakkaudesta hoivasuhteen ja pistää miettimään, kuinka paljon ja kauan hoivaajan täytyy jaksaa.
Sydän vieraassa talossa
Rakkauden etiikan pohdintaa 1900-luvun alusta Edith Whartonin romaaniin pohjautuvassa elokuvassa. Gillian Anderson tuskailee, josko nainen saa seurata intohimoaan vai täytyykö hänen alistua rakkaudettomaan avioliittoon.