Yksin kotona (ja muuallakin)

Peter-pan

23.4.2004 00:57

Yksin kaksin taikka miten vain mutta pääasia, että on tyytyväinen. Epätoivoiset tapaukset eivät varmaan kiinnosta ketään, ei ainakaan minua.

Itse olen kohta 25 vuotias miehenjässikkä ja olen vähän yli 4 kuukautta sitten aloittanut elämäni ensimmäisen seurustelu suhteen erään ihanan neidon kanssa. Näin vain kävi mutta hyvä niin :D

Hyvää alkavaa kesää kaikille sinkuille ja pareille ;)

elmo_

23.4.2004 09:51

Olen kohta 27 vuotias mies enkä ole koskaan seurustellut ns. vakavasti. Myönnän että olisi ehkä mukava elää parisuhteessa ihmisen kanssa, jota rakastaa mutta kun ajattelen asiaa tarkemmin niin se tarkoittaisi monesta asiasta luopumista.

Onhan mulla ollu jos jonkinlaista lyhyttä "juttua" naisten kanssa mutta sitten kun pitäisi tehdä päätöksiä ja antaa vastauksia jostain vakavammasta niin peräännyn suht nopeasti takavasemmalle. Tulee vertauskuvallisesti mieleen jokin eläin, joka vaistomaisesti yrittää puolustaa reviiriään kun joku yrittää siihen tulla.

Ahdistaa välillä kun vanhemmat ja varsinkin isovanhemmat joka ikisellä vierailulla kyselevät kumppanin löytämisestä.

Global-Renttu

23.4.2004 13:04

Olen 27v mies ja olen "SE" naisten suosima Renttu. Kerran olen vakavissani seurustellut, mutta se oli nuoruuden hairahdus.

Elämäni on oikeastaan aika loistavaa! En ole sidoksissa mihinkään. Työskentelen ulkomailla. Minulta ei oikeastaan puutu mitään.

Naiset ihastuvat minuun kohtuu helposti, mutta harvat ymmärtävät sen etten aio vakiintua. Kaikkien unelma kun EI ole se rivarin pätkä, farmari auto ja kersat.

Mies24Vuotias

23.4.2004 21:55

Opiskelu, työ, harrastukset. Elämän tämänhetkinen sisältö. Ei siihen toista ihmistä kaipaa, kun ei ole aikaakaan. Sukulaiset ovat rasittavia, kun jaksavat aina udella aiheesta ja pitävät jotenkin ressukkana. Mikäli kaipaa uskollista kaveria esim. Lenkille, niin suosittelen isoa koiraa. Koira ei lähde ovet paukkuen, jos ruokakuppi on täysi ja raikasta vettä riittä.

Ainoa, mikä huolettaa on oma vanhuus. Mitä sitten, kun ei jaksa itse huolehtia omasta itsestään. Kait sitä on paras kohdata kuolema kengät jalassa ja pitää kuntoa yllä. Sitten, kun ei jaksa enää kaupassa käydä ja itselleen tehdä ruokaa, niin kait sitä pitää pistää aivot tapetille. Vanhainkodin nappi kasetin mässäily ei nappaa.

Toisaalta ei lapsetkaan vanhemmistaan enää huolehdi, ellei jossain Intiassa.

NPaavo

24.4.2004 02:15

Eikös tällainen artikkeli ole ollut jo city-lehdessä n+1 kertaa? Olispa edes valittu joku vähän sympaattisempi sinkku. Kuka tollasen koneen kanssa haluaa pidemmän päälle mitään värkätä.

Noista "Rooleista poikkeava on uhka rooleja noudattaville", "työni on lapseni" "Kärsivällisyyteni ei vain riittänyt" -jutuista kyllä tyhmempikin arvaa, ettei tuo akka ole vaan kenellekään loppujen lopuksi kelvannut.

"All through the day, I me mine..."

tosimiesJanne

24.4.2004 12:15

[LAINAUS]NPaavo kirjoitti 24.04.2004 klo 02:15:

"Rooleista poikkeava on uhka rooleja noudattaville"

Haluan enemmän kuin halvan tuulipuvun ja hiekkalaatikon. Todellinen uhka looserille, joka ei pysty naiselle muuta tarjoamaan.

"työni on lapseni"

Lapset ovat loistava tapa saada nainen pidettyä kotona ja kontrollista. Ei se siitä enää mihinkään lähde ellei sitten yksinhuoltajuus kiinnosta.

"Kärsivällisyyteni ei vain riittänyt"

Naisella todella pitää olla kärsivällisyyttä minun kaltaiseni vätyksen kanssa. Olen niin perässä vedettävää tyyppiä. Tarvitsen naista pitämään itsestäni huolta.

Muissa on vika, kun minä en kelpaa.

[/LAINAUS]

NPaavo

24.4.2004 13:50

[LAINAUS]tosimiesJanne kirjoitti 24.04.2004 klo 12:15:
Muissa on vika, kun minä en kelpaa.
[/LAINAUS]

Sille minä en voi mitään.

Tarkoituksena oli vain tuoda esille ne samat ja vanhat fraasit, mitä tuollaiset työmyyrät aina heittelevät argumentteina saamattomuudelleen.

Väännetäänpäs rautalankaa, kun ei kerran sinullakaan sytyttänyt:

"Rooleista poikkeava on uhka rooleja noudattaville"
(Alkuperäiseen tekstiin viitaten:) Tuskin nuo ihmiset sinua uhkana pitävät. Ehkä se vain tuntuu hyvältä idikseltä: Molemmat on sinkkuja, niin miksei ne voi tavata? Jeesus sentään, eihän siitä tartte mitään sen kummempaa kehkeytyä...

Ja mitä tuohon tuulipuku + hiekkalaatikkoon tulee, niin on se tuulipuku hiekkalaatikolla hieman jakkupukua kätevämpi, vai. Tai sitten voi kasvatuttaa lapsensa vierailla ihmisillä, ettei se puku sotkeennu.

"työni on lapseni" Narkkis. Se nyt on ihan sama, onko kotiorja, vai työn orja. Kummasti löytyy fiksuja naisia, joilla on sekä ura, että mukuloita. Se, ettei pysty yhtäaikaa pyörittämään perhettä ja käymään duunissa, kertoo lahjattomuudesta. Ehkä kannattaisi siirtyä helpompiin hommiin.

"Kärsivällisyyteni ei vain riittänyt". Pidemmät parisuhteet vaativat aina jossain vaiheessa kärsivällisyyttä, paitsi jos toinen on alistuvaa sorttia. Toisaalta vain nössökät viihtyvät dominoivan egoistin seurassa, ehkäpä kohdallasi onkin juuri siitä kyse.

valinta_asia

24.4.2004 18:39

Ei kelpaa minullekaan halpa tuulipuku ja hiekkalaatikko. Elämä vain on parempaa ilman lapsia ja aviomiestä. Nykyään on liian paljon hyviä vaihtoehtoja ja yksi on mielekäs työ, vapaaehtoistyö ja matkustelu. Lasten kanssa saa olla ihan tarpeeksi tekemisissä, jos vain haluaa ja mahdollisuuksia tyrkytetään vaikka ei niin haluaisikaan. Seurustella saa niin paljon kuin haluaa ja jos ei kumppaneita löydy, kannattaa todellakin etsiä syitä itsestä ei muista. Kotileikki ei voisi vähempää kiinnostaa. Meitä on nyt jo paljon, sekä miehissä että naisissa ja tulevaisuudessa aina vain enemmän.

Jokainen tehköön itse elämästään sellaisen kuin haluaa. Ihan turha valittaa toisten valinnoista kun on ihan itse itsensä katkeroittanut omilla valinnoillaan.

Mies_28_

24.4.2004 19:07

"Mies, 34" kertoi artikkelissa asiaa. Olen käynyt läpi saman koulun. Nuorena kasvoin nopeaa pitkäksi ja olin ns. ruipelo vielä armeija-aikanakin. Eivätkä tytöt sen puoleen piitanneet muutenkaan pojista joiden aika kului älyllisten harrastusten parissa, autojen/mopojen rassailun sijaan. Baareissa synnytin lähinnä naurunpyrskähdyksiä ja halveksuvia katseita epävarmoilla iskuyrityksilläni.

Nyt kolmenkympin kynnyksellä olen rikas, akateeminen, käytän muotivaatteita, ajan urheiluautolla, jne. Jostain ihmeen syystä nyt kelpaan lukemattomalle määrälle naisia. Mietin mikä minussa on muuttunut ja tulen aina samaan johtopäätökseen - ei mikään. Naisia ei kiinnosta paskanvertaa se mitä olen. Heitä kiinnostaa vain se mitä minulla on.

Miksi siis sitoutuisin sellaisen naisten kanssa, joille en ennen kelvannut. Opetan heille mieluummin saman läksyn minkä he opettivat aikoinaan minulle. Annan heidän vajota päiväunelmiinsa hetken aikaa, kunnes murskaan heidän haaveensa. Kerron heille että minua kiinnosti heissä heidän ulkokuorensa, samoin kuin heitä kiinnosti minussa minun statukseni.

Elämä on julmaa. Varsinkin monille nuorille, hyljeksityille pojille. On tervettä pyöräyttää sitä samaa puukkoa niiden neiti täydellisten sydämmissä myös.

hyggy

24.4.2004 19:17

[LAINAUS]NPaavo kirjoitti 24.04.2004 klo 13:50:

"työni on lapseni" Narkkis. Se nyt on ihan sama, onko kotiorja, vai työn orja.

Ihme juttu, että pitää olla työn ORJA!? Minä olen vain työntekijä.

Työstä saa arvostusta, mielekästä tekemistä, paljon ystäviä ja palkkaa ja sieltä löytää vastustamattoman komean ja fiksun miehen, jonka kanssa menee naimisiin =)

Miksi pitää olla kotiORJA!? Teillä se on niin, mutta älä yleistä, jos katkeruudeltasi voit olla yleistämättä. Eivät kaikki miehet ole egoistisia alistajia eivätkä kaikki naiset ole kynnysmattoja.

NPaavo

24.4.2004 21:05

[LAINAUS]valinta_asia kirjoitti 24.04.2004 klo 18:39:
Ei kelpaa minullekaan halpa tuulipuku ja hiekkalaatikko. Elämä vain on parempaa ilman lapsia ja aviomiestä. Nykyään on liian paljon hyviä vaihtoehtoja ja yksi on mielekäs työ, vapaaehtoistyö ja matkustelu. Lasten kanssa saa olla ihan tarpeeksi tekemisissä, jos vain haluaa ja mahdollisuuksia tyrkytetään vaikka ei niin haluaisikaan. Seurustella saa niin paljon kuin haluaa ja jos ei kumppaneita löydy, kannattaa todellakin etsiä syitä itsestä ei muista. Kotileikki ei voisi vähempää kiinnostaa.
Meitä on nyt jo paljon, sekä miehissä että naisissa ja tulevaisuudessa aina vain enemmän.

Jokainen tehköön itse elämästään sellaisen kuin haluaa. Ihan turha valittaa toisten valinnoista kun on ihan itse itsensä katkeroittanut omilla valinnoillaan.[/LAINAUS]

Tulevaisuudessa teitä on itseasiassa vähemmän. Ettei peräti sukupuutto uhkaisi?

Miksi niiden töiden, harrastusten ja matkustamisen pitää olla _vaihtoehto_? Kuten aiemmin sanoin, lahjattomat elävät rajoittuneesti, fiksut saavat koko paketin.

Enkä itkenyt toisten valinnoistakaan. Sanoinpahan vaan, että oli taas löydetty se perus-tunnevammainen akanraahka jostain. Tuonkin sijaan olisi voinut tehdä jutun jostain, joka on oikeasti saanut jotain aikaan elämässään.

Dinky_King

25.4.2004 04:41

[LAINAUS]Mies_28_ kirjoitti 24.04.2004 klo 19:07:

Miksi siis sitoutuisin sellaisen naisten kanssa, joille en ennen kelvannut. Opetan heille mieluummin saman läksyn minkä he opettivat aikoinaan minulle. Annan heidän vajota päiväunelmiinsa hetken aikaa, kunnes murskaan heidän haaveensa. Kerron heille että minua kiinnosti heissä heidän ulkokuorensa, samoin kuin heitä kiinnosti minussa minun statukseni.

Elämä on julmaa. Varsinkin monille nuorille, hyljeksityille pojille. On tervettä pyöräyttää sitä samaa puukkoa niiden neiti täydellisten sydämmissä myös.[/LAINAUS]

Nooo, ei elämä ole koskaan niin huonoa ettei kunnon pohjaton katkeruus sitä vielä pahentaisi...Vaikka ei nuorempana olisikaan natsannut juuri koskaan (ja se oli niin väärinväärinväärin koska muilla kuitenkin natsasi), niin tuskin sinä nyt enää kolmikymppisenä ukkona pelkästään niitä naisia treffailet? Naistenkin arvostukset muuttuu, ihan samalla lailla kuin miestenkin ts. vanhemmiten kriteereiksi hyvän perseen, isojen tissien, erinomaisen suihinottotaidon ja nymfomaanisen mittakaavan halujen(jotka vain SINÄ saat esiin, sillä tietenkin hän on neitsyt)nousee myös luonne ja kompromisseja alkaa ilmaantua noiden muiden piirteiden suhteen. Toivottavasti vain purkauduit tänne, sillä jos tuon asteen katkeruudella asioihin suhtaudut tulet menettämään todella paljon...Faktahan on että vanhemmiten sitä väkisinkin viisastuu ja suhteisiinkin alkaa hakea sitä syvyyttä, joten sinulle voisi olla luvassa jotain minkä rinnalla ne kaikki aiemmat romanssintyngät, iskumokat ja mahdolliset suhteet joita ilman sitä-tai-tätä sattumaa olisi syntynyt jäävät mielestä ja katsot taas eteenpäin.

Mietipä sitä,

Dinky King

NPaavo

25.4.2004 12:31

Olen täysin samaa mieltä mies 28 kanssa. Itse en ole ikinä seurustellut ja enää en viitsi edes yrittää. Kyllähän sen jo tuon lehtijutun akanraahkasta tajuaa, mitä nämä sinkkunaiset ovat. Itse en ole saanut kuin pilkkaa osakseni vaikka olen muutaman kerran tosissani yrittänyt. En tajua, miksi heti haukutaan katkeraksi, kun kerrankin sanoo niin kuin asiat ovat.

woman30

25.4.2004 16:11

Olen aina ihmetellyt, miksi en kelpaa miehille. Kiitos NPaavo ja Mies28, kun kerroitte vastauksen. Vika ei siis olekaan minussa, kun en kelpaa, vaan siinä, että miehet ovat jo valmiiksi varmoja, että sinkkunaiset ovat leuhkoja nirppanokkia, jotka pilkkaavat jokaista yrittäjää. Miehet ovat siis jo valmiiksi luovuttaneet.
Toisaalta - en usko, että kuvio menee todellisuudessa ihan noin. Kun menen baariin, niin näen, kuinka moni ikäiseni sinkkumies yrittää paikan parhaimman näköistä 2-kymppistä pimua. Tietäähän sen, että pakit tulee. Mutta vähän tavallisemman oloiset naiset saavat kyllä olla ihan rauhassa. Ja sitten näillä miehillä on vielä otsaa valittaa että vientiä ei ole, kun vika on siinä, että he tajua lähestyä kaltaisiaan naisia!
Sama juttu käänteisesti - kun menen juttelemaan baarissa ikäisilleni ja oloisilleni miehille, turpaan tulee (kuvaannollisesti). He kun etsivät vain sitä täydellistä naista...

NPaavo

25.4.2004 17:14

[LAINAUS]woman30 kirjoitti 25.04.2004 klo 16:11:

Olen aina ihmetellyt, miksi en kelpaa miehille. Kiitos NPaavo ja Mies28, kun kerroitte vastauksen. Vika ei siis olekaan minussa, kun en kelpaa, vaan siinä, että miehet ovat jo valmiiksi varmoja, että sinkkunaiset ovat leuhkoja nirppanokkia, jotka pilkkaavat jokaista yrittäjää. Miehet ovat siis jo valmiiksi luovuttaneet... [/LAINAUS]

Ei ei. Tietenkään en ajattele, että kaikki sinkkumimmit ovat nirppanokkia. Sanoin vain, että _tässä_ jutussa oli taas sellainen jostain kolosta kaivettu esille.

Ja sitten kun esitän mielipiteeni, niin joku pikkusielu yrittää tuoda valoa mitättömään surkimuksen elämäänsä kirjoittamalla nimimerkilläni. Sinulle NPaavo(2): sori, oon naimisissa, mulla on mukuloita, ja jees; siippa ja minä olemme _molemmat_ akateemisessa duunissa.

jasu78

25.4.2004 18:30

Mies 28 ja NPaavo, te pilaatte OMAN elämänne tuolla katkeruudella. Onko nyt sitten tasa-arvon nimissä saatu katkerien vanhojen piikojen rinnalle katkerat vanhat pojat?

Mies_28_

25.4.2004 19:18

[LAINAUS]woman30 kirjoitti 25.04.2004 klo 16:11:
Toisaalta - en usko, että kuvio menee todellisuudessa ihan noin. Kun menen baariin, niin näen, kuinka moni ikäiseni sinkkumies yrittää paikan parhaimman näköistä 2-kymppistä pimua. Tietäähän sen, että pakit tulee. Mutta vähän tavallisemman oloiset naiset saavat kyllä olla ihan rauhassa. Ja sitten näillä miehillä on vielä otsaa valittaa että vientiä ei ole, kun vika on siinä, että he tajua lähestyä kaltaisiaan naisia!
Sama juttu käänteisesti - kun menen juttelemaan baarissa ikäisilleni ja oloisilleni miehille, turpaan tulee (kuvaannollisesti). He kun etsivät vain sitä täydellistä naista...[/LAINAUS]

Juttusi oli hieman ristiriitainen. Olet 30v, et kelpaa baareissa miehille, mutta silti yhä etsit niistä miestä? Sinulla on ollut 12v aikaa löytää mies baarista. Ettet vain olisi ollut parhaimmillasi 10v sitten ja silloin sinulle eivät kelvanneet ne tavalliset miehet?

Omalta kohdaltani voin sanoa etten muista ainoatakaan kertaa, että joku nainen olisi tullut juttelemaan minulle baarissa. Edes sellainen tavallinen. Nuorempana astetta komeampi kaverini sen sijaan keräsi kyllä juttuseuraa. Eikun sori, muistin väärin. Kyllä minulle kerran tuli juttelemaan yksi tyttö. Hän vaikuttikin oikein mukavalta, kunnes rupesi kyselemään kaveristani. Paljastui etten kiinnostanut häntä paskanvertaa, vaan hän ei vain ollut kehdannut mennä juttelemaan suoraan kaverilleni.

Mies_28_

25.4.2004 19:38

[LAINAUS]jasu78 kirjoitti 25.04.2004 klo 18:30:

Mies 28 ja NPaavo, te pilaatte OMAN elämänne tuolla katkeruudella. Onko nyt sitten tasa-arvon nimissä saatu katkerien vanhojen piikojen rinnalle katkerat vanhat pojat?[/LAINAUS]

Niin ironista kuin se onkin, vanhapiika-ongelma ei voi ulottua miehiin. Jos miehelle ei kasva kaljamaha ja hiukset pysyvät päässä, hän tuntuu saavan nuorempia naisia vanhanakin. Päälle kun lisätään raha ja valta, niin naisia riittää aivan yhtä paljon kuin parikymppiselle tytölle miehiä.

Sinänsä huvittavaa kuinka käänteisesti asiat toimivat miehille ja naisille. Naisten kukka on hehkeimmillään ikävuosina 15-25, jolloin heillä on mahdollisuus saada koukkuun sellainen nuorimies, josta vanhempana tulee vaikutusvaltainen, varakas ja haluttu. Heitähän meillä on paljon, nimittäin esimerkiksi Nokialla.

Nämä miehet ovat kuitenkin sitä kaikkien alinta kastia naisten silmissä, vielä kolmenkympin tietämille. Siinä vaiheessa kun he alkavat kulkea liituraitapuvussa, muuttuu tilanne päälaelleen. Mutta kuinka ollakaan. Samaan aikaan heidän ikäisensä naiset ovat ehtineet surkastua. Nyt he voivat saada niitä samoja nuoria, kauniita naisia, joille he eivät nuorempana kelvanneet. Tästä syntyy monelle naiselle käsittämätön dilemma.

Pieni esimerkki: 20v Pekka oli ihastunut 20v Johannaan. Johannaa ei Pekka kiinnostanut yhtään. Pekka vonkasi ja sai pakit. Lopulta Pekka valmistui yliopistosta, hän pääsi arvostettuun työpaikkaan ja 30 vuotiaana hänellä oli kaikkea mitä mies voisi toivoa. Nyt Johanna huomasi Pekan uudestaan. Johanna rupesi vonkaamaan Pekkaa. Jos sinä olisit Pekka niin kumman tien valitsisit A) ottaisit Johannan jolle et aiemmin kelvannut, B) ottaisit sellaisen naisen jollainen Johanna oli 10v sitten?

Laura-K

25.4.2004 21:10

Päälle kun lisätään raha ja valta, niin naisia riittää aivan yhtä paljon kuin parikymppiselle tytölle miehiä.

Sinänsä huvittavaa kuinka käänteisesti asiat toimivat miehille ja naisille. Naisten kukka on hehkeimmillään ikävuosina 15-25, jolloin heillä on mahdollisuus saada koukkuun sellainen nuorimies, josta vanhempana tulee vaikutusvaltainen, varakas ja haluttu. Heitähän meillä on paljon, nimittäin esimerkiksi Nokialla.

Nämä miehet ovat kuitenkin sitä kaikkien alinta kastia naisten silmissä, vielä kolmenkympin tietämille.

----
Tai sitten ei, ikä menee haarukkaan 15-25 v. ja ottaisin mielelläni vastaan tiedon missä nämä nuoretmiehet majailevat, Nokialle ei taida niin vaan kävellä tutustumaan. Kolmekympin "haluttavuuskynnyksen" ylittäneet ei kiinnosta.

Sen verran ujo olen, että kovin helposti en itse lähde aloitetta tekemään, ja tähän asti olen pitänyt suurimpana syynä sinkkuuteen tätä lähestymisrajoittuneisuutta yhdistettynä siihen että arkielämässä viehättävä tapaus ei yleensä iske parin promillen humalassa.

toinenmies

25.4.2004 21:32

Tarinani alku on samanlainen kuin mies 28:lla. Mutta loppu onkin sitten ihan erilainen.

Olin pitkään sinkkuna, laiha, pitkä, finninaamainen poika. Pojista kasvaa miehiä - jos kasvaa ja tytöistä naisia - jos kasvaa. Valitettavasti nykyään kaikenlainen kypsymättömyys ja teinimäinen typeryys on vallalla ja tunnevammaisia on joka paikassa.

Tapasin avovaimoni kolme vuotta sitten. Hän oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ja minä myös hänen. Kun tämä jälkimmäinen asia selvisi minulle, ihmettelin asiaa. Miksei tuo upea nainen ollut seurustellut ennen minua? Vanhat valokuvat kertoivat minulle, että kaksi samanlaista oli tavannut toisensa. Osa meistä - niin miehistä kuin naisista - vain puhkeaa kukkaan muita myöhemmin. Valokuvista näin laihan, oman tyylinsä löytämättömän, epävarman tytön. Tytön, johon en olisi aikoinani vilkaissut. Luultavasti hänen kaltaiseensa olisin purkanut tavalla tai toisella oman pahan oloni kelpaamattomuudestani. Avovaimoni - tuo kuvien tyttö - on nykyisin upea, tyylikäs, aikuinen nainen.

En tiedä, millaisia naisia baareissa olet tavannut. Nyt en puhu niistä kakskymppisistä pikkulikoista, joille yrität päteä materiallasi. Ne aikuiset naiset, joiden kanssa itse olen tekemisissä, ovat koulutettuja, hyvissä ammateissa, itse omaisuutensa tienanneita, upeita naisia - myös avovaimoni. Näitä naisia ei todellakaan miehen palkka ja omaisuus kiinnosta. Heillä on se kaikki jo itsellään. He vaativat enemmän ja tajuan sen täysin. On eri asia kytätä itselleen elättäjää kuin löytää itselleen elämänkumppani. En tajua, millaisia baarihaaskoja matkoillasi näet, kun jo kolmekymppiset ovat niin rupsahtaneita, että mitään toivoa ei ole. Omassa elinpiirissäni aikuiset naiset ovat erilaisia, aikuisia ja naisia - sanojen kaikissa positiivisissa merkityksissä.

En väitä, että kaikki naiset paranevat vanhetessaan. Mutta kyllä tuo rupsahtaminen koskee osaa miehistä yhtälailla niin kuin osaa naisistakin. Itsekin kirjoitit jotain kaljamahasta ja tukan lähtemisestä. Siinä muutama esimerkki.

Nimimerkki Dinky King kirjoitti asiaa. On ihan oma asiasi, mitä omalla elämälläsi teet. Et voi vahingoittaa kuin itseäsi ja saat tehdä omalla elämälläsi ihan mitä haluat.

Me, minä ja avovaimoni - kaksi rumaa ankanpoikasta - menemme naimisiin ensi kesänä. Se on meidän elämämme ja meidän valintamme. Kun mietin aikaa taaksepäin, tajuan selvästi, että kaikella on ollut tarkoituksensa. Elämää kannattaa katsoa pitkällä perspektiivillä, ei teinivuosien katkeruudella.

Teinirakkaus

26.4.2004 10:49

Itse olen pariutunut jo teini-iässä ja olen sitä mieltä, että oma elämäni on ollut onnellisempaa kaksin. Omassa kaveriporukoissani sinkut ja parit (sekä lapsiperheet) ovat kuitenkin kiitettävästi pysyneet yhdessä. Toki ristiriitoja välillä tulee, kun sinkkutyttö tahtoisi tyttöjen illan raflaan ja seuraa ei parin päivän varoitusajalla löydykään. Toisaalta itse syyllistyn toisinaan paritukseen, toisaalta herkkänahkainen sinkkukaveri tulkitsee paritukseksi helposti viattoman esittelynkin.

Mutta keskustelemalla pääsee pitkälle. Kavereita tuetaan sen mukaan, mikä heidän tarpeensa on. Parisuhdehakuisia sinkkuja heidän katkeruuskohtauksissaan ja parisuhdehaluttomia sinkkuja heidän elämäntapansa valinnoissa, samalla tavalla kuin parisuhteellisia kavereita omien suhteidensa ongelmissa. Ja jos jotain on huomannut näiden vuosien aikana, niin juuri mitään eroa ei seurustelevissa ja sinkuissa ole. Toisilla on vain sattunut natsaamaan, toisilla ei.

Ehkä ainoana "sinkkusyndrooman" oireena olen huomannut, että sinkkuajan pitkittyessä sekä odotukset että pelot suhtesta kasvavat. Ja kaikki latautuvat siihen kumppanin löytymiseen. Onko siitä minun unelmieni täyttäjäksi, toteutuvatko ennakkopelkoni? Kauheita paineita! 15 vuoden suhteen jälkeen voin omasta puolestani sanoa, että kumppanin löytäminen on vaatimaton alku. Täydellisen rakkauden voi mämmiä, keskinkertaisesta kaverisuhteesta kasvattaa kultahääpäivään vievän sadun. Jos itse ja kumppani haluaa niin. Ja vuosien mittaan olen sen oman ainoan oikeni lisäksi tavannut ainakin viisi ihmistä, joiden kanssa olisin luultavasti voinut rakastua ihan yhtä lailla.

En sano, että kaikkien tarvitsisi haluta suhdetta. Toisia varten ei ikuisten kompromissien kautta löydetty onni ole vaan homma lähtee toisista perusteista. Heidän valintojaan on yhtä lailla kunnioitettava. Ja samaa odotan sinkuilta. Lasten ja omakotitalon ohella voi vallan hyvin harrastaa vapaaehtoishommia, pyörittää projekteja, hengata kavereiden kanssa, matkustella, harrastaa villiä seksiä, satsata uraan ja muuta. Mutta se vaatii yhteispeliä ja niitä loputtomia kompromisseja. Ja joskus sitten valvotaan kuumeisen ja oksentelevan lapsen kanssa yö läpi. Mutta toisaalta ei tarvitse koskaan olla yksin ja rakkautta saa niin paljon kuin jaksaa vastaan ottaa.

Suvaitsevaisuutta siis puolin ja toisin. Toivon sinkun näkevän lapsiperheen äidin myös muuna kuin kaikesta "kivasta" luopuneena pyykkikoneena. Vastaavasti minulle omasta halustaan sinkkuna oleva ei ole uhka vaan kaveri siinä missä pariutuneetkin. Ja sitä rakkautta etsivät sinkku on tervetullut lievittämään yksinäisyyttään sohvallemme koska tahansa.

trew

26.4.2004 12:06

Olen huomannut, että ihmiset, jotka ovat tyytymättömiä omiin valintoihinsa, jakavat katkeruuttaan muille. On aivan sama ovatko he avioliitossa, avoliitossa, yksinhuoltajia vai paria etsiviä sinkkuja. Usein valintoja elämässä on tehty sen mukaan, mitä toiset odottavat, ei sen mukaan, mitä olisi itse halunnut. Ihmisiltä puuttuu rohkeus. Joiltain puuttuu rohkeus sitoutua ja. Jotkut taipuvat sukulaisten ja tuttaviensa painostuksen alla sitovaan perhe-elämään, "niin kuuluu tehdä".

Kannattaisi myös pitää mielessä se, että asiat eivät välttämättä ole tulevaisuudessa niin kuin ne ovat nyt. Eikä asioihin voi itse aina edes vaikuttaa. Kun aviomies lähtee toisen naisen matkaan, niin sitten se lähtee. Avovaimo voi kuolla huomenna liikenneonnettomuudessa. Sinkku sananmukaisesti selättää uuden naapurinsa rappukäytävässä ja sotkun selvittämisen yhteydessä tulee tutustuttua ja ensi perjantaina ollaankin sitten jo ensitreffeillä. Kaikenlaista sattuu.

guttenberg

26.4.2004 16:12

Mulle tuli niin levollinen olo kun luin tämän artikkelin. Kiitos! Siis kyse on tosiaan siitä, että tekee vain niin kuin hyväksi kokee. Toi pitäisi varmaan tatuoida jonnekin. Itseä varten täällä ollaan. Perusjuttuja mutta kyllä ne on täällä ruikuttajilta päässeet unohtumaan. Tulkaa toimeen itsenne kanssa. Itse olen tällä hetkellä tilanteessa jossa ei ole mun aikani seurustella mutta nyt tästä voi ottaa kaiken irti. Kuka kasari rockkari se lauloi, että rakkaus tulee aina ajallaan? Miettikää sitä vaihtoehtoa, että teidän kohdalle ei satu sopivaa? Kannattiko se sitten pistää koko elämää ruikuttamiseen? Elämässä on niin paljon hienoja asioita.

Sellaista mietin välillä, että onko ihmisillä yleensä "ihomuisti"? Onkohan minulla jokin tunnevammaisuus ;kun saan hellyyttä tai seksiä niin se tulee minulle aina niinkuin yllätyksenä. Mietin, että miten tämä voi tuntua näin hyvältä. No hyvänä puolena tässä on se, että en ole ainakaan riippuvainen hellyydestä enkä seksistä=) Mutta se on käsittämätöntä, ettei minulla ole "ihomuistia". Kun tuntuu, että on ihmisiä joiden on ihan pakko saada.

Teekkari_

26.4.2004 18:59

[LAINAUS]Laura-K kirjoitti 25.04.2004 klo 21:10:
Tai sitten ei, ikä menee haarukkaan 15-25 v. ja ottaisin mielelläni vastaan tiedon missä nämä nuoretmiehet majailevat, Nokialle ei taida niin vaan kävellä tutustumaan. Kolmekympin "haluttavuuskynnyksen" ylittäneet ei kiinnosta.
[/LAINAUS]

Mistäs sinne Nokialle yleensä mennään? Insinööri-linjoilta. Käy katsomassa lähimmän yliopiston/ammattikorkean tekniikan osaston ilmoitustaulut uusimmista bileistä.

NPaavo

27.4.2004 11:37

Turha täällä on ruikuttaa, jos on lahjaton. Fiksut ihmiset saavat elämässään kaiken ja lahjattomat jää ilman. Sehän tuon lehtijutun opetus oli.

murmurmur

28.4.2004 13:00

Minä ainakin olen huomannut, että 32-vuotiaana baarit ovat todellakin väärä paikka hakea naisseuraa, joten olen niissä käymisen lopettanut koska en siellä muutenkaan kovin hyvin viihdy. Jos mies ei kelpaa, niin sitten mies ei kelpaa ja sillä siisti.

Ainakaan minun kohdallani se ei pidä paikkaansa, että nuorempana olisi ollut parempaa vientiä. Reiluna parikymppisenä melkein naurettiin päin kasvoja. Nykyään saattaa saada vaihettua montakin lausetta, ennen kommenttia "Ei tästä tuu mitään".

No mitäs tuosta. Jos sopiva sattuu kävelemään vastaan, niin sitten kävelee ja sillä siisti.

Sitä en kyllä allekirjoita, että sinkkuna olisi jotenkin pienemmät menot kuin parisuhteessa eläessään. Kyllä sitä rahaa menee, jotta elämässä jotain mielekkyyttä säilyisi.

Minä ite

j-hi

28.4.2004 21:32

Sinkkuus ei ole valintakysymys!!!
Jos se surullisen kuuluisa "OIKEA" löytyy, joka *tanan yksilö sen ottaa sydän pamppaillen vastaan.
Sinkkuus EI ole itseisarvo, eikä edes arvo, saatikaan elämäntapa, vaan vaihe; toisilla pysyvä, toisilla ei. Ura, lapset, tai mikään muu v***n asia ei ole peruste, eikä este parisuhteelle. Syytä/ansiota sinkkuuteen ei voi perustella muulla kuin omalla persoonallaan; kaikki muu on valehtelua ja teeskentelyä!

Univelka27

29.4.2004 03:08

Niin, ehkä jotkut ovat saaneet valita sen, elävätkö suhteessa vai sinkkuna. Itse olen sinkku, enkä ole sitä vapaasta tahdostani. Näin vain on käynyt ja sen kanssa on elettävä. Välillä siitä nautin, mutta joskus myös kärsin. Toivon, että tämä on vain välivaihe ennen suhdetta, jos ei ole, niin sitten toivon oppivani täysillä nauttimaan yksin elämisestä.

Välillä ärsyttää artikkelit, joissa sinkut tai perheelliset hehkuttavat omaa elämäänsä. Onko tästä asiasta oikeasti kehitelty joku vastakkainasettelu? Täytyykö siitä jatkuvasti taistella kumpi on se hyväksyttävämpi elämismuoto. Nykyaikana pitäisi jo kummankin olla täysin hyväksyttyä.

moShes

1.5.2004 19:07

"Turha täällä on ruikuttaa, jos on lahjaton. Fiksut ihmiset saavat elämässään kaiken ja lahjattomat jää ilman. Sehän tuon lehtijutun opetus oli."

Niillä lahjattomillahan juuri on syytä valittaa, lahjakkaat pärjäilee lahjoillaan. Samaan asemaan päässyt vähälahjaisempi on sisukkaampi ja ahkerampi, itse itsensä tehnyt.

Tuon lehtijutun opetus ei ollut mikään, se oli lehtijuttu.

Ja mitä ruikuttamiseen tulee: NPaavo on kirjoittanut tähän keskusteluun eniten viestejä. Mitä siitä voi päätellä?

gngngngngn

1.5.2004 21:03

Niin..kyllähän siinä haastateltu nainen kertoili niitä samoja kliseitä mitä kaikki muutkin "vapaasta tahdosta" sinkkuna olevat. Minäkin aikanaan kertoilin samanlaisia perusteluja sinkkuudelleni, nyt kun olen kuunnellut vanhempia ihmisiä niin yleinen toteamus on ollut että sinä et vaan osaa olla ihmisen kanssa. Kaikki muu on tosiaan selittelyä ja tekosyitä. Kyllä jokainen pystyy luomaan uraa ja olemaan perheellinen yhtä aikaa jos vain haluaa. Jos on vielä henkilöstökonsultti eikä osaa keskittyä kuin yhteen asiaan eli uraan, herää kysymys onko silloin miten hyvä työssään henkilöstökonsulttina. Totuus on että jos ei olisi niin nirso ja itsekeskeinen sitä löytäisi kumppanin alta aikayksikön. Kristiinan kuvailemia kunnianhimoisia, tavallisia ja rakastavia miehiä on vaikka kuinka paljon, ilmeisesti sukan väri tai jokin pikku maneeri on sulkenut hyviäkin miehiä pois kuvioista. Kristiina luetteli mieheltä vaadittavia ominaisuuksia mutta ei kertonut mitä hänellä itsellään olisi annettavaa. Ja sitä vapauttakin piti saada tarpeeksi. Ei nainen itselleen miestä koskaan saa tuolla asenteella. Jos on tosiaan hoikka, nätti jne. niin kyllä silloin pitäisi olla ehdokkaita jonoksi saakka. Mutta eipä vaan tuntunut olevan. Sen sijaan kertoili että käy etelässä lomareissuilla eli suomeksi sanottuna panettamassa itseään. Ei suomalainen mies tuollaista naista itselleen huoli jos on tavallinen, kunnianhimoinen mies. Kristiina sulkee ehkä alitajuisesti pois itseltään mahdollisuuden suhteeseen koska tietää itsekin ettei osaa eikä pysty normaaliin ihmissuhteeseen, saati sitten avioliittoon. Koko haastattelusta paistoi kliseinen uranaisen elämä, sellainen jota lehdissä sinkkunaisille tyrkytetään, nytkin otsikossa sanottiin ettei yksin oleminen ole enää synti. Ehkä ei ole, mutta itse uskallan tunnustaa saman mitä kuulen naimisissa olevilta ystäviltä: minussakin on jotain vikaa kun ei perheen perustaminen onnistu. Jos lehdissä kerrottaisiin miten sinkkunainen voi etsiä miestä olemalla järkevä vaatimuksissaan, pitää itsestään huolta, miten oppia laittamaan ruokaa, kerrottaisiin että on paljon fiksumpaa olla vaikka ilman kuin että panetettaisiin yhden yön jutuilla, silloin nuo artikkelin kaltaiset uranaisetkin alkaisivat oikeasti ajatella että ei se sinkkuus olekaan niin hieno juttu. Ei sellaista olekaan kuin naapurin neitsyt, mutta niin mies kuin nainenkin haluaa kumppanin joka ei omista pitkää listaa satunnaisista kumppaneista, on hyvin vaikeaa muuttaa tapojaan suhteessa jos on tottunut siihen että alapää vie tilaisuuden tullen. Nyt sinkkuus on hyväksyttyä niin miehille kuin naisille vaikka ketään ei ole tarkoitettu yksineläjäksi. Ja kuten nainen kertoi, mitä pidempään on katsellut, sitä vähemmän sopivia miehiä löytyy. Oliko se sitten mikään uutinen? Kristiinan iässä lasten pitäisi olla jo yläasteella, nelikymppisenä lapset olisivat jo muuttaneet pois kotoa ja saisi olla kaikessa rauhassa miehen kanssa kotona ja samalla luoda sitä "uraa". Kolmenkymmenen vuoden kuluttua tarjonta on vieläkin huonompi, ehkä silloin arvoisa uranainen tajuaa että ei olisi pitänyt olla niin nirso. Viimeistään sitten, kun ystävä pariskunnat kertovat miten mukavaa on kun lapset ja lastenlapset vierailevat. Ja itse ei muista kuka viimeksi kävi vierailulla ja milloin. Meillä on 40 - 50 vuoden kuluttua paljon yksinäisiä vanhuksia jotka etsiytyvät paikkoihin joissa löytäisi edes jonkun joka muuttaisi yhteen asumaan, ettei tarvitsisi olla yksin enää. Urasta puheenollen, kukaan ei ole korvaamaton eikä kenenkään työ joitakin harvoja tapauksia lukuunottamatta ole niin ainutlaatuista etteikö sitä joku muu voisi tehdä ja vieläpä paremmin. Toistaiseksi kukaan uraan keskittyvä ihminen ei ole osannut sanoa mitä hänessä on vikana kun pitää keskittyä uraan eikä uskalleta olla ihmisen lähellä. Omat suhteeni ovat yleensä kariutuneet naisen uskottomuuteen koska olen Kristiinan etsimä tavallinen, rakastava ja kunnianhimoinen mies, tosin työni on hyvin erikoinen ja kiehtovakin mikä tekee minusta useimpien naisten silmissä tavoiteltavan. Mutta vaikka itse olen ollut uskollinen niin eipä moderniin sinkkuelämään tottunut nainen osaakaan olla parisuhteessa. Viimeisin suhde kariutui siihen ettei nainen tuntenut tarpeeksi ja se ura oli tärkeämpi, vaikka olin ihannemies jota oli etsinyt koko ikänsä, vielä eron hetkelläkin. Olin valmis mukauttamaan oman työni ja elämäni hänen uransa tarpeita vastaaviksi, olisin tarvittaessa muuttanut ulkomaillekin hänen kanssaan, silti sormus jäi käyttöä vaille. En ole kuitenkaan huolissani, tiedän että joka päivä on mahdollisuus että vastaan tulee nainen jonka kanssa voin elää lopun ikääni. Se on sitten eri asia osaako tuo nainen sitoutua minuun. Tiedän mitä minulla on annettavaa, se on loppujen lopuksi pienestä kiinni; rakkautta, läheisyyttä ja turvallisuutta. Ja sitä kumppanuutta ja parasta ystävyyttä. Jos se ei riitä niin sitten en tiedä mikä on tarpeeksi. Tietäneekö edes Kristiina?

NPaavo

1.5.2004 23:36

[LAINAUS]moShes kirjoitti 01.05.2004 klo 19:07:

Niillä lahjattomillahan juuri on syytä valittaa, lahjakkaat pärjäilee lahjoillaan. Samaan asemaan päässyt vähälahjaisempi on sisukkaampi ja ahkerampi, itse itsensä tehnyt.

Tuon lehtijutun opetus ei ollut mikään, se oli lehtijuttu.

Ja mitä ruikuttamiseen tulee: NPaavo on kirjoittanut tähän keskusteluun eniten viestejä. Mitä siitä voi päätellä?[/LAINAUS]

Niin, jos laskemisen lisäksi olisit vaivautunut lukemaan viestit, niin olisit kyllä huomannut, että kaksi noista ei ole minun tuotoksiani. Yhtenä tuo lainaamasi pätkä.

Selvennänpä hieman: Jos joutuu valitsemaan työn ja perheen välillä, on valinnut liian haastavan työn itselleen. Viisaampi tekisi itselleen paremmin soveltuvaa duunia. Jos siis "undelmaduunin" hankkiminen tuo ohessa vatsahaavan, kannattaa harkita asiaa vielä hieman.

Mitä "ihanaan itsenäisyyteen" tulee, niin jos vaikkapa vaimoni joutuisi onnettomuuteen siten, että vaatisi kotihoitoa, esmes loppuelämänsä, jättäisin varmasti "loistoduunini". Mahdollisuuksien rajoissa vaihtaisin johonkin kevyempään, tai alkaisin työskennellä kotona. Sen sijaan jos tuo uranainen sattuu sairastumaan, niin kukapa häntä jeesaa? Ystävät? Tuskin. Firma? Joopa joo. Laitokseen vaan. Vanhemmiten todennäköisyys avun ja tuen tarpeeseen kasvaa huomattavasti.

Firmalle ihmiset ovat työntekijöitä, hyödykkeitä. Ei niille tehdä isänpäiväkortteja, eikä niitä käydä katsomassa vanhainkodissa. Eikä siitä työstä (ainakaan henkilöstökonsultoinnista) yleensä ole jäljellä mitään näkyvää, esim. sadan vuoden kuluttua. Toisin on pirttiviljelyn kanssa.

yleinensyyttaj

2.5.2004 12:18

gngngngn, sinulle sanoisin, että syy on AINA kahdessa, jos juttu ei onnistu. Niin yksinkertaista se teoriassa on (ja käytännössä sitten hieman monimutkaisempaa). Jutussasi räksytät uranaisten perään ja löydät kyllä monta syytä heistä, miksi juttu ei onnistu. Anna heidän mennä ja valita, mitä he tahtovat. On se perkele, jos ei miehelle naista löydy, kun sinkkunaisia pitäisi olla kaikki paikat täynnä.

Ikinä et onnistu ellet todella mene itseesi. On eri asia toistaa tyhjää lausetta: "kyllä mussakin jotain vikaa on" kuin lopettaa lauseen toistaminen ja todella miettiä, mikä MINUSSA on vikana. Ja voi voi, kun se toisten syyttäminen on niin helppoa.

Itseään on helppo pettää. "Olin heidän ihannemiehensä jopa eron hetkellä." Siis, tuo menee teihin miehiin täydestä. Itse käytin jotain tuon suuntaista muutaman kerran, jotta toiselle ei jäisi paha mieli, kun lemppaan hänet ulos elämästäni. Nyt minulla todella on se mies, joka on ihannemieheni ja aviomieheni. Aika mieletön ajatus jättää joku, jota todella rakastaa ja joku joka TODELLA ON SE IHANNEMIES. Jos olisit edessäni ravistelisin sinua olkapäistä ja sanoisin, herää idiootti!

Tässä ketjussa, joku kirjoitti osuvasti, että muissa on vika kun minä en kelpaa. Ei se varmasti koko totuus sinkkuudesta ole mutta yksi selitys se tuntuisi olevan.

sara-na

2.5.2004 19:33

[LAINAUS]Global-Renttu kirjoitti 23.04.2004 klo 13:04:

Naiset ihastuvat minuun kohtuu helposti, mutta harvat ymmärtävät sen etten aio vakiintua. Kaikkien unelma kun EI ole se rivarin pätkä, farmari auto ja kersat.[/LAINAUS]

Toisten haaveena on vain löytää mies, joka hallitsee yhdyssanojen oikeinkirjoituksen! Vaikutat todelliselta älyköltä!

Joze75

4.5.2004 11:06

Ei nainen tee valintaa hyvän miehen ja huonon miehen välillä vaan hyvän miehen ja elämän ilman miestä välillä. Miesten jämäsakki ei ole vaihtoehto milloinkaan. Joko nainen löytää kunnon miehen tai sitten hän on ilman, jos sopivaa miestä ei löydy. Osalle miehistä tämä todellisuus on liian katkera tunnustettavaksi. Nykyään "ongelmana" näyttäisi lisäksi olevan se, että naiset pärjäävät liian hyvin ilman miestä.

Alone22m

4.5.2004 19:10

In the last rays of the setting sun
And the past days, that's where our memories run
And all of those times still race though my mind
I'm shattered inside to find
When the night comes down
And I'm here all alone
When the night comes down
And there's no place to go

(ote Judaspriest-- night comes down biisistä, kaikki mitä ajattelen asiasta)

hohhoijaaaaaa

4.5.2004 21:42

Huh huh!

Vai että pitää olla vähemmän nirso.... Tuskin. Miksi kolmeakymppiä lähentelevän sinkun tulisi tyytyä johonkin sekundakamaan vain siksi, että saisi parisuhteen???? Minä en ainakaan aio moista virhettä tehdä. Jos en saa hyvää miestä, olen mielummin ilman.

Vihaan ajatusta siitä, että kaikkien nyt vaan on pakko olla parisuhteessa. En ymmärrä, mitä se on muilta posi, jos itse ei seurustele. Voisiko joku valaista...

Univelka27

4.5.2004 21:58

[LAINAUS]hohhoijaaaaaa kirjoitti 04.05.2004 klo 21:42:

Huh huh!

Vai että pitää olla vähemmän nirso.... Tuskin. Miksi kolmeakymppiä lähentelevän sinkun tulisi tyytyä johonkin sekundakamaan vain siksi, että saisi parisuhteen???? Minä en ainakaan aio moista virhettä tehdä. Jos en saa hyvää miestä, olen mielummin ilman.
LAINAUS]

Niimpä, itselläni on kokemusta siitä, että tyydyin liian vähään. Siitä oli tuloksena aikamoinen helvetti, sillä miehellä oli monia ongelmia. Sen jälkeen olen yrittänyt saada itsetuntoni kohdilleen ja löytää oman arvoni. Itse en enää aio tyytyä puolikkaaseen vain sen takia, ettei tarvitse olla yksin. Jotain olen virheistäni oppinut ja tiedän, että minulla on myös oikeus vaatia jotain suhteelta. Eli en ole nostanut rimaa liian ylös, vaan normaalille korkeudelle, missä sen olisi alunperinkin pitänyt olla.

Joze75

5.5.2004 11:15

[LAINAUS]hohhoijaaaaaa kirjoitti 04.05.2004 klo 21:42:

Huh huh!

Vai että pitää olla vähemmän nirso.... Tuskin. Miksi kolmeakymppiä lähentelevän sinkun tulisi tyytyä johonkin sekundakamaan vain siksi, että saisi parisuhteen???? Minä en ainakaan aio moista virhettä tehdä. Jos en saa hyvää miestä, olen mielummin ilman.

Vihaan ajatusta siitä, että kaikkien nyt vaan on pakko olla parisuhteessa. En ymmärrä, mitä se on muilta posi, jos itse ei seurustele. Voisiko joku valaista...[/LAINAUS]

Sinun olisi tyydyttävä vähempään, sillä niin moni muukin on sen tehnyt ja ovat katkeria omista valinnoistaan. Sinä olet punainen vaate esim. sille, joka ei valintojaan enää voi muuttaa vaan on äijän/muijan, lasten ja velkojensa ikeen alla. Yksinhuoltajuus ei ole houkutteleva vaihtoehto kellekään.

Sinun olisi laskettava rimaa, jotta osan miehistä katkeruus ei lisääntyisi, kun he eivät kelpaa.

sinh

5.5.2004 22:01

on se kumma kuinka tää sinkku-issue jaksaa aina kirvoittaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen:). itse henkilökohtasesti oon sinkkuillu jo viitisen vuotta ja loppua ei näy. lähdin edellisestä parisuhteesta ainoastaan sen takia, että halusin tietää mitä olen kun olen yksin..oppia tuntemaan itteni paremmin. (no toki, jälkeenpäin ajateltuna oon kyllä tajunnu että en vaan rakastanu sitä miestä enää, joten edellinen lause oli ehkä hieman oudosti muotoiltu..).

mutta niin, päivääkään en vaihtaisi pois. seurustelemattomuuteeni ei ole syynä ura, ei ajanpuute, ei 'liian huonot' miehet..yksinkertaisesti en vaan halua seurustella. kutsukaa sitä itsekkyydeksi jos haluatte. mä vaan olen onnellinen ku saan olla rauhassa, tehdä mitä huvittaa ja mennä mihin ikinä haluan. mulle tää kyllä selkeesti on välivaihe, oon melkovarma siitä, että jonain päivänä kolahtaa ja sit haluun vaan vakiintua. mutta siihen asti olen onnellinen näin. ja muuten, samaa mieltä edellisten kanssa - olisin mieluummin yksin loppuelämäni kuin tyytyisin mieheen joka ei oikeesti oo 'mun'.

hmm..ja jos nyt taas kerran tuon senki julki että suinkaan kaikki sinkut ei harrasta irtosuhteita tai käy 'panettamassa' itteään lomilla..allekirjoittanut esimerkiks tyytyy ennemmin selibaattiin ku herää herra mikäsunnimesonkaan-tyyppisen ratkaisun vierestä..

mikäköhän siinä muuten on, että suurin osa sinkuista vallan mainiosti ymmärtää pariutuneita ihmisiä ja antaa heidän elää tahollaan rauhassa..kun taas liian moni pariutuneista ei ymmärrä/halua ymmärtää sinkkuilua ja vähintään yrittävät parittaa vastentahtoisia sinkkuja keskenään..?

Snapple

14.5.2004 18:24

Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Ei pidä tyytä kehen tahansa vain sen takia, että ns. pitää olla seurustelukumppani tiettyyn ikään mennessä.

tanja21

14.5.2004 21:54

Mulla alkaa ainakin nyt tämä sinkkuna olo riittää!
Oon ollut nyt 2 vuotta sinkkuna ja mitta täynnä. Tai no oikeestaan viime vuosi ei ollut mikään oikee sinkkuvuosi, koska elelin koko ajan sellaisessa on-off suhteessa. Virallisesti emme seurustelleet, mutta periaatteessa sitä se kyllä oli.
Kohta en varmaan enää edes osaa seurustella.En vaan ymmärrä mikä tässä mättää. Olen nuori,21-vuotias, opiskelen yliopistossa, ja ulkonäkökin on kohdallaan, hyvä kroppa ja kauniit kasvot. En tiedä onko oma vaatimustasoni sitten liian korkea, mutta näin nuorena ei vielä haluaisi tyytyä kehenkään. Ennemmin sitten olen yksin ja odotan että löytyy se herra joka on minulle täydellinen, kaikkine ihanine vikoineen.

sinkku-Einari

20.5.2004 21:38

Jengi bogoilee paniikissa etsien itselleen kumppania ja pelkaa leimautumiseksi tulevansa. Koko ajatus kulutusyhteiskunnasta perustuu narsismiin ja siitahan parisuhteessa on pohjimmiltaan kysymys. Haetaan hyvaksyntaa ja helpoitenhan sita saadaan jos sinulla on vieressa joku sita kokoajan antamassa.

Tietty ihminen hakee laheisyytta ja rakkautta, mutta on syyta katsoa peiliin jos antaa ympariston liikaa vaikuttaa omaan kayttaytymiseen. Itsetunnottomat ihmiset vasta kolmannessa suhteessaan tajuavat miten fantastista elama voi olla toimivassa suhteessa, oikean ihmisen kanssa. Kai ekat suhteet voi laittaa elamisen ja kokemisen piikkiin. Herkalle, rakkauden kohdetta kunniottavalle ihmiselle, ei suhteeseen meno ole niin yksinkertaista. Juuri siita syysta, etta ihmisia tulee kohdella hyvin ja antaa toisen ymmartaa missa mennaan. Asiaa ei tietysti helpota jos olet aarimmaisen itsetietoinen.

Alkaa siis antako ystavienne ati ympariston vaikuttaa kayttaytymiseenne ja sitapaitsi, ihminen joka ei pysty olemaan hetkeakaan yksin - ei kovin paljoa itsestaan pidakaan.

star_30_vee

27.5.2004 16:08

[LAINAUS]Nämä miehet ovat kuitenkin sitä kaikkien alinta kastia naisten silmissä, vielä kolmenkympin tietämille. Siinä vaiheessa kun he alkavat kulkea liituraitapuvussa, muuttuu tilanne päälaelleen. Mutta kuinka ollakaan. Samaan aikaan heidän ikäisensä naiset ovat ehtineet surkastua. Nyt he voivat saada niitä samoja nuoria, kauniita naisia, joille he eivät nuorempana kelvanneet. Tästä syntyy monelle naiselle käsittämätön dilemma.

Pieni esimerkki: 20v Pekka oli ihastunut 20v Johannaan. Johannaa ei Pekka kiinnostanut yhtään. Pekka vonkasi ja sai pakit. Lopulta Pekka valmistui yliopistosta, hän pääsi arvostettuun työpaikkaan ja 30 vuotiaana hänellä oli kaikkea mitä mies voisi toivoa. Nyt Johanna huomasi Pekan uudestaan. Johanna rupesi vonkaamaan Pekkaa. Jos sinä olisit Pekka niin kumman tien valitsisit A) ottaisit Johannan jolle et aiemmin kelvannut, B) ottaisit sellaisen naisen jollainen Johanna oli 10v sitten?[/LAINAUS]

Mies_28 puhuu asiaa. Olin alle kaksikymppisenä kilpaurheilija, mutta oli kovin vaikea löytää ketään. Olin pienikokoinen oman tien kulkija ja ajattelija hieman ujokin, eikä minua kaiken maailman pippalot kiinnostaneet. Näytän ikäistäni nuoremmalta. Jos jossain bileissä olikin mukana, niin aina vierestä vietiin. Kovasti ihmettelin, että miksei terveelliset elämäntavat standarditytteleitä kiinnosta. Samoihin aikoihin tutustuinuseisiin ikäisiini ulkolaisiin naisiin internetissä. Siellä olenkin ollut haluttua tavaraa. Monia heistä olen myös tapaillut pienien romanssien merkeissä, kun on ollut varaa matkuskellakin. Kummasti kohentaa itsetuntoa. Näille ulkomaan tyttösillekin olen Mies_28n kertomasta paradoxista kertonut ja hekin ovat olleet ihmeissään. "Mikähän suomalaisia naisia riivaa" on usein heitetty kysymys ja siihen on helppo yhtyä.

Sittemmin menin yliopistoon ja nyt olen hyvin toimeentuleva, hyväkuntoinen miekkonen. Ihan selkeästi ikäisteni ja nuorempien naisten käsitykset minusta ovat muuttuneet täällä kotimaassa. Kiinnostus on kasvanut. Itse en ole naisongelmissa tällä hetkellä, mutta kovin tutuilta Mies_28n kommentit vaikuttavat. Kovin ironista, että kysyntä ja tarjonta kohtaa toisensa niin harvoin täällä Suomessa.

Tällä hetkellä ikäiseni nainen ei voisi vähempää kiinnostaa ja moni heistä onkin yksinhuoltajina tällä hetkellä. Fiksuja, vapaita ja lapsettomia nuoria naisia riittää, niin koti kuin ulkomaassa. :-)

bilehilebile

28.5.2004 11:59

mua alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään tää sinkkuna oleminen,mutta ongelmana on vaan se että seurustelin 8 kuukautta ja kävi huonosti enkä enää uskalla sitoutua kehenkään! Itse välitän edelleen kyseisestä henkilöstä enkä pysty olla ajattelematta häntä! tulee hulluksi kohta..

-siiri-

2.6.2004 15:18

Tuntuu ihan hassulta, että ihmiset pitää työtään tärkeimpänä asiana elämässään. Tottakai itsekin haluan olla työssä, josta pidän paljon, mutta en osaa silti mitenkään verrata sitä muuhun elämään. Loistava parisuhde ja hyvä työ eivät mielestäni ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.
Oman elämäni suurimpiin iloihin kuuluu asioiden jakaminen toisen, itselleni hyvin rakkaan ihmisen kanssa. Se, että tulen illalla väsyneenä kotiin ja toinen on ihan vaan siinä vierellä. Tai se, että jos halkeaa onnesta tai on väsynyt surusta, niin tietää, että toisen välittävän ilmeen näkeminen tai vaikka vain äänen kuuleminen on parasta maailmassa.
Olen juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja totuttelen oman elämäni aloittamiseen. Vaikka en aikoihin todennäköisesti pysty edes ajattelemaan vieraita ihmisiä mahdollisina ihastuksen kohteina, niin sisimmässäni tiedän, että parisuhteessa eläminen on mitä antoisinta elämää. Ja sellaista haluan elää.
Kuitenkin ihmettelen sitä, miten paljon on olemassa ihmisiä, jotka tekevät näistä parisuhdeasioista niin suuren hässäkän. Eihän parisuhde voi kai ikinä kunnolla toimiakaan, mikäli siitä vaahdotaan jo ennen sen alkua, tai luetellaan kasa kriteerejä, joita vaaditaan toisella osapuolella olevan?
Elämään tarvitaan vain vähän rennompi ote sekä oman ja toisen elämän kunnioittamista sekä paljon nautiskelua hetkestä ja tulevasta. Luulisi, että näillä eväillä matka taittuisi suhteellisen vaivattomasti, mutta tuntuu, ettei jotkut ihmiset ikinä kasva.
Antoisia työpäiviä, mukavia parisuhdetuokioita sekä nautinnollisia oman elämän hetkiä jokaiselle:)

night23

5.6.2004 01:11

Ei kannata etsiä sitä oikeaa, vaan vähiten väärää.

Rakastunut

7.6.2004 12:08

Sinkkuna minulla oli hyviä kriteerejä tulevasta miehestäni, olin kyllästynyt renttuihin ja lääppijöihin. Kriteerejä oli myös ulkonäöstä.
Sitten tapasin mieheni. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä; ilman juhlia, joissa päädyimme juttelemaan, en ehkä olisi edes vilkaissut kyseistä miestä. Hän ei ole mielestäni kovin komea, mutta sitäkin herttaisempi ja suloinen. Nyt olemme olleet naimisissa 10 vuotta ja edelleen olemme kuin vastarakastuneet, suutelemme ja koskettelemme toisiamme paljon, ja edes riidoissa ei käydä nukkumaan ilman iltapusua.
Lapsia emme harmiksemme ole toistaiseksi pystyneet hankkimaan, mutta yritystä on!
Että se niistä urheista yrityksistä kehitellä kriteerejä tulevalle puolisolleen..

Amoureuse

12.6.2004 16:01

Nuorena kasvoin nopeaa pitkäksi ja olin ns. ruipelo vielä armeija-aikanakin. Baareissa synnytin lähinnä naurunpyrskähdyksiä ja halveksuvia katseita epävarmoilla iskuyrityksilläni. Nyt kolmenkympin kynnyksellä olen rikas, akateeminen, käytän muotivaatteita, ajan urheiluautolla, jne. Jostain ihmeen syystä nyt kelpaan lukemattomalle määrälle naisia. Mietin mikä minussa on muuttunut ja tulen aina samaan johtopäätökseen - ei mikään. Naisia ei kiinnosta paskanvertaa se mitä olen. Heitä kiinnostaa vain se mitä minulla on. Miksi siis sitoutuisin sellaisen naisten kanssa, joille en ennen kelvannut. Opetan heille mieluummin saman läksyn minkä he opettivat aikoinaan minulle. Annan heidän vajota päiväunelmiinsa hetken aikaa, kunnes murskaan heidän haaveensa. Kerron heille että minua kiinnosti heissä heidän ulkokuorensa, samoin kuin heitä kiinnosti minussa minun statukseni.

Kylläpä vaikutat leuhkalta. Yrität ilmeisesti pönkittää nuoruuden epäonnistumisiasi urheiluautolla ja muotivaatteilla. Ihmettelen, että kelpaat naisille; minua et voisi juttujesi perusteella vähempää kiinnostaa! Ehkä olisit sen sijaan "kelvannut" minulle tuona nuorena ruipelona, jolloin kenties olit vielä "viaton" etkä toisia hyväksikäyttävä ja halveksuva, kuten nyt. Mutta ehkä olikin jo silloin sellainen, pohjimmiltasi ilkeä, etkä siksi kelvannut edes niille "kilteille" tytöille. Nyt taas kelpaisit rahanahneille, ulkokuorta arvostaville naisille, mutta etpä varmasti vieläkään sellaisille, joille luonne on kaikkea muuta tärkeämpää. Ehkä sinun kannattaisi miettiä vähän elämänarvojasi; tuolla kostonhimoisella asenteella et ainakaan tule onnelliseksi. Ikävää lukea tuollaista. Harmi, ettei kohdallesi sattunut oikeanlaista tyttöä silloin nuorena...

lez

28.6.2004 01:55

No joo... Onpa taas katkeraa tekstiä ja nimenomaan naisista.
Minä olen 26-vuotias nainen ja minulle on yhdentekevää millaiset tulot miehellä on. Jos minä annan pakit jollekin hintelälle pojalle, joka ei pukeudu hyvin. Johtuu ehkä siitä miten se poika minulle "itsensä esittelee". Ikä tuo itsevarmuutta varsinkin miehille, mikä taas lisää viehättävyyttä naisten silmissä.
Minä seurustelen. itseäni melkein puolet vanhemman miehen kanssa. Eikä hän ole mikään hyvätuloinen vaan työtön kuin minäkin, eikä näin ollen vaatteetkaan ole hänellä viimeisintä huutoa. Mikä hänessä viehätti niin paljon, että kiinnostus heräsi? - Mies joka ei pyytele anteeksi olemassaoloaan tai tuo liikaa itseään tyrkylle. On vain oma itsensä.
Tätä ei voi tietenkään yleistää.
Hän joka puhui siitä, että naiset ei kaipaa itselleen elättäjää. Olen aivan samaa mieltä. Varsinkin vanhemmilla naisilla on jo oma koulutus ja työpaikka. Nuoremmat naiset yleensä ovat sellaista hankkimassa. Nämä elättäjien etsijät ovat harvassa ja pitääkö sitä heitä edes havitella, kun Suomi on täynnä itsenäisiäkin naisia.

arska_79

23.7.2004 03:27

Olen 25 -vuotias mies ja voisinpa todeta, että sinkkuna oleminen tuntuu olevan huomattavasti suurempi haaste henkiselle kypsyydelle ja ihmisenä kasvamiselle kuin parisuhde. Lähes jokainen ystävistäni jotka seurustelevat ovat olleet täysin kyvyttömiä elämään yksin hetkeäkään. Ensimmäinen tapaus sanoo baari-illan jälkeen minulle, että voiko tulla luokseni yöksi kun ei viitsisi kotiin mennä kun sielläkin on niin yksinäistä. Niin, kannattaahan se toki roikkua suhteessa. Toinen kaveri joutui sinkuksi kun nainen lähti ja kun sitten kävi itsellä hyvin siten, että baarissa oli nainen (ja kaverillani EI ollut) niin tämä ystävä tuli sanoon naiselleni että "toi on varattu" ja nainenhan lähti samantein ja sainpa vielä litsarin =) ja varattu en siis todellakaan ollut. Eli näin kypsästi käsittelee asiaa sinkkuudesta mun ystäväni. Ja nyt sitten ollaan kovin kypsiä ja kommentoimaan omaa elämääni.. voihan vee.

Yksin oleminen on asia jota pitää kunnioittaa mutta pitää mielessä se, että kyllä kaksin on mukavampaa eikä nostaa kriteereitään liiaksi matkan varrella vaan sen sijaan miettii miten käyttää sen ajan kun on vapaalla jalalla. Se pitää käyttää hyvin.

Ja jos ei tunnu että tunteita on pelissä niin sitten ei lähde siihen leikkiin. Täydellisyyttä ei saa jollei sitä itse rakenna. Näiden asioiden välillä pitää vaan etsiä se tasapaino. Tuntuu vaan, että just nää nuoremmat ihmiset on niin kovin tietoisia tarpeistaan mutta ei ole minkään valtakunnan realiteetin tajua vaan elellään jossain haavemaailmoissa ja sairainta on, että itse tietää ettei ne koskaan tule täysin toteutumaan mutta ei anna sen häiritä itseään =) Mikäs siinä sitten.

Sinkkuus ei ole paha asia, parisuhdekkaan ei ole, ja kummatkin voivat olla hyviä asioita tai pahoja asioita, ihmiset ajattelevat niin puitekeskeisesti etteivät ymmärrä omaa elämäänsä ja itseään koska eivät osaa, tai eivät halua kuunnella itseänsä. Siihen ei ole aikaa. Säälittävää =)

Johanna25

11.8.2004 15:30

Joku puhui tuosta artikkelin naisesta, Kristiinasta, ja sanoi, että Kristiinan ikäisenä naisen omien lasten tulisi olla jo yläasteella. Ja sitten siinä vaiheessa, kun Kristiina on nelikymppinen, muuttavat lapset jo pois omiin koteihinsa.

Minulla olisi vaan yksi kysymys:
kenellä tämän päivän 40-vuotiaalla on 20-vuotiaita lapsia? Ainakin minun tuttavapiirissäni parikymppisten ihmisten vanhemmat ovat kaikki ainakin viiskymppisiä. Vähän realistisuutta, kiitos.

Ei mulla muuta.

afraid

30.8.2004 20:57

Olin sinkku lähes pari vuotta, enkä pitänyt siitä lainkaan. Koin oloni kokoajan yksinäiseksi, olin masentunut (syitä oli kyllä muitakin)ja käytin kaikki iltani baareissa ravaamiseen epätoivoisesti etsien seuraa tai edes jotain, kuka osottaisi kiinnostusta helpottaen näin oloani. Opiskeluni jäivät, sillä tulin aina niin myöhään kotiin, etten aamulla jaksanut nousta ajoissa, vaan nukuin aina puolille päivin. En halua muistella tuota aikaa ollenkaan, sillä se tuntuu kokonaisvaltaisesti synkältä ja epätoivon täyttämältä. Olen kuitenkin aina ihaillut vahvoja sinkkunaisia, jotka nauttivat omasta rauhasta eivätkä kaipaa välttämättä miestä rinnalleen. Haluaisin olla yksi heistä. Tällä hetkellä olen jumissa hyvin epätasapainoisessa suhteessa itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olemme eronneet ja palanneet yhteen ainakin 6 kertaa viimeisen 8kk:n aikana. Periaatteessa haluaisin suhteesta ulos, mutta pelkään niin yksinäisyytta, etten uskalla. Varsinkin nyt kun tulee talvi, en halua mennä yksin pimeään asuntoon, missä kukaan ei minua odota. Oloani helpottaisi edes jos hankkisin vaikka koiran, mutta teen niin pitkää päivää, ettei se se olisi mahdollista. Tsemiä kaikille vahvoille sinkkunaisille, olette idoleitani!!

Mika_stadi

5.9.2004 17:52

[LAINAUS]woman30 kirjoitti 25.04.2004 klo 16:11:

Olen aina ihmetellyt, miksi en kelpaa miehille. Kiitos NPaavo ja Mies28, kun kerroitte vastauksen. Vika ei siis olekaan minussa, kun en kelpaa, vaan siinä, että miehet ovat jo valmiiksi varmoja, että sinkkunaiset ovat leuhkoja nirppanokkia, jotka pilkkaavat jokaista yrittäjää. Miehet ovat siis jo valmiiksi luovuttaneet.
Toisaalta - en usko, että kuvio menee todellisuudessa ihan noin. Kun menen baariin, niin näen, kuinka moni ikäiseni sinkkumies yrittää paikan parhaimman näköistä 2-kymppistä pimua. Tietäähän sen, että pakit tulee. Mutta vähän tavallisemman oloiset naiset saavat kyllä olla ihan rauhassa. Ja sitten näillä miehillä on vielä otsaa valittaa että vientiä ei ole, kun vika on siinä, että he tajua lähestyä kaltaisiaan naisia!
Sama juttu käänteisesti - kun menen juttelemaan baarissa ikäisilleni ja oloisilleni miehille, turpaan tulee (kuvaannollisesti). He kun etsivät vain sitä täydellistä naista...[/LAINAUS]

Tuohonhan on ihan päivänselvä syy! miehet (minäkin) olettavat, että jos 30-nen nainen sitten löytää kaipaamansa parin, hän alkaa välittömästi kaivata lasta suhteeseen. Ja mies taas haluaa elää vähintään 8, ehkä 10v parisuhteessa KAHDEN KESKEN, ennen lapsien tekoa. Jos nainen alkaa painostaa lapsentekoon, mies jättää. Ja jos joku törkytiina yrittää huijata miehen isäksi, moinen törkytiina sietää vähintään tulla jätetyksi, ehkä muutakin.

Miksikö miehet ajattelevat näin? Siksi, että suurimman osan naisista kohdalla tuo pitää täysin paikkansa! Yleensä 30-sillä naisilla ns. biologinen kello tikittää. Ja sitä mies ei suhteen alkuvaiheessa siedä!

Olenko lapsivihaaja? En todellakaan, päinvastoin, haluan varjella omia tulevia lapsiani siltä kauhistuttavalta kokemukselta, kun vanhemmat eroavat. Ja tietäen jotain naisten käytöksestä ja arvomaailmasta, ainoa keino siihen on pitkä parisuhteen jakso ilman lapsia, ja lastenteko vasta sitten, kun nainen on osoittanut uskollisuutensa vuosien ajan.

Jostain kumman syystä useimmat naiset ovat sellaisia, että jos mies pettää/jättää, mies on muka "sika" mutta jos nainen pettää/jättää, niin "emmä mitään pahaa tarkoittanut, se vaan tapahtui"...

Ja uskoisin, että nykymaailmassa naiset pettävät enemmän. Miehen taas saa pettämään rakkaudettomalla kohtelulla. Tästä muuten hyvä esimerkki on nainen, joka synnytyksen jälkeen omistautuu 100% vauvalleen, ja jättää miehen täysin huomiotta. Ei noin käyttäydytä rakastavassa parisuhteessa, vaan jos pienen vauvan hoito vie kaikki voim at, ehkä olisi syytä palkata joku auttamaan käytännön asioissa.

-M26-

4.10.2004 14:30

Niinpä niin...Ujot ja kunnolliset miehenalut ei kelpaa ja vuosien kuluttua yksinhuoltajat evvk.

21vmiesTurku

15.10.2004 08:59

Moi olen 21 vuotias vapaa sinkku kundi Turusta Koen että olen jäänyt hyvin yksin koska yksi mulle henkisesti & fyysisesti hyvin tärkeä tyttö ketä mulla oli chänssi ja mahdollisuus jopa edes nähdäkkin ja tapaillakkin sekä tavatakkin viime kouluvuoden aikana ei halua mua sittenkään , ei tahdo mua sittenkään , vihaa mua vain , pilkkaa mua aina vain , kiusaa mua aina vain , haukkuu mua aina vain. Joka on sama muija ketä ja kuka mun kanssani vieläpä samassa koulussa , samalla luokalla , hän on noin 1.68 cm pitkä minimissä - 1.74 cm pitkä maximissa , hoikka , sopusuhtainen , normaalivartaloinen , laiha , sporttinen , ja urheilullinen ja uhkea vartaloltaan..=)..tarpeeksi todellisen realistisen kauniin sirot ja nätit kauniit kasvot , lumoavan sexikkään eroottiset , mukavan , hauskan , kivan näköiset maagiset erilaiset kiinnostava ja kiihottavat lumoavan kirkkaat silmät , punaiset hiukset/punertavat , punertavan väriset hiukset etunimi alkaa etu kirjaimella ...H.. ja sukunimen alkukirjain alkaa kirjaimella ...H.....enempää en aio sanoa enkä kertoa sun täytyy itse tää lukea ja tajuta ja ymmärtää jos tajuat ja ymmärrät siis..=)..?... Olet mulle tärkein osa mun omaa elämääni koska vain sä osaat oikealla tyylillä ja oikealla tavalla tukea mua koen että olen jäänyt tosi yksin mun nykyinen ehkä oleva ja ehkä kohta pian tuleva ja oleva uusi tyttö ystävä ei näköjään halua , eikä pysty , eikä voi eikä kykene tukemaan mua & mun elämääni & mun harrastustani ja mun elämän tapaani & elämän tyyliäni ja kokoo elämääni sillä samalla tavalla kuin sä pystyt ja osaat sulla on kuin joku puoleensa vetävä lahja pidä siitä kiinni teet sillä vielä jonkun Muun/Toisen kundin hyvin onnelliseksi vielä joskus jossain elämän vaiheessa......elämääni kuuluu se että olen hyvin paljon yksin. pelkään kun tulet viereeni , pelkään kun olet lähelläni , pelkään kun tulet lähelleni , haluan susta eroon , haluan susta pois , haluan susta kauemmas , haluan susta kauas , haluan paeta sua , haluan juosta sua pakoon , haluan paeta sua , haluan juosta sua karkuun koska en tajua sua , enkkä ymmärrä sua , enkä uskoa sua ...Mä pelkään olla sun vieressäsi , pelkään olla sun lähelläsi koska mä pelkään olevani alistuvainen sulle , sun Luonteellesi , sun Luonteiden Piirteillesi , sulle itselllesi , sun vetovoimallesi , haluan eroon susta mahdollisimman kauas koska pelkään antaa tunteitteni näkyä sulle , en halua että opit tuntemaan mua , etkä mun sisintäni etkä mun sydäntäni etkä sieluani koska et sä siitä kuitenkaan mitään ymmärrä etkä tajua etkä mua ainakaan mut silti haluan sanoa mä RAKASTAN SUA IHAN OIKEASTI ...MÄ VÄLITÄN SUSTA YHÄ EDELLEEN . SÄ OLET SE NAINEN KETÄ TÄSSÄ MAAILMASSA MÄ ENITEN RAKASTAN...

...Meinaa täysi totuushan on että jokaikinen ja jokainenhan muija ei ikinä halua mitään muuta multa kuin rahaa , paljon rahaa , hyvin paljon rahaa , sexiä , paljon sexiä , paljon naintia , paljon hässimistä , paljon nussimista , paljon naintia/naimista , hyvin paljon rahan antamista , hyvin paljon rahan lainaamista meinaa tarkoitan että pidätkö sä mua jonain Pellenä jonain vitun tyhmänä ja typeränä vitun idioottina ja ääliönä joka ei muka näe eikä tajua et sä vaan pelleilet ja leikit vaan .. et sä oikeasti mua halua etkä tahdo rahaa sä vaan tahdot , rahaa sä vaan haluat , raha suakin aina vain näköjään mun kanssani vain ja ainoastaan pelkästään vaan kiinnostaa ...

...ei kukaan Muija oo musta nyt kuiteskaan koskaan kuitenkaan kukaan tai ketään muija nyt kuiteskaan ihan oikeasti ikinä koskaan ennen ole ny oikeasti musta ikinä edes välittänyt koska juttu on aina ollut näin ja tulee olemaankin en halua että kukaan joutuu musta välittämään tai mua rakastamaan ...en halua että toinen joutuu ottamaan harteilleen , kontilleen , hartioilleen ja niskoilleen sitä/sen että mua sattuu ,siltä miltä musta tuntuu , mun kipuja , mun sydäntä , mun sisämpääni , mun sieluani .....

mua on pettänyt joka ikises joka elämän kääntees jokainen muija kenen kans oon ollut 14 vuotiaasta asti nyt sit 21 vuotiaaseen asti koska mulla ei tosiasiassa ikinä koskaan ole tässä maailmassa ollut jakorasioita , Hutsuja , Huoria , Lumppuja ja Lutkia sekä Lutkamaisia ja Huorahtavia jakoja ja yhden illan juttuja ja yhden illan ja yhden yön panoja jotka on ihan aina kaiken lopuksi jättänyt mut lopuksi tosta vain ja miltei melkein kaikki niistä tai sit niillä on ollut rundeissa ja kierroksissa muita kundeja ja muita jätkiä samaan aikaan tai muuten vaan nuoleksinut ja pussaillut ja suudellut sekä nussinut ja pannut/nainut muita jätkiä aina ihan samaan aikaan ja samoihin aikoihin muita jätkiä on ollut mun lisäkseni ja mut on yleensä hyvin tavallisesti ja tavanomaisesta ja normaalisti jätetty yli 17 : eitsämäntoista kertaa jo ja mua on petetty seläntakana hyvin tietoisesti yli 7 kertaa jo joten se siitä sitten , mua on huijattu ja kusetettu yli 10: ymmenen kertaa jo jopa ja vedetty nenästä ja pantu halvalla ja vedetetty oikein kunnolla jo 5: iisi kertaa ainakin jo...

sanoohan ne kaikki muijat aina et juu..joo...kyllä...kyllä olen mä tukena sun harrastamisessa ...olen muka sulle tukipylväänä ja tukena ja turvana ja kuuntelijana sun kilpailuissa , kilpailemisessa , matseissa , sparraamisessa , ottelemisessa , treenaamisessa ja harrastamisessasi ja harjoittelussasi/harjoittelemisessasi sun omassa harrastuksessasi aina kun kaikki raha / rahat ja voitto sekä voittaminen ja maine ja kunnia ja voitontahto ja voiton halua ja ylpeys loppuu , lopahtaa ja eikä enään onnaakkaan ja onnistukkaan niin sit kyl mut joka ikinen kerta kyl ihan aina sit jätetään joka ikinen kerta ihan siitä vaan tosta vaan saman tien....

koska moni muija ei oo ikinä koskaan sitä tajunnu et mä en oo mikään ravihevonen ...enkä mustaori enkä mikään siitosori enkä himo panija , himo nussija tai himo hässijä hima naija tai himo rakastelija tai mikään teräsmies tai supermies tai mikään hiton superman......

tottahan toki se tuntuu kauniilta eleeltä ja tottahan toki se tuntuu tosi hyvältä/hyvälle kun joku likka pitää , tykkää , rakastaa ja välittää ja sanoo & kertaa välittävänsä ja on tukipylväänä ja tukena , kuuntelijana ja turvana ja korvana ..=)..mutta aina pienen ajan päästä se kaikki on ohi ja loppuu aina sen saman sileän tien

mun elämä on hyvin hyvin tavallisen ja tavanomaisen ja normaalin jokapäiväisen yksinkertaista: hyvin hyvin paljon yksinäisyyttä , yksin olemista , yksin elämistä , sinkkuna elämistä ja olemista ja sinkkuilua.surua.....hyvin paljon unettomuutta , unettomia öitä , uneliaisuutta , unettomia unia , unettomia öitä , valvontaa/valvomisia yöt pitkät ...Kipua , Luun/Luiden kuten Poskiluiden , Nenäluun / Nenä Ruston ja Leukaluun ja Kylkiluiden rystysten punerruksia , sinerryksiä , verenvuotoja rystys haavoja & naarmuja , rystysen venähtymiä , sijoiltaan menemisiä , murtumia murskauksia/murskaantumisia ja Murtumia , tajun lähtöjä , tajun menetyksiä , päänsärkyä/päänsärkyjä , hammas ja suu kipuja ja nenä kipuja , vatsa kipuja ,Pää kipuja , silmä kipuja , silmävaurioita silmä vammoja , kylki kipuja...Herään aamuisin joka aamu jäätävään & hyytävään kylmään aamuun täysin yksin ilman sua kun mulla olis voinut olla sut.=)

OsmoHoikka

13.11.2004 11:41

[LAINAUS]NPaavo kirjoitti 01.05.2004 klo 23:36:

Niin, jos laskemisen lisäksi olisit vaivautunut lukemaan viestit, niin olisit kyllä huomannut, että kaksi noista ei ole minun tuotoksiani. Yhtenä tuo lainaamasi pätkä.

Selvennänpä hieman: Jos joutuu valitsemaan työn ja perheen välillä, on valinnut liian haastavan työn itselleen. Viisaampi tekisi itselleen paremmin soveltuvaa duunia. Jos siis "undelmaduunin" hankkiminen tuo ohessa vatsahaavan, kannattaa harkita asiaa vielä hieman.

Mitä "ihanaan itsenäisyyteen" tulee, niin jos vaikkapa vaimoni joutuisi onnettomuuteen siten, että vaatisi kotihoitoa, esmes loppuelämänsä, jättäisin varmasti "loistoduunini". Mahdollisuuksien rajoissa vaihtaisin johonkin kevyempään, tai alkaisin työskennellä kotona. Sen sijaan jos tuo uranainen sattuu sairastumaan, niin kukapa häntä jeesaa? Ystävät? Tuskin. Firma? Joopa joo. Laitokseen vaan. Vanhemmiten todennäköisyys avun ja tuen tarpeeseen kasvaa huomattavasti.

Firmalle ihmiset ovat työntekijöitä, hyödykkeitä. Ei niille tehdä isänpäiväkortteja, eikä niitä käydä katsomassa vanhainkodissa. Eikä siitä työstä (ainakaan henkilöstökonsultoinnista) yleensä ole jäljellä mitään näkyvää, esim. sadan vuoden kuluttua. Toisin on pirttiviljelyn kanssa.[/LAINAUS]

TheWoman44

2.3.2006 11:52

21v mies Turusta:
----ahdistuin sun kirjoituksesta----
Jospa plikka ahdistuu samoista asioista...
Sori, mut ei tollasta myllytystä jaksa!!!

Mawashigeri

22.7.2007 09:36

Jaaha, Herra 21v muay thai warrior taas vauhdissa...