Miehemme käsilaukuissa

“Käsilaukut rokkaavat. Ostin tavallisen mustan Comme Ca:n käsilaukun Japanista. Hyvä syy heittää iänikuinen messenger-bagini helvettiin”, kertoo Jocke miesten Manolo-tyylisivustolla.

Ne miehet, jotka suostuvat tekemään myönnytyksiä käsilaukkujen suhteen, toteavat yleensä, ettei miehen ja käsilaukun yhdistelmässä ole mitään vikaa. Kunhan olkahihna menee ehdottomasti molempien olkien yli. Molempain Olkain Valtakunta on tiukkaan vartioitu. Jos kantohihna menee vain yhden olan yli, laukun pitää olla tosi iso ja matalalla.

Porvoonkadun Baarin hipsterimassaan soluttautunut Pentti, 23, ei laske olkapäitä. Kurkistus miehen laukkukaappiin paljastaa sadan laukun valikoiman, joista puolet on käsilaukkuja. Vastaavasti puolet on olkalaukkuja. Tällä kertaa Pentillä on mukanaan Guccin weekender-tyyppinen kassi, jonka printti muistuttaa erehdyttävästi numerosarjaa 69.

“Ei kuvion ole tarkoitus viitata asentoon. Mutta halvoissa afrikkalaisissa kopioissa, joihin olen törmännyt asematunnelissa, kuvio näyttää kyllä ihan kuusysiltä”, Pentti toteaa.

Kyseessä on arkilaukku.

“Voi olla, että mä lähden himasta paperikassin kanssa. Mutta mä varmistan, että se on DG. Toisaalta Guccin kassi antaa paljon anteeksi jossen ole muuten jaksanut laittautua”, Pentti kertoo.

Pentin laukkuvalio on John Gallianon suunnittelema satulalaukku, 1 995 dollaria.

“En mä Jumboon sen kanssa menisi. Niille, jotka ei tunnista merkkiä, se olisi kuin mikä tahansa laukku”, selventää Pentti.

Tosin ei käsilaukkua tunnisteta aina yökerhoissakaan.

Viikonlopuna Pentti ystävineen oli menossa Redrumiin.

“Joku yli-innokas vantaalaisportsari ei meinannut laskea mun ystävää Vesaa sisään. Se oli verkkareissa ja kaikki sen luottokortit, kännykät, röökit ja muu sälä oli semmosessa KTZ:n tiikerilaukussa (Wunder: 195 e). Vesa kyllä laittoi tekstarin baarin omistajalle, jonka se sattui tuntemaan. Sen jälkeen portsari oli kovin pahoillaan. Mutta me ei haluttu enää mennä siihen paikkaan. Me oltiin ihan raivona”, raportoi Pentti.

Tokion kaduilta kullanvärisiä, krokotiilikuvioisia naisten käsilaukkuja killuu japskisällien kourissa. Vastaavat statementit ovat harvinaisia Helsingissä. Miesten Manolo-tyylisivuston perustajan, malmöläisen Björn Jeffreyn mukaan käytön syy voi olla käytännöllinen. Läppäri ei mahdu perstaskuun.

“Pohjoismaalaiset miehet eivät ole käsilaukkujen käyttäjinä kovinkaan edistyksellisiä. Kotikaupungissani esimerkiksi ollaan melko varautuneita, ja käsilaukun kantaminen on luultavasti vaikeaa useimmille miehistä. Mutta kiinnostusta ja tarvetta on, mikä edistää miesten käsilaukkujen myyntiä. Miehillä on nykyään lompakon lisäksi muita lisälaitteita I-podeista aurinkolaseihin, joita on kerta kaikkiaan kannettava jossain”, Björn toteaa.

Mutta onko käsilaukkumies homo?

“Ruotsinkielessä käsilaukulle on olemassa halventava nimitys “bögslunga”, homoheiluri. Nimitys on vanha, eikä kovin usein käytetty, mutta luulen, että se on omiaan rajoittamaan laukkujen käyttöä. Miesten turhamaisia taipumuksia pidettiin homosteluna aiemmin, mutta tämä asenne on nyt selvästi väistymässä. Toivon todella, että kaikki tämä olisi pian historiaa”, huokaisee Jeffrey.

Käsilaukut, jotka on suunnattu erityisesti miehille, lisääntyvät.

Jo muutaman vuoden ajan kaikki suuret muotitalot, muun muassa Gucci, ovat marssittaneet lavalle miehiä ja laukkuja.

Malmössä toimiva Svenssons tuo syksyllä myyntiin miesten käsilaukkumalliston. Nämä laukut ovat niille uuden polven miehille, jotka ovat valmiita luopumaan stoalaisesta tavasta säilyttää mukanakulkeva omaisuus taskussa.

“Käytän säännöllisesti kuutta eri laukkua. Suosikkini on Ijin Materialsin denimistä valmistettu malli”, Björn sanoo, ja sovittaa olkapäälleen Hong Kongista ostamaansa laukkua, jossa on mustia ja punaisia palloja valkoisella pohjalla.

City Testi
Miesten käsilaukulla ravintolaan

Ravintoloiden suopeus käsilaukkuja kohtaan vaihtelee.

Pataässässä portsari näyttää harvinaisen isolta. Hän kuitenkin toteaa raikkaalla tenorilla, nähdessään journalistin ylävartaloa koristavan kukkakuvioisen Dolce&Gabbanan: “Ahaa käsilaukku, okei.”

Sisäänpääsy sujuu kitkatta.

Ravintola Teatterissa ruusukuvioitu kapine miehen olalla ei herätä portieerin kiinnostusta.

Keskieurooppalainen pöytäseurue kiinnittää pöydällä lojuvaan laitteeseen kuitenkin huomionsa. Nainen kuiskaa jotain miehelle ranskaksi ja ilmeisesti kehoittaa tätä odottamaan hiukan, ennen kuin kääntyy katsomaan. Sen jälkeen tumman hahmon silmät mulkaisevat muka ohimennen.

Heteroystävällisenä gay-paikkana itseään mainostavan Lost & Foundin ovimikko sen sijaan tekee äkkijyrkän konservatiivisen eleen. Noin viiden minuutin tyytyväisen tiskiinnojailun jälkeen hän sanoo: “Tuo pitäisi viedä narikkaan.”

Iso etusormi, joka yhdistyy pulleisiin rystysiin tökkii Dolceani.

“Seurueeseemme kuuluu naisia, joilla on käsilaukut, mikä sua vaivaa?” sanon.

“Naisilla on laukuissa naisten jutut. Meillä miehet ei tuo laukkuja sisään”, poke toteaa. Vaikka koetan demonstroida, ettei laukkuni poikkea naisten vastaavista, mikään ei auta. Ei edes se, että vakuutan taskujeni olevan pelkkiä koristeita.

“Ota yhteys päällikköön”, poke sanoo. Niin otankin.

Ravintolapäällikkö Raija Ryynänen, onko tämä tasa-arvoa?

“Ei suinkaan. Varmasti ymmärrät, jos olet toimittaja, että miesten käsilaukut ovat uusi asia. Meillä ei ole niistä vielä linjausta.”

Puhuiko portsari siis omiaan sanoessaan “meillä miehet ei tuo laukkuja sisään”?

“Uskon että kyseessä on erehdys. Vanhojen säännösten mukaan määräys koskee isoja laukkuja. Sen mukaan mitkä tahansa miesten kassit ovat kiellettyjä. Katson, että ovimies on toiminut oikein niiden sopimusten mukaan, mitä on tehty.”

Luuletko että sopimuksia olisi aika muuttaa?

“Kyllä. Ne eivät ole mitään pylvääseen kirjoitettuja totuuksia. Emme halua leimautua vanhoilliseksi. Lupaan, että asiasta keskustellaan. Tähän mennessä vaikeutena on ollut määrittely: mikä on miesten käsilaukku. Mutta uskallan luvata miehille: tervetuloa jatkossakin käsilaukun kanssa!”