Vaikka nykypäivänä mediaa selatessa tulee mieleen, että koko homma on yhtä vitsiä, väittää Janne Zareff, että journalismissa tulisi käyttää enemmän komiikkaa.
Jyväskylän yliopistolla journalistiikasta viikonloppuna väittelevä Zareff ei tosin tarkoita tragikomiikkaa, joka nousee esiin harhaanjohtavista otsikoista tai muista median älynväläyksistä. Zareff peräänkuuluttaa komiikkaa suunnitelmallisena tehokeinona, jonka hyödyntäminen rikastaisi journalismia.
"Komiikka on hassu juttu. Pätkä tekstiä voi saada lukijansa lihaksiston kouristelemaan hallitsemattomasti samalla, kun ihminen tuntee valtavaa mielihyvää", Zareff muotoilee.
Zareffin väitöskirja Journalistinen komiikka. Teoreettisia ja käytännöllisiä avauksia kartoittaa sitä, mitkä komiikalle ominaiset kerronnan rakenteet voisivat hyödyttää journalismia sen omien ihanteiden tavoittelussa. Tutkimus myös esittää konkreettisia tapoja tunnistaa ja hyödyntää näitä rakenteita.
Ajattelun kategoriat
"Inhimillisessä ajattelussa asiat jaetaan kategorioihin. Lyömme asioihin koko ajan sellaisia leimoja kuin tavoiteltava tai vältettävä, yksityinen tai julkinen, suomalainen tai ulkomaalainen, lapsi tai aikuinen, mies tai nainen. Tämä on ihmiselle luonnollinen tapa ajatella, mutta johtaa myös sellaisiin lieveilmiöihin kuin eri töiden ajattelemiseen miesten ja naisten töinä, tai haluun sulkea rajat ulkomaalaisilta, jotka 'eivät kuulu Suomeen'", Zareff avaa tutkimuksensa lähtökohtia.
Komiikka pelaa tällä ihmisten tarpeella jaotella asioita. Sen avulla esimerkiksi esitetään normaalissa ajattelussa yhteensopimattomia ilmiöitä yhteensopivina. Normaalisti vastakkaisiksi oletetuista kategorioista löytyykin yllättäviä yhtymäkohtia, jotka osoittavat hetkellisesti koko kategoriajaon keinotekoisuuden. Perustavanlaatuisen ajattelutavan rikkominen saattaa aiheuttaa niinkin massiivisen reaktion kuin naurun.
Journalismia komiikka voi hyödyttää kyseenalaistamalla totuttuja kategorisointeja. Kuten kaikkien ihmisten, myös toimittajien oppimat kategoriat vaikuttavat niihin teksteihin, joita he kirjoittavat. Se on usein välttämätöntä, jotta teksti on helppo ymmärtää.
"Keskeistä komiikan ymmärtämisessä on se, että ymmärrämme mitä kategoriajakoa komiikassa rikotaan. Komiikan journalistista arvoa arvioitaessa taas täytyy arvioida sitä, mikä tuon kategoriajaon merkitys on komiikan kohteen kannalta", Zareff selittää.
Ja me tarvitsemme lisäselitystä.
"Jos esimerkiksi populistipoliitikko ilmoittaa muslimien olevan uhka suomalaisille, hän samalla kategorisoi muslimit ei-suomalaisiksi, ulkomaalaisiksi. Ja jos joku esittää vastaväitteen 'ei, muslimit eivät ole uhka suomalaisille', hän vain toistaa kategorisoinnin. Syntyy tilanne, jossa ollaan periaatteessa kahta vastakkaista mieltä, mutta kuitenkin esitetään maailmaa samasta näkökulmasta, josta katsottuna muslimit eivät ole suomalaisia. Tällöin olisi journalistisesti mielekästä rakentaa komiikkaa, jossa rikotaan rajoja kategorioiden 'suomalainen' ja 'ulkomaalainen' välillä."
Komiikkaa voi oppia
Pressiklubin toimittaja Zareffin väitöskirjan käytännöllinen osuus jakautuu kahtia. Ensin analysoidaan komiikkaa sisältäviä tekstejä, sitten esitetään malli sille, miten voidaan kirjoittaa journalistista komiikkaa.
"Vaikka on olemassa monenlaisia kirjoitusoppaita, komiikkaa ei juuri missään opeteta kirjoittamaan. Ehkä tämä johtuu komiikan vähäisestä arvostuksesta: sitä on pitkään pidetty kepeänä ajanvietteenä, mutta ei mielekkäänä tapana käsitellä asioita. Tai sitten se johtuu päinvastaisesta, eli komiikan yliarvostuksesta: huumorintajua pidetään syntymälahjana, eikä koomikoksi muka voi opetella. Kuitenkin esimerkiksi toimittajien koulutuksessa opetetaan kyllä kirjoittamaan dramaattisesti, miksei siis yhtä hyvin humoristisesti?" Zareff kysyy.
"Journalismissa voidaan tuottaa hyvinkin hyödyllisiä hetkiä, jotka saavat meidät katsomaan lukemaamme tai kuulemaamme uudella tavalla", Zareff pohtii kolmannessa persoonassa itse kirjoittamassaan tiedotteessa (, jota minä toimittajana tässä lainaan ja täydennän omalla tekstilläni).