Stanfordin professori Tina Seelig on teettänyt oppilaillaan ansioluetteloja, jotka eivät keskity parhaimpien puolten puskemiseen, vaan päinvastoin nostaa dokumentoitavaksi elämän epäonnistumiset. Seeligin mukaan viisaille ihmisille, joita hänen oppilaanaan toimivat tulevat bisnesvaikuttajat ovat, huonojen puolien ja mokaamisten listaaminen on vaikeaa, mutta tärkeää. Aina on totuttu hehkuttamaan sitä, missä on hyvä, mutta toisen puolen esiinnostaminen auttaa tulemaan sinuiksi menneiden kanssa sekä älyllisesti että tunteiden tasolla.
Seeligin testi oli tarkoitettu opiskelijoiden itsetunnon kohottamiseen ja aiemmista kokemuksista oppimiseen. Jeff Scardino halusi testata Seeligin tekniikkaa ankeasta ansioluettelosta käytännössä. Hän lähetti kymmeneen paikkaan kaksi eri hakemusta. Toisessa hän tavalliseen tapaan kaivoi esiin parhaat puolet ja hehkutti niitä, kun taas toisessa tapauksessa saavutukset, palkinnot ja vaikuttavat suosittelijat olivat vaihtuneet missattuihin mahdollisuuksiin, heikkouksiin ja huonoihin suosittelijoihin eli ihmisiin, kenellä ei olisi hakijasta hyvää sanottavaa. Hän lähetti hakemukset eri nimillä ja yhteystiedoilla, jottei työpaikka tunnista hakijaa samaksi.
Perinteinen positiiviseen keskittyvä hakemus sai yhden vastauksen eikä yhtään tapaamista, kun taas huono hakemus poiki kahdeksan vastausta ja viisi tapaamista. Rehellisyyttä ja luovuutta arvostettiin. Nekin, jotka pitivät hakemusta vitsinä, olivat kiinnostuneita ottamaan hakijaan yhteyttä.
a relevant experiment from Jeff Scardino on Vimeo.