Jo kaukana 80-luvun puolivälin paikkeilla ensi kertaa riemun kiljahduksia ja paikoin hämmennystäkin herättänyt Primus uudella vuosituhannella Ruisrockissa on edelleen yhden miehen bändi. Les Claypoolin kiistaton johtajuus kera hienojen bassojensa ei todellakaan tule yllätyksenä.
Omat toiveet kahden muun jäsenen lisätilasta eivät toteutuneet, ehkä jonain päivänä, uudella albumilla kenties? Niin tai näin trion iloittelua ja hauskanpitoa virtuositeetin tukena oli mukava seurata. Frank Zappakin varmasti hymyili nykyisessä majapaikassaan. Huumorin kukkaa taidolla vaalivia on harvassa.
Lama livenä oli yksi kohokohdista. Tinkimätöntä meininkiä, itse äijät, styrkkarit ja skebat, eikä ylimääräisiä somistuksia. Toukokuinen raivokas Tavastian keikka sai arvoisensa jatkon isomman yleisön edessä.
Mieluummin livenä kuin levyllä tuli mieleen Paramoren settiä tsekatessa. No Doubtin ihanasta Gwen Stefanista esikuvan löytänyt Hayley Williams klaaraa homman muuttumatta yhdeksi lukuisista klooneista. Bändin settiä tsekatessa tuli kerran jos toisenkin mieleen, että kuinka tämän olotilan saisi kunnolla myös studion puolella taltioitua?
Akun Tehtaan prätkälähetti ehti piipahtaa myös Ruissalossa. Keskustelua ei käyty jääkiekosta, sillä Kibe Kuhta on kiinnostunut vain musiikista ja elokuvista lomalla ollessaan.
Brittiläisellä synapopin kunniakkaat ja laadukkaat perinteet lisäsivät mielenkiintoa Hurtsin keikkaan. Tiedä sitten oliko päivän muu anti jo turruttanut sen verran, ettei oikein enää napannut, sillä vaisuksi jäi. Coolin profiilin tueksi tarvitaan paljon enemmän, eikä ole haitaksi sekään, että sieltä jostain pilkistäisi elon kipinä teollisuuden sekaan.
Uuden Fantasian kohdalla tarina on täysin päinvastainen. Todella mainio show, jossa kuunteluelämysten tueksi riittää myös katsottavaa. Pitkää ikää toivotellen......
Scandinavian Music Group klaarasi sekin hyvin siihen nähden, että keikkamyyjä oli buukannut samalle päivälle vielä toisenkin vedon. Karisma välittyi hyvin tälläkin kertaa, oma tunnistettava sointi kera hyvien biisien on arvokasta pääomaa raadollisilla markkinoilla.
Takeet laadulle ovat selvät Stam1nankin suhteen. Tässä yhteydessä erityiskiitos rytmiryhmälle, joka tyylisuunnasta riippumatta vastaa energian määrästä. Bändi vetää asenteella, joka ei jätä ketään kylmäksi. He ovat läsnä alusta pitäen, eikä minkään sortin fuulauksen tunnetta jää.
Päätöspäivän Manu Chaon La Ventura ja Fleet Foxes lunastivat kovimmatkin odotukset. Laatua, uskottavuuta, hauskanpitoa hurmoshenkisyyteen asti, kiitos ja ensi vuotta odotellen.
(c) uuge k
