Festariblogi

Vuosien odottelun jälkeen toteutunut unelma Prince Rogers Nelsonin näkemisestä keikalla vaati lopulta poikkeuksellisen pitkän sulattelujakson. Näitä megatason artistien keikkavireitä on ollut tilaisuus tsekata ihan kiitettävästi, niin paikallisesti, kuin kaukomailla matkatessa. Minneapolisin pikkujätti on puuttunut listalta aina tuohon heinäkuiseen iltaan asti.

Valtamediasta välittynyt kuva hänestä muuttui aika nopeasti saadessani tilaisuuden haastatella rumpali John Blackwellia keikkaa edeltäneenä päivänä. Olin jo pitkään pohdiskellut sitä millainen ristiriita vallitsi henkilökuvan ja showarvioiden välillä. Kuinka ylipäätään on mahdollista, että kiukkuileva, brassaileva diiva vetää jatkuvasti uskomattomia muutaman tunnin kokonaisuuksia ja käy vielä bändinsä kanssa jollain klubilla mättämässä jatkot?

Arvoituksen ratkomisessa olisi äijä itse paras mahdollinen yhtälön purkaja. Artistin ura on kaikkine käänteineen ja levy-yhtiökuvioineen varmasti yksi populäärimusiikin historian mielenkiintoisimmista. Joten jo senkin vuoksi terävän kynän omaavan luottohenkilön kanssa paketoitu elämänkerta olisi paikallaan. The real thing You know.

-On sanomattakin selvää millainen kunnia on soittaa hänen bändissään. Olen jo pienestä pitäen diggaillut hänen musiikkiaan, joten pääseminen kokoonpanoon on unelman täyttymistä. Tiukka liideri ilman muuta, mutta niin pitääkin, eikä se homma pyöri pelkästään hänen ympärillään. Kunnioitus on molemminpuolista, kyllä hän antaa muillekin tilaa ja silloin ku merkki tulee niin väylä on vapaa, kuten tulet kuulemaan, selvensi rumpali Blackwell.

Vajaan tunnin odottelu ja pikku pulmat soundeissa eivät haitanneet millään lailla. Vain pieni vivahde upeassa kokonaisuudessa, jossa the Man pani palikat myös siinä mielessä järjestykseen, että kokoonpanon naispuoliset saivat runsaasti tilaa. Hemmo itse ohjasi James Brownin ja Duke Ellingtonin viitoittamalla tiellä ryhmäänsä osoittaen olevansa myös kitaristina Top Gun tasolla. Oi näitä aikoja……

© uuge k

Kolmipäiväinen Tuska-festivaali oli hieno huipennus jaksolle, jolla suvi 2011 jää mieluisana muistona datafaileihin. Lähtökohdat angstin kingien ja queenien kohtaamiseen olivat poikkeuksellisen haastavat, sillä viikon sisään koetut Tom Jones, Black Dub ja Prince olivat putsanneet pöydän. Niinpä odotuksia ei juurikaan ollut, joten avoimin mielin katsastamaan juhlapöydän antimia.

Vetreä veteraanit Jaz Colemanin johdolla tekevät Killing Jokesta mielenkiintoisen seurattavan. Esiintymisestä kumpuaa edelleen se jokin, ei vain olla mukana, kun ei muutakaan ole..

Heja Sverige, Heja Halmstad, Spiritual Beggars jo kaukaa 90-luvulta kasassa ollut bändi, jossa jotain kiehtovaa. Vaikea yksilöidä, sillä varsinainen ahaa-elämys jäi kokematta, mutta silti kokonaisuus erottui edukseen mustasta massasta.

Morbid Angelin myötä saimme tuta lisää metallin pioneerejä. Uraputkea mitataan vuosikymmenissä, kypsempää toimintaa kaikin puolin ja sanottavaakin tuntuu riittävän.

Ghostin visuaalisuus ei välttämättä mennyt ihan yksiin soitannan kanssa, mutta ei väliä millään lailla. Hauska ja viihdyttävä seurattava livenä.

Devin Townsend Projectin ansioihin tuli puututtua jo aiemmin, joten Thank You, tässä vaiheessa tarinaa.

Skandinaaviset kansanperinteet ja metalli ovat hyvä blandis. Homman toimivuus ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä kisa on mättöpuolellakin raadollisen rajua. Amon Amarth jatkaa kunnialla arvokasta viikinkiperinettä.

Suomi on myös vahvasti kuvassa, kuten äänessäkin viikinkisagan sanaa levitettäessä. Ilman lipun hilaamista salkoon voimme aidon ylpeinä seurata Turisaksen toimia lavalla. Haitari, nokkahuilu ja viulu ovat oiva ja erittäin hyvin toimiva lisä soitinvalikoimaan. Pitkää ikää toivotellen....

Naisvoiman merkityksestä ja ennen kaikkea laadusta saatiin näilläkin festareilla päätöspäivänä vakuuttavia lisänäyttöjä. Jessica Tothin karisma oli vangitsevaa. Jex Thoth bändin kokonaissointi ole sekin yksi selkeistä kohokohdista sovituksineen ja nyansseineen.

kiitokset Kaikille, thank You & have a better day!

(c) uuge k

inventaario huomenna........

(c) uuge k

Sunnuntain saldoja vielä tietämättä voi hyvin Tuskafestarin kahden ensimmäisen päivän annin perusteella uskoa homman tulevan ns. himaan. Toivottavasti näin, sillä nyt jäivät mättömissiosta hyvät fiilikset, aivan toisin kuin muutama viikko sitten Sonispheressä.

Ghostin visuaalisuus oli kiehtovaa, jotenkin jäi vain tuijottamaan, kuulematta mitään....

Ensi suvena miehen ikään (40) pääsevä Devin Townsend bändeineen oli kaikin puolin pro. Vuosien kokemus soittopuolelta, tuhansien mailien matkat ja siihen vielä lukuisat levytyssessiot....hyytyykö kone? Ei ainakaan tällä hemmolla, rutiinin tueksi kunnon meininkiä ja täydellistä työtä myös projektia promotoidessa.

there's more to come.....

(c) uuge k

Frisyyrit kaikin puolin kondiksessa festarin toisena päivänä, jolloin tuskaa esiintyi vain suuresta juhlasta kertovissa tiedotteissa. Upea kattaus kaikin puolin, jossa nähtävää riittää muutenkin kuin esiintymislavoilla.

MC:n virka on sekin vaativa, sillä tointa ei voi uskottavsti hoidella ns. "nine to five" pohjalta.

(c) uuge k

Uskomattoman hieno sää suosi runsaslukuista juhlayleisöä vähemmän tuskallisen festivaalin avauspäivänä.

Paikoin tungosta, paikoin taas enemmän tilaa tontilla.

Kaikki pelissä.

Vahdin vaihto ja muutama tuttu.

Mitäs tää on?

One of the Angels

Kolikon kääntöpuoli

more to come.....

(c) uuge k

Hetki on lyömässä....kaukainen kumu viestii tulevista.....

Ilmojen herran ennusteessa paikoin jopa helvetillisen kuumaa ja jonkin verran ukkostakin mausteeksi.

Kuu kiuruista suveen, näistä skeboista Tuskaan muutama tovi.

Näin mennään!

Virettä viikonloppuun Teille kaikille!

(c) uuge k

Puistobluesista Sonispeheren kautta kohti Turkua, josta Poriin, ennen tämän viikonlopun kolmipäiväistä Stadin ytimessä bailattavaa Tuskaa. Festareitten anti on vaihdellut häpeän tunteesta vilpittömään riemuun ammattitaidosta, jossa aidot fiilistelyt jättävät poseeraajat varjoon...

Monissa kuvioissa osaamisensa todistanut rumpali Teppo Mäkynen noudattaa kirjaimellisesti jo kohta about viisi vuosikymmentä sitten Apollo Teatterin lavalla kuultua. "Hardest workin' Man in Showbiz" ilmaisu lihallistuu Jo Stancen kapellimestarissa, eikä jää siihen. Tsekatkaa Kerkko Koskisen uusi albumi "Trains & Letters" , jossa tuotantovastuu on hänen hanskassaan.

Sonispheren kohdalla ilmassa on edelleen pelkkiä kysymysmerkkejä, eikä tunne ota vieläkään laantuakseen. On selvää, että festarin starttivaiheessa organisaatiota tukenutta Metallicaa tarvitaan elvytysprosessissa. Ensi vuonna ei enää mene läpi rimanalitus, jossa erinomainsen viime vuoden jälkeen nyt ihmeteltiin, että mitäs tämä on?

Hämmästeltävää riitti Turunkin suunnalla, eikä jäänyt vain muutamaan aktiin, jotka vetivät lärvin virneeseen. Kyse on aidoista asioista, kuten tämä bändi tässä. Rekvisiitta rajoittui lakanaan taustalla ja sen jälkeen tsekataan mitä on tarjolla. Kuinka lähtee perinteisellä tavalla, jossa artisti ja instrumentit muodostavat kokonaisuuden.

Harvoin, mikäli koskaan on tullut koettua reaktioita, joita Daniel Lanoisin liidaama Black Dub Porissa sai aikaiseksi. Kokeneet muusikot ja laulajat joutuivat keräilyeriin jo soundcheckin aikana. Puhumattakaan itse juhlayleisöstä, jota oli teltan täydeltä todistamassa yhtä kaikkien aikojen keikoista.

Vuosi sitten Kaisaniemelle jäähyväisiä jätettiin "Sold Out" merkeissä. Nyt Stadin ikioma hevifestari Tuska jatkaa monivuotista menestyksekästä toimintaansa Suvilahdessa perjantaista lähtien. Neljällä lavalla tarjottavan menun ensimmäisen kattauksen hoitaa Black Breath. He aloittavat klo 12.45. Myöhemmin dinnervaiheen huipennuksena klo 20.30. styrkkarinsa kytkevä Morbid Angel.

see Ya later.....

(c) uuge k

p.s. Toivottavasti Sielun Veljet eivät tehneet viime viikonloppuna vain sitä yhtä sovittua keikkaa. Liekki roihuaa edelleen.......

Ilosaaren isot juhlat, neljä vuosikymmentä rock'n rollin sanomaa, lämpimät onnittelut myös täältä eteläisestä Suomesta. Niin perjantaita, kuin lauantainkin antia ennakoiden, tässä viiden värisuoran lisäksi muutama muukin, joilla toimintatakuu.

Perjantai Päälava 14.00-15.00

Tämän hemmon työmoraali on tunnetusti kovalla tasolla, eikä minkäänlaista sleebaamista ole ollut havaittavissa. Hänen jälkeensä suuntimat Rentolavalle Liljan Loisteesta nautiskelemaan. Hetzenin Veljekset vetävät oman osuutensa isolla estradilla klo 16.00 ja Apulanta 20.15. Siitä sitten paluu Rentolavalle Paleface tsekkaamaan ennen perjantain huipennusta.

Perjantai Päälava 22.45-00.15

Harvoin on ennakkohypetys ollut leveleillä mitä Sielun Veljet ovat kevään ja kesän aikana saaneet. Aivan ansioista, sillä kyse on yhdestä kaikkien aikojen kokoonpanoista, jolla tanakan soittopuolen ja ideoitten tueksi riittää myös sanottavaa.

Lauantai Päälava 14.00-15.00

Jos oli Ismo Alangolla asiaa vuorokauden vaihtuessa, niin sanan säilän käyttöä mestariluokassa on luvassa myös Samuli Putron kohdalla. Tässäkin tapauksessa viestinnän tukena on loistava bändi, jolla riittävät eväät, vedetään mitä tahansa.

Lauantai Rentolava 15.00-16.00

The Show, sanan varsinaisessa merkityksessä. Visuaalinen, hauska ja erittäin svengaava Uusi Fantasia, ostakaa levy ja tsekatkaa bändi.

Lauantai Päälava 16.00-17.00

Urheilussa käytössä oleva puuduttavan perinteinen 110 lasissa ilmaisu on kevyttä kamaa Stam1nan loikkiessa lavalle. Mätön juhlaa, tinkimätöntä tekemistä ja paikka paikoin enemmän kuin kolme sointua.

Let's have a Ball!

Jo kaukana 80-luvun puolivälin paikkeilla ensi kertaa riemun kiljahduksia ja paikoin hämmennystäkin herättänyt Primus uudella vuosituhannella Ruisrockissa on edelleen yhden miehen bändi. Les Claypoolin kiistaton johtajuus kera hienojen bassojensa ei todellakaan tule yllätyksenä.

Omat toiveet kahden muun jäsenen lisätilasta eivät toteutuneet, ehkä jonain päivänä, uudella albumilla kenties? Niin tai näin trion iloittelua ja hauskanpitoa virtuositeetin tukena oli mukava seurata. Frank Zappakin varmasti hymyili nykyisessä majapaikassaan. Huumorin kukkaa taidolla vaalivia on harvassa.

Lama livenä oli yksi kohokohdista. Tinkimätöntä meininkiä, itse äijät, styrkkarit ja skebat, eikä ylimääräisiä somistuksia. Toukokuinen raivokas Tavastian keikka sai arvoisensa jatkon isomman yleisön edessä.

Mieluummin livenä kuin levyllä tuli mieleen Paramoren settiä tsekatessa. No Doubtin ihanasta Gwen Stefanista esikuvan löytänyt Hayley Williams klaaraa homman muuttumatta yhdeksi lukuisista klooneista. Bändin settiä tsekatessa tuli kerran jos toisenkin mieleen, että kuinka tämän olotilan saisi kunnolla myös studion puolella taltioitua?

Akun Tehtaan prätkälähetti ehti piipahtaa myös Ruissalossa. Keskustelua ei käyty jääkiekosta, sillä Kibe Kuhta on kiinnostunut vain musiikista ja elokuvista lomalla ollessaan.

Brittiläisellä synapopin kunniakkaat ja laadukkaat perinteet lisäsivät mielenkiintoa Hurtsin keikkaan. Tiedä sitten oliko päivän muu anti jo turruttanut sen verran, ettei oikein enää napannut, sillä vaisuksi jäi. Coolin profiilin tueksi tarvitaan paljon enemmän, eikä ole haitaksi sekään, että sieltä jostain pilkistäisi elon kipinä teollisuuden sekaan.

Uuden Fantasian kohdalla tarina on täysin päinvastainen. Todella mainio show, jossa kuunteluelämysten tueksi riittää myös katsottavaa. Pitkää ikää toivotellen......

Scandinavian Music Group klaarasi sekin hyvin siihen nähden, että keikkamyyjä oli buukannut samalle päivälle vielä toisenkin vedon. Karisma välittyi hyvin tälläkin kertaa, oma tunnistettava sointi kera hyvien biisien on arvokasta pääomaa raadollisilla markkinoilla.

Takeet laadulle ovat selvät Stam1nankin suhteen. Tässä yhteydessä erityiskiitos rytmiryhmälle, joka tyylisuunnasta riippumatta vastaa energian määrästä. Bändi vetää asenteella, joka ei jätä ketään kylmäksi. He ovat läsnä alusta pitäen, eikä minkään sortin fuulauksen tunnetta jää.

Päätöspäivän Manu Chaon La Ventura ja Fleet Foxes lunastivat kovimmatkin odotukset. Laatua, uskottavuuta, hauskanpitoa hurmoshenkisyyteen asti, kiitos ja ensi vuotta odotellen.

(c) uuge k