Festariblogi

Ennen kiitoksia Ruisrockorganisaatiolle uskon palauttamisesta rockfestareitten antiin on paikalla syvä kumarrus Luontoäidille, jonka järjestämissä puitteissa juhlakin oli juhlavampaa. Viime maanantain televisioitu dokumentti Suomen suven tunnetuimmista bailuista alusti mainiosti tätä kesän 2011 kolmen päivän putkea.

Debyyttialbuminsa kahdeksan vuotta sitten julkaissut tanskalainen Carpark North osoitti jo perjantaisessa soundcheckvaiheessa toimivuutensa. Laulun, soiton ja sovitusten tueksi ymmärrystä nyanssien merkityksestä musiikissa ja sitä kautta jännitteiden luomista. Mieluisa avaus siis kaikin puolin. Näin ollen ei bändin kotimaassaan keräämää tunnustusten määrää enää tarvinut ihmetellä.

Päivän paistaessa valmistautui Pariisin Kevät omaan osuuteensa Telttalavan avaajana.

Arto Tuunelan one man bändistä viidellä kokonaisuudeksi kasvanut testaa siipiään edellisen vuoden Läpimurroksi valittuna. Elintilaa on levymyynnin tueksi kyllä löytymässä.... myöhemmin nähtäväksi ja kuultavaksi jää riittääkö kipinää ja kärsivällisyyttä.

Ensi vuotta ajatellen voidaan perjantain ja lauantain statistiikan perusteella huokaista ainakin kevyesti. Kahdelle päivälle 51000 kävijää ja sunnuntainkin kohdalle odotukset reilusti yli 15000, joka riittänee tason säilyttämiseen jatkossakin.

Ennakkoinfoissa nostivat Dagens Nyheterin arviot Circle bändin ainutlaatuisuudesta virneen kasvoille. Eivät enää, sillä snadilla Converselavalla oman settinsä heittänyt porilaiskokoonpano olisi ansainnut isomman estradin. Tilaa olisi voinut hyvin tehdä esim. Hurts Niittylavalta.

Kotimaisen progen aatelisen tason saavuttamiseen reilun muutaman vuosikymmenen urakoineen CMX:n annin kokisi mieluummin muualla, kuin päivän vielä paistaessa. Tunne fiilistelystä huomattavasti vähemmissä luximäärissä, aina silloin tällöin keinovaloin tehostettuna on voimakas. Tiedä sitten veikö Circlen hervottomuus osan huvista?

Snadi breikki silloin tällöin paikallaan ja tässä tapauksessa yksi parhaista mestoista.......

(c) uuge k

Mikä suunnaton helpotus ja vapauden tunne! Taakka on sulanaut harteilta sielusta puhumattakaan. Vajaa viikko sitten tuli pohdittua Sonispheressä vähän sitä sun tätä.Kaksipäiväinen Porin kattaus vuosi sitten mieluisa muisto vain.

Onneksemme perjantai, Ruisrockin ensimmäinen päivä, jolloin kaikki oli toisin taivasta myöden ja jo itse asiassa siinä vaiheessa kun nuottiakaan ei oltu soitettu……

Laajalla skaalalla

Valjastettua voimaa.

Paikallinen sukkula....viimeinen?

Soundcheck

jatkuu.....

(c) uuge k

Kolmatta kertaa Suomessa bailattu Sonisphere tarjosi moodeista päätellen Kalasatamaan saapuneille laimeahkosta ennakkofiilistelystä poiketen riittävän mieluisan kattauksen. Väkeä ei kuitenkaan tullut tuvan täydeltä, joten ensi vuotta silmällä pitäen jäävät mahdolliset jatkot myöhemmin nähtäväksi.

Oheistoimintaa oli tälläkin kertaa tarjolla, mutta haastajaa isolle loikalle ei vieläkään löytynyt.

Heti alueelle saavuttua ja kommentteja kuullessa kävi selväksi, että Göteborgista sanaa levittämään matkannut In Flames olisi pitänyt nähdä alusta lähtien. Jäi itse asiassa jopa snadisti kaivelemaan sillä setin jälkipuolen perusteella olisi riittänyt enemmänkin kysymyksiä. Rentoa relaa, erittäin stydin mätön tukena, hyvin toimiva yhdistelmä. Heidän jälkeensä vetänyt Opeth ei puolestaan kipinöinyt millään lailla.

Petoluolan edustus oli yllättävän suuri. Ns. omatoimista jaksoa treenaava ja samalla kesälomistaan nauttivalta HIFK:lta paikalla olivat "Kanki", Lennu, Kimi H ja Mikke G. Veivistä ei puhuttu, kesä ylipäätään ja intti, siinä se. Kolme ensin mainittua vannoivat kaikki Slipknotin nimiin, muita ei edes mainittu. "Kangen" diggailua bändiä kohtaan puitiin rankasti piikitellen. Väittivät luottopakin todellisuudessa diggailevan vain Queenia, jota kuulemma luukutetaan autossa.....

-Ihan paskapuhetta, noi jätkät on vielä sen verran amatöörejä näissä hommissa, ettei pitäs kommentoida millään lailla!

Festareitten vetonaulan visuaalisuus on jo kauempaakin katsottuna hyvin vaikuttava. Puhumattakaan siitä, kun pääsi kolmen biisin ajaksi lähituntumaan.

Napoleon XIV nautti populäärimusiikin muinaishistoriassa (1966) niin menestyksen kuin kielletyt hedelmätkin biisillään "They're Coming To Take Me Away, Ha-Haa". Rummut ja perkussiopuoli muutenkin tekivät tuosta biisistä koukuttavan. Kesällä 2011 Helsingin Kalasatamassa homman hoiti Slipknotin visuaalisuus, tiedä sitten olisko styrkkareita edes tarvittu?

(c) uuge k

Lauantaita odotellessa on tässä tullut fiilisteltyä viime elokuun ensimmäisen viikonlopun tarjontaa Porin Kirjurinluodolla. Tiedä sitten miten aika muistikuvia muokkaa, mutta ainakin näin vajaan vuoden jälkeen voi edelleen huoleti huokailla, että kyllähän kelpas….

Muiden duunien vuoksi oli visiitti tuolloin vain päivän mittainen. Näin ollen sunnuntainen Mother Naturen organisoima ylimääräinen ja erittäin näyttävä osuus jäi kokematta. Festareitten esiintyjäkaarti oli monille unelmien täyttymys. eikä vähiten sen vuoksi että näitä "pakkonähtäviä" oli enemmänkin tarjolla.

Alice in Chains ja HIM lauantain headlinereina lunastivat kumpikin ne suuremmatkin odotukset. Cult myöskin ihan ok, kuten Apocalypticakin ja melkein mustana hevosena lauteilla mättänyt Tanskan ylpeys.

Volbeat oli ja on edelleen kaikin puolin kiehtova bändi, jonka blandis musiikin tekemisessä sisältää tarkoin valitut raaka-aineet.

Tämän suven anti ei kuten tunnettua ainakaan painetun sanan muodossa yllä viime vuoden tasolle. Mutta toisaalta taas, kuten jo ainakin kertaalleen tuli aiemmin todettua, niin kattauksen toimivuus kannattaa analysoida vasta sen jälkeen, kun lauantain eväät on saatu nautittua.

Let's have a Ball again!

(c) uuge k

Sonisphere 2010

(c) uuge k

Sonisphere 2010

(c) uuge k

Sonisphere 2010

(c) uuge k

Vuodesta 2009 lähtien stydimmän rock’n rollin sanomaa ansiokkaasti kansamme keskuuteen levittänyt Sonisphere rantautuu tulevan viikonloppuna Helsingin Kalasatamaan.

Porin Kirjurinluodolla styrkkarit olivat kybällä viime kesänä parin päivän ajan. Nyt kuitataan homma vajaan vuorokauden sisään Slipknotin ollessa ainakin ennakkoon sen ehkä kiinnostavimman. Vai hoitaako Rob Zombieta stunttaava In Flames kattauksen nimiinsä ykkösaktinn osalta? Niin tai näin, voimme joka tapauksessa luottaa kotimaisiin voimiin, sillä sekä Sonata Arctica ja Stam1na ovat kumpikin takuuvarmoja tavaran toimittajia. Ei ole haitaksi sekään, että ennustajaeukkojen ja ukkojenkin mukaan keli on suotuisa kaikin puolin.

Lauantaina puolilta päivin starttaavaa festaria kritisoitiin paikoin varsin rajustikin tämän suven nimilistan julkaisun yhteydessä. Olkaamme kuitenkin kärsivällisiä ja mielet avoimena, sillä kolmella eri lavalla riittää nähtävää iltamyöhään asti. Apolloksi nimetyllä pääestradilla aikataulu menee siten, että Stam1na aloittaa klo 14.00, Mastodontin vuoro on 16.20, In Flames 18.40 ja Slipknot 21.30.

(c) uuge k

Kansanvaellusta hiekkasärkille retkeilemään ja ilakoimaan on aikakirjattu jo reilun sadan vuoden ajan. Juhannustakin bailattu jo 1930-luvulta lähtien, joten perinteitä riittää. Kansan Tapani promosi beachia omalla tulkinnallaan ja sanoittamalla The Mamas & The Papas bändin upean ”California Dreamin’” biisin suomeksi vuonna 1978, eikä siitä sen enempää…

Dyynien keskellä on kansantarun mukaan kehitelty myös sauvakävely. Tänä päivänä suuressa suosiossa oleva kuntoilumuoto oli alunperin hiihtäjä Jussi Kurikkalan itse kehittelemää treeniä ja peruskondiksen rakentamista kesällä 1937. Hänen tähtäimenään olivat Lahden MM-kisat seuraavana talvena.

Juhannuksen 2011 menu puolestaan tarjoaa kolmen päivän kattauksena reilut pari tusinaa bändejä ja kirjossa riittää moneen lähtöön. Yötön yökin saattaa vielä toteutua, sillä sääennusteiden mukaan viime päivinä vähemmän esillä ollut aurinko valaisee taas maisemaa torstaista lähtien.

Lippujen hankinta ennakkoon kannattaa, vältät jonot kassalla ja autonkin kanssa löytyy reitti leirintäalueelle nopeammin. Tila ei varmasti lopu kesken, sillä festareitten kyljessä sijaitseva teltoille ja vaunuille varattu läänitys on Suomen suurin ja ehkä kauneinkin maiseman osalta.

Mikäli mennään kolmen kohdan ohjelmalla, niin omalta reitiltä löytyvät Jenni Vartiaisen lisäksi Apulanta ja Paleface. Niin tai näin,

Let’s have a Ball!