Showtime!

Kolmatta kertaa Suomessa bailattu Sonisphere tarjosi moodeista päätellen Kalasatamaan saapuneille laimeahkosta ennakkofiilistelystä poiketen riittävän mieluisan kattauksen. Väkeä ei kuitenkaan tullut tuvan täydeltä, joten ensi vuotta silmällä pitäen jäävät mahdolliset jatkot myöhemmin nähtäväksi.

Oheistoimintaa oli tälläkin kertaa tarjolla, mutta haastajaa isolle loikalle ei vieläkään löytynyt.

Heti alueelle saavuttua ja kommentteja kuullessa kävi selväksi, että Göteborgista sanaa levittämään matkannut In Flames olisi pitänyt nähdä alusta lähtien. Jäi itse asiassa jopa snadisti kaivelemaan sillä setin jälkipuolen perusteella olisi riittänyt enemmänkin kysymyksiä. Rentoa relaa, erittäin stydin mätön tukena, hyvin toimiva yhdistelmä. Heidän jälkeensä vetänyt Opeth ei puolestaan kipinöinyt millään lailla.

Petoluolan edustus oli yllättävän suuri. Ns. omatoimista jaksoa treenaava ja samalla kesälomistaan nauttivalta HIFK:lta paikalla olivat "Kanki", Lennu, Kimi H ja Mikke G. Veivistä ei puhuttu, kesä ylipäätään ja intti, siinä se. Kolme ensin mainittua vannoivat kaikki Slipknotin nimiin, muita ei edes mainittu. "Kangen" diggailua bändiä kohtaan puitiin rankasti piikitellen. Väittivät luottopakin todellisuudessa diggailevan vain Queenia, jota kuulemma luukutetaan autossa.....

-Ihan paskapuhetta, noi jätkät on vielä sen verran amatöörejä näissä hommissa, ettei pitäs kommentoida millään lailla!

Festareitten vetonaulan visuaalisuus on jo kauempaakin katsottuna hyvin vaikuttava. Puhumattakaan siitä, kun pääsi kolmen biisin ajaksi lähituntumaan.

Napoleon XIV nautti populäärimusiikin muinaishistoriassa (1966) niin menestyksen kuin kielletyt hedelmätkin biisillään "They're Coming To Take Me Away, Ha-Haa". Rummut ja perkussiopuoli muutenkin tekivät tuosta biisistä koukuttavan. Kesällä 2011 Helsingin Kalasatamassa homman hoiti Slipknotin visuaalisuus, tiedä sitten olisko styrkkareita edes tarvittu?

(c) uuge k