Blogi

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2011.

Keikkaa pukkaa: Foo Fighters:)  2

Kuka lähtee kattelemaan Fookkosia tuonne Helsinkiin?! Voi toivottavasti sää suosii eikä liian moni ole jättänyt lippuaan ostamatta vaan siksi, että se on Juhannussunnuntai!!:/

Nuoruuden muistohini kuuluu yksi Foo Fighters -aiheinen muisto: olin jossain missälie Fazerin musiikkikerhossa ja sieltä sai tilata cd-levyjä. Sieltä tulleet levyt oli mun ihkaekoja. Jostain syystä menin tilaamaan Fookkosten ekan levyn, varmaan se oli se viimeinen pakollinen "ilmainen", kun en tiennyt, minkä olisin valinnut. Muistaakseni kyl ihan tykkäsin, vaikka ei se mitään rakkautta ensikuulemalta ollutkaan.

Jostain ihmeen syystä menin sit kuitenkin parin vuoden jälkeen antamaan sen levyn mun serkulle! Miksi ihmeessä? En tajua. Joku hetkellinen mielenhäiriö, tjtn...

Kirjoittaessani soi Inger Kristine Lee: Hjerteknuser (törkeän ihana norjalainen tytsy, suosittelen!!!!

Kommentoi kirjoitusta

Kesän menot  1

Tuntuuko teistäkin siltä, että kesä on eletty, jos kalenteri on jo aivan täynnä menoja? Mulla on nyt jo lähes joka viikonlopulle jotakin ja heinäkuun olen ulkomailla... Elokuussa muutama hassu kesäinen viikonloppu, joista yksi todnäk menee kavereiden kanssa mökkeillessä. Ellei sitten mökkeily siirry syyskuun alkuun, koska jollakulla on kalenteri vähän liian täynnä... :/ Että semmosta.


Sovinto (Sikalat/Svinalängorna)  1

Itku. Päällimmäisenä mieleen jäi oma itku ja leuan pakonomainen väpätys, kun elokuva oli loppukohtausta vaille paketissa. Kamalan hyviä näyttelijäsuorituksia, bravo!

Teen töitä nuorison parissa ja vein teinit katsomaan tätä pätkää. Vähän jännittää, että mitä he olivat siitä mieltä. Niin kuin ekoista riveistä voi päätellä, tämä oli rankka kokemus (myös mulle), mutta oliko tämä nuorille (pumpulisukupolvelle?) liian rankkaa? Oliko tämä sellainen kokemus, joka jää nuorten mieliin ja josta he tulevat muistamaan myös minut?

Perheväkivaltaa.
Tyttären ylitsevuotavaa huolellisuutta ja huolehtivaisuutta...
Tytär äitinä äidilleen, isälleen ja hoivan puutteesta mykistyneelle pikkuveljelleen...

Sovinto oli siis todellakin maineensa veroinen filminpätkä ja suosittelen sitä lämpimästi sellaisille, jotka kestävät katsoa kurjuutta, ryyppäämistä ja (ruotsin)suomalaisia perheväkivallan kuvauksia. Jos sulla tämän lisäksi on siteitä tai omakohtaisia kokemuksia Ruotsista 70-luvulla niin tämä kannattaisi kyllä katsoa.