¤ Shamaani tarinoitA ¤

Tässä tarinassa on kaksi noaidia, saamelaisperinteen shamaania. Nämä kaksi shamaania olivat nimeltään Kardias ja Torajas ja he olivat kumpikin nuoria miehiä, jotka olivat kylänsä shamaaneja. Ihmiset rakastivat kovasti Kardiasta, koska hän paransi heitä ja teki heille monia suuria palveluksia. Torajas oli kateellinen Kardiakselle ja halusi olla kuuluisampi, arvostetumpi ja rakastetumpi kuin tämä. Hän juoni aina saadakseen Kardiaksen näyttämään huonolta ja itsensä hyvältä, mutta jotenkin ihmiset aina päätyivät Rakastamaan Kardiasta enemmän.

Eräänä päivänä Kardias meni kalastamaan ja Torajas käytti tilaisuuden loihtiakseen valtavan kalan, mikä tuli nielaisemaan Kardiaksen kokonaan. Näin Torajas tunsi sekä tekevänsä vaikutuksen ihmisiin suurella voimallaan että pääsevänsä samalla eroon Kardiaksesta.
Kylän ihmiset vaan tulkitsivat tapahtuman merkitsevän sitä, että jumalat olivat ottaneet Kardiaksen Taivaan Valtakuntaan, ja he pitivät merkkinä suuresta voimasta sitä, että tämä oli kadonnut. He kunnioittivat ja arvostivat häntä vielä enemmän.
Käsittäessään, että juoni oli kostautunut hänelle, Torajas teki epätoivoissaan suunnitelman, joka näyttäisi, että hän oli suurempi ja voimakkaampi shamaani.

Hän meni itse merelle pyydystämään sitä kalaa, joka oli niellyt Kardiaksen. Lopulta hän onnistui ja toi kalan kylään ja leikkasi sen mahan auki, mistä Kardias kellahti ulos. Torajas halusi näyttää ihmisille, ettei taivas ollut todellakaan ottanut Kardiasta, vaan tämä oli ollut kaiken aikaa kalan vatsassa eikä häntä ollut saattanut sinne kukaan muu kuin hän itse.
Kun Kardias vapautui kalan vatsasta, hän paljasti ihmisille, mitä Torajas oli tehnyt hänelle, ja kaikki ihmiset tunsivat sympatiaa häntä kohtaan. He kääntyivät Torajasta vastaan ja tämä menetti kaiken kunnioituksen ja arvostuksen. Hänet nähtiin heikkona ja herkkänä narsistisen egonsa oikuille.

Tyypillisenä satuna tämän tarinan on tarkoitus opettaa ero todellisen voiman/vallan ja pyrkyrin egovoiman/vallan välillä.
Tarinassa kylän ihmiset osasivat määritellä eron kahdenlaisen voiman välillä ja valitsivat selvästi aidon voiman, Torajasin manipuloivan voiman sijasta. Kaikkien satujen tapaan jokainen hahmo on tarkoitettu symbolisesti omaksi osaksemme.
Näin meillä on pikkumainen osa, joka haluaa tehdä mitä tahansa, jotta ulkoinen voima ruokkisi egoamme, ja meillä on aito itse, joka on esimerkki todellisesta voimasta. Kala edustaa esteitä ja testejä, joiden kautta kuljemme kehittääksemme todellista voimaamme. Kyläläiset edustavat sitä osaa meistä, mikä tietää syvällä eron aidon ja väärennöksen välillä ja metsästää armottomasti totuutta.

TÄHTISILMÄ