Me ollaaan hitaasti syntyneitä.
Sanat eivät riitä kertomaan kun pysähtyy maailma tappavaa aikaa
ja antaa meidän sytttyä eloon hetkeksi -ei puhuta sanoja vaan katsot tiukasti mua
ja mä sua.
Me valvotaan kun muut nukkumaaan menevät -he eivät tiedä ajasta mitään.
Mä oon sun isäsi, mä oon sun äitesi ja hitaasti sun sisääsi mä tuun.
Meil on aikaa polttavaa sovittaa kalua yhteen haluun -mä haluun sut
ja hitaasti mä tuun. He ovat pystyyn naitu ja jo aikoja sitten muumioitu
-eikä ne mitää enää tajuu.
Me eletään tosi hitaasti ja nyt kuolemme aamuun- mä haluun sut siihen.
Tosi hitaasti mä tuun ja sä tuskin maltat kestää odotuksen suomaa tuskaa ja nauttia kunnes
hajoamma yhteen kietoutununeina ja mä painan peukulla sua samaan aikaan peppuun kun se tulee
Me emme välitä muista sillä he eivät näe kuin hävetä kun jonkun mulkku heiluu ja moukan tuuri vituttaa.
Me ei tarvita tähän kirjoja, tää on luonnonlaki ja puhdasta rakkauden kaipuuta isontaa mua suhun paisumaan täydentämään täydellisyyttä täydellisemmäksi suhun.
Me olemme heille nukkuville numeroita jotka
näyttävät lakanoilla värinä jota ei ole tässä maailmassa. Me eletään vielä aamuun asti -hiitaasti mä vielä tuun sun suuhun ja joka paikaan. Kosketa lujempaa mua, mä haluun. Me ollaaan kaikki ja kaikkialla -me ollaaan rakastuttu ja hitaasti jo kuoltu.
Kukkii hullun vanhan merimiehen ruosteinen kromi laivassa ja kertoo tarinaa silloin kun oli tapana nussia naisia ja varastaa kultaa. Nyt heidän ruumiinsa ovat matona koukussa ja henki iankaikkisuuden suolaisessa majakassa valona paistamassa taivaalta kuuta.
~kapteeni Koukku~
