= neiti andrejev =

Hetki ei kestänyt kau'aa sillä isäntä oli huomannut katseemme. "Sergei, heti siivoamaan huussi !", hän huusi pilkallisesti hymyillen. Myrtyneenä astelin huussin taakse ja avasin luukun. Vaikuttava pilvi kärpäsiä pöllähti rei'ästä typerryttävän hajun saattelemana. Aloin tyhjentää sontaa mietteissäni. En lainkaan huomannut että joku oli astunut koppiin ja pytyn kansi aukesi.Pidätin hengitystäni, se oli Neiti Andrejev, suloinen neiti Andrejev. Minä kapinen palveluspoika en olisi koskaan voinut edes kuvitella että kohdalleni olisi voinut käydä mitään tällaista.

Silmieni eteen aukesi kaunis maisema kuin suoraan runoilijoiden unista. Neidin takapuoli oli kuin täydellinen valkea kuu jonka jokin muinainen jumala oli lyönyt kahtia miekallaan. Hän pieraisi sievästi ja jostakin ylhäältä kuului hurmaava ähkäisy. Hänen pyllynreikänsä supisteli kuin jonkin kauniin eläimen silmä ja kakka pusertui ulos ylväästi kuin nahkaansa luova käärme. Henkäisin kiihkeästi sisään lämmintä tuoksua ja hiljainen humina pörisytti sieraimiani.

Neiti hyppäsi ylös kirkaisten: "Kuka kummassa !" Hän näki hölmistyneet kasvoni huussinreiässä ja naurahti: "Sergei, rakas hölmö ! Tule tänne, olen kunniallinen tyttö enkä voi antaa kaltaisesi palveluspojan tirkistellä minua tarpeillani. Tule heti tänne niin saat ansiosi mukaan."

Astuin polvet vetelänä huussin ovesta. Kasvojani kuumotti ja jalkovälini sykki pahaenteisesti salamoita vatsani läpi. Ilja istuutui takaisin reiän päälle, nojautui hieman eteenpäin, huokaisi mietteliäästi ja nosti kasvonsa minua kohti. Hänen silmänsä tuntuivat polttavan reiän minun päähäni ja luulin jo melkein kaatuvani kuolleena maahan. Hän sanoi: "Minä olen hieno lady, voitko antaa ikinä anteeksi että yllätit minut näin häpeällisestä tilasta ?" Hän painoi kasvonsa alas ja puristi huulensa yhteen kuin pahanteosta yllätetty lapsi. Minä sanoin: "Kyllä hienotkin ladyt käyvät kakalla ja sitäpaitsi se oli kauneinta mitä olen kuunaan nähnyt." Hänen silmänsä kirkastuivat: "Ihanko totta! Etkö sinä halveksukaan minua?". "Minäkö halveksuisin sinua ?",sanoin: "En ole koskaan rakastanut ketään niinkuin rakastan sinua. Rakastan sinua niinkuin kulkuri rakastaa kuuta tai janoinen koira vesiputousta, rakastan sinun silmiäsi, suutasi, peppureikääsi ja jokaista tuumaa ihollasi ja sielusi sinisiä meriä!"

Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään ja ainoat äänet olivat meidän hengityksemme ja hänen suoltensa toiminta. Hän katsoi minua ujosti ja kysyi halusinko pyyhkiä hänen takapuolensa. Sanoin tekeväni sen mielelläni. Hän nousi ylös, käänsi takapäänsä ja nosti pitsimekkoaan. Hänen pähkinäsilmänsä katsoivat minua hänen olkansa yli. "Minä olen likainen" ,hän sanoi. Pyyhkiessäni hän köyristi selkäänsä kuin jalosyntyinen kauris ja hieroi peräaukkoaan kättäni vasten. "Minä puhdistan sinut" sanoin ja painoin huuleni hänen täyteläisen pyöreiden pakaroidensa väliin ja suutelin hänen sopukkaansa. Hänen pyllynsä aukeni ja sulkeutui rytmikkäästi kuin henkeään haukkova kala. "Oi Sergei, kukaan ei ole rakastanut minua näin paljon!" ,hän huokasi.

Nuolin hänen peppureikäänsä kiihkeästi ja Iljan kakkamuruset sulivat kielelleni. Hän alkoi kiihkeästi kiskoa housujani pois ja kivikovaksi paisunut miehuuteni pullahti ulos. Neiti Andrejev veti pyllynsä pois suultani ja otti rakkauden miekkani suuhunsa. Samalla hetkellä koko kivesteni sisältö pursui kuin pato yli äyräittensä ja siemeneni valui hänen poskillaan kuin maito. Huudahdin nautinnosta. Ilja puristi minut syliinsä ja piti minua kauan. Tunsin itseni onnelliseksi, kokonaiseksi mieheksi.

"Ilja, kukaan ei ole rakastanut minua niinkuin sinä. Ei kukaan... Ikinä...En ole koskenut naista ennen." ,sanoin :"Toivottavasti annat anteeksi."

Hän katsoi minua pähkinäsilmillään, silitti poskeani ja kuiskasi : "Se oli taivaallista. Tule keskiyöllä ikkunani alla. Otamme Tuiskuharjan ja ratsastamme sypressipuiden alle kukkuloille ja rakastelemme vain tähdet kattonamme Jumalan silmien alla."

#####

Avasin silmäni levottoman unen keskellä. Varjo laskeutui päälleni. Silmänräpäyksen aikana mieleeni tuli kuva Neiti Andrejevistä ja minusta. Istuisimme vierekkäin kuistilla neljän lapsemme keskellä. Ja hän ottaisi minua kiinni kädestä ja katsoisi minua ruskeilla silmillään; sanoisi että rakastaa minua ikuisesti, ettei koskaan hylkäisi minua.

Sitten hikiset kourat puristuivat kaulani ympärille. Pystyin haistamaan kaiken ihmeellisen yksityiskohtaisesti. Miehen hien, valtavan määrän kölninvettä sekä ukon hengityksestä huokuvan konjakin, tupakan, sipulin, ientulehduksen ja kaikkien maailman katuojien löyhkän.

"Haluan että kuolet",hän huohotti korvaani "sinä olet häpäissyt minut!" Sylkipisarat roiskuivat kasvoilleni ja maistoin veren metallisen maun suussani. Hän istui hajareisin rintani päällä, käteni lukittuna hänen polviensa väliin. Kuun valossa hänen silmänsä näyttivät pääkallon silmäkuopilta, mielipuolisilta kuiluilta, joihin pelkäsin putoavani.

Yritin kiemurrella pakoon hänen altaan. Hän painoi rintaani yhä lujemmin kähisi löyhkäänsä naamalleni. Sormet löystyivät kaulallani. "Minä en ole mikään mies. En pysty edes tappamaan sinua", hän sanoi. ja hänen veltto, lihava kehonsa painoi minut syvälle patjan sisään.

Yhtäkkiä hän hellitti otteensa, kierähti yltäni ja vapisi: "Anna anteeksi, hyvä luoja, voitko antaa minulle anteeksi" Minä en saanut sanotuksi sanaakaan, haukoin henkeäni, tuijotin pahoinvoivasti tuota säälittävää pikku miestä. Hän nyyhkytti: "Minun pieni Iljani...Suloinen pieni Iljani. En halunnut koskaan satuttaa häntä." Veri alkoi kiertää päässäni. En kuullut muuta kuin suonteni huminaa, sietämätöntä valkoista melua; miten niin et halunnut satuttaa häntä. Mitä hän tarkoitti. Missä Ilja oli, minun suloinen Iljani.

Sysäsin ukon hajamielisesti syrjään ja kiiruhdin kylmään yöhön. Hevoset liikehtivät levottomasti tallissa ja ilma kihelmöi raskaana keuhkoissa. Matka ulkorakennuksen luota kartanon kuistille oli liian pitkä. Liian pitkä kun kaipuu poltti minun nuorissa polvissani. Lähdin juoksemaan kaikella sillä tarmolla jota minulla oli. Harpoin kuistin rappuset tuskin koskettamatta maata ja etsin tieni yläkertaan, missä Iljan huone oli.

Ovi oli raollaan. Kuulin hiljaista nyyhkytystä ja veden lorinaa. "Ilja, oletko kunnossa, Ilja rakas, kuuletko", huusin pimeästä. Hän ei vastannut ja astuin varovasti ovenraosta. Minun ihana Iljani, pieni nymfettini, kyykötti haarat levällään pesuvadin yllä repaleiset yöpuvun riekaleet vielä yllään, yksi polvisukka jalassa. Näin hänen 14-vuotiaan vatsansa jota lapsen untuvainen karva vielä peitti. Mustat hiukset roikkuivat sekavasti kasvoilla, silmät punaisina ja turvonneina itkemisestä, nenä räkää valuen. Pestessään veristä alapäätään hän ei ollut enää sama viaton pieni Ilja, joka aiemmin oli astunut hevosvaunuista kauniina kuin sysimusta tähtiyö, eläen lapsuutensa viimeistä, loputonta kesää.

Hänen häpykumpunsa oli tumman, tuuhean kiharan peitossa. Öljylampun valo heitti suloisia prismoja vesipisaroista, jotka kiilsivät kuin kaste hänen mättäällään. Hänen häpäistyt, loukatut häpyhuulensa pilkehtivät kirkkaanpunaisina, arvoituksellisina minun silmissäni. Sieluni silmissä Iljan herkin ja salaisin kohta kasvoi mittaamattoman suureksi, jumalaisen suureksi, suuremmaksi kuin elämä. Hänen pillunsa oli kaikkien pillujen prototyyppi: vittu, pimppi, tussu, salattu puutarha. Minä nostin hänet sängylle, otin hänet keskellä rikospaikkaa, veristen lakanoiden ja kärpäsenpaskan sokaiseman öljylampun valossa. Tahdoin hukkua häneen, tahdoin kuolla hänen syliinsä, kermanvalkeiden reisien puristuessa ympärilleni.

"Sergei, ole varovainen.", hän kuiskasi."Isä...hän satutti minua", tuskin kuuluvasti. Suutelin hänen kaareutuvia poskipäitään ja tulikuumaa kaulaa, jolle yksi ohut, sysimusta hiushiehkura levittäytyi. Hän oli minun nyt ja ikuisesti. Ei ollut tulevaisuutta, menneisyytä, toivoa pelastuksesta. Me palaisimme iloisesti intohimomme roviolla."Ilja pieni, älä pelkää. Minä pidän huolta sinusta.",sanoin ja painoin kyrpäni hänen huuliaan vasten. Hetken pelkäsin että en löytäisi hänen sisäänsä, mutta hän otti minua kalusta pienellä, pehmeällä kädellään. Tuntui kuin ihmeellinen, salattu maisema olisi levittäytynyt silmieni eteen. Painoin lanteeni syvemmälle hänen syliinsä. Minun sieluni hajosi kuin pieniksi rasvapisaroiksi jotka tihkuivat kyrpäni kärjestä hänen märkään vittuunsa ja sekoittuivat hänen vereensä. Jumala katseli meitä, vanha mielipuoli merimies.

http://groups.msn.com/zombiegallery