= rakkausruno =

Mä väsyneenä heräsin,
ja uusi päivä masentaa
harmaudellaan tappamaan
taas yhden päivän kerrallaan.
Ei loisteputki rakkauden
saa kuuma verta kiertämään
ja tuomaan haluu mitään
tekemään ja antamaan.

Oon täynnä tyhjää vanhaa vaan
ja tajuun kaiken kerrallaan
-se kai on liikaa.
Mua joku tsiikaa.

Mä vitut mistään välitän,
vaikka kesän tuot mun elämään.
Paikoilleen kaikki loksahtaa
-oot sairasta unta.
Kaiken valutessa hukkaan,
hukkaan sut ja monet muut
-voiks muhun muka luottaa,
oon sulle kai liikaa.

Rakkaus kaiken polvilleen saa,
saa ujon miehen murhaamaan
ja raiskaamaan sen kaiken
-yhdellä sotilallaan
Oon täynnä silti odototusta,
jännitystä siitä kaikesta,
kuinka saat mut toimimaan
-me tuotamme vain tuskaa.

Toisillemme anamme,
sydämmemme luovutamme.
Sokeana raukkaudessa
ei voi oikeeta kuvaa saada.
Hei, missä on mun sydän,
se ei ole kohdallaan.
Mä otan kaikki kerrallaan
ja itselleni nauraa saan.
Meen sotaan tappaan,
oppimaan sen kuinka sua rakastan

-se ei saa olla liikaa !