= runoja laidasta laitaan =

Rakkauden Kaupunki
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""

Alla varjossa siltojen,
puistoissa auringon,
me vaelsimme kaduilla
ja sanoja tarvittu ei.
Sä rakastit mua
ja mä rakastin sua.
Pidin sinusta kii,
katsoin silmiin nauraviin.
Ja toivoimme ettei tää päättyä voi.

Täynnä pareja onnellisia
kansamme kulkivat
kaduilla elivät tätä ihmeellistä hetkeä,
tätä huumaavaa kesää,
joka tuoksullaan sai
monet vannovat parit
liimautumaan toisiinsa kii.

Tuulli hattuasi lennätti,
ja sen perässä juoksimme.
Salamoita katseltiin,
sadetta paettiin hotelliin,
huoneeseen vuoteesen
- veri suonissa sykkiä sai meidän sävelen.

Ja niin kevyin askelin
me kaduilla seikkailtiin.
Vailla huolta huomisesta
käsi kädessä leijjuttiin.
Lapsia telmiviä katsomaan jäimme,
ja mä otin sua ja sä otit mua.
Tää ei koskaan saa loppua
- sä oot mun ainoa.
En sua satuttaa halua,
etkä sä mua.
Emme toisiamme hylkää, me lupaamme sen.

omistettu svetlanalle ja ekaterinalle kummankin kaa semmone viikonlopu romanssi tai psykoosi tai miten rakkautta haluu nimitää:D <3

omistettu Froggystarille pariisita 100 kilsaa etelään <3
ja tietty edith piafille jonka musiikin innoittamana tää runo on tehty <3

Miss Vallankumous

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kun jotain kirjoittaa parantaakseen maailmaa,

se voi vaikuttaa propakandalta.

Se salataan tai ajatuksien virrassa tiedotetaan.

Aatteen, liikkeen vuoksi teen mitä tarvitaan

- en itseäni säästää haluakkaan.

On aika sanoja muuttuvia toteuttaa;

tajuta kuinka paljon vastuuta voikaan yksinään kantaa.

Ei aikaa kannata rahalla mitata

ja ajatuksiaan hukata peloillaan -häpeämme turhaan.

Ja on hävytön rajattomuus -se tulee aikanaan

hajottamaan suhteellisuuta ahneella vallanhimollaan.

Epäilen jatkuvasti itseäni ja kaikkea -mikä on todellisuuta.

Ja sitä asiaa on - pääsäni soittoaan jatkaa

Kaikki voi mahdollista olla, ja mun pitää osata elää sen kanssa

- en saa olla voimaton, vaan levoton.

Ja tajuan jonkun haluavan kuunnella kaikkea tätä mitä kannan

- en yksin ookaan, vaan osa joukkomme tajunnassa.

Ja sitä asiaa on -täytyy kirjoittaa.

Onko tämäkään mitään todellista, vai luulenko vaan.

Mun tarvii olla valveilla; oon osa liikettä,

joka voi Jumalalta muistuttaa -vai luulenko vaan.

Kuka saisi minut värään väriin uskomaan -pakko ei oo uskoa.

Voin olla uskomatta vailla toivoa

- elää sääliin sairastuneena.

Ja sitä toivoa saan jakaa joukossa,

pysyä nöyränä harmaassa massassa

tai uskoa tiedon julistaa, tatuoida aivoja toimimaan -tuntea vastuunsa,

ja osata se suhteuttaa -mitata tajunnan voimaa.

Ja sitä voimaa on, ja en saa liikaa huolestuttaa -leikkiä Jumalaa.

Siksi epäilen uskoani kasvavaa -turhaksi voi joku muuttua.

Elän ajan virrassa ja piirrän tulevaisuutta

- se ei koskaan loppunutkaan.

Ja se saa mut yhä uudestaan kuvittamaan tulevaisuuksia.

Mun on jatkettava matkaa.

En saa pelätä, en saa itseänikään pettää -tai muutun turhaksi.

Seison sanojeni takana tai jauhan paskaa, se velvoittaa mut tajuamaan,

että yksin saa kuolla ja joukossa teoksi asiat muuttuvat.

Mun on tajuttava, kanavoida patoja tai hajottaa -paremmin suoriutua

Tarvii kerätä voimaa, propakandaa kirjoittaa -saada muita uskomaan

kaiken olevan mahdollista -ei oo varaa aikaa tuhlata.

Täytyy delegoida; viisasti voimia ottaa ja antaa

- olla valittamatta tai kissa pöydälle nostaa

Rakastaa elämää ; tehdä kuolemalla oikealle silti tilaa

- ei ole varaa miellyttää tai olla epävarma.

Hetkensä on kaikilla -asioilla oma paikkansa.

Jos haluaa antaa; se jostain täytyy ottaa -turhuutta karsia.

Arvomaailma pitää olla kohdallaan joukossa suuressa;

elää osata arkea, maailman ääntä kuunnella,

olla nöyränä osa harmaassa massassa.

Mun tehtävä on liikuttaa ja toimia joukossa karttana.

En odotta maailmalta liikoja, vaan elän joukon voimasta.

Kolektiivinen tajunta on mulla kotina

- osata rakastaa ja vihata;

oikeeta haluta.

Mä tarvin toivoa kestää onnea; ja osata ottaa

jotain mulle oikeeta.

Sä oot mulle tärkeä ja kuljet joukon mukana

- mun oma osani.

Toista ei voi omistaa;

voin vain toivoa, että kestät mukana.

Me voidaan kuolla matkalla

- unelma onnesta voi kadota.

On matkaa jatkettava.

täs mä oonkin jo fanaattisesti rakastunut ..taas viikoluina aina siulloin tällöin toihahtavia romansseja jokka koskeekin sit aika monta tuttua treelta jne. etten ala ees nimitteleen <3