= ryynejä =

ottopoika sano pyöräilevänsä tänne ja antaa
mulle jotain hammaslääkettä -ei tää- varsinaisesti satu, mut vituttaa ku ne heiluu... tai ei oikeestaan sekään vituta... vaan se ku on muutenkin ihan räjähtänyt ja kondis on ku mummolla -ei mul silti mitää refloja oo...tää on jotain mielialojen jyrkkää vaihtelua. välillä oon onneni kukkuloilolla ja pian vaivun epätoivoon ja tunnen kuinka kuolema lähestyy ja puhuttelee mua ja koitan sitten ajatella ihan jotain muuta kuten esmes kissaa, sillä politiikka ei kiinnosta nyt juurikaan ja se vie kaikilta läsnäolijoilta energiaa liikaa, mun aura on noissa asioissa helvetin iso ja hitlerikin olis kateellinen.

ajattelen kissaa ku se joi kuravettä yli puolituntia tossa pihatiellä
vilkuillen välillä tänne ulkoovelle päin. ween marttyyri -ihan niinq ollilan luomumaito tai mun lähdevesi olis jotenkin viallista....se makailee tossa keskellä tietä juuri nyt ja odottaa et joku ajais sen yli -ihme et sen on selvinnyt 19-wuotiaaksi -kissat on jumalia edelleenkin.

aah, koitan nauttia ahdistuksesta, mut se on vielä liian himmee pameilla tuhottavax. nyt alkaa tottuun jo hampaitten heilumiseen ja sensellaiseen
-unohtuu jo....ihmisen ei oo hyvä olla liikaa paikoillaan muutenkaan
-siihen voi iskee luulotauti esmes.