.= törkeetä asiaa =

Harrastan usein vanhojen sananlaskujen pohtimista esim: "Kel onni on, hän sen kätkeköön"
Harrastan myös 5-vuotiaille tyypillistä kysymystä MIKSI? tai minkätakia? -se on järkevä kysymys kysyä itseltään tai vaikka miksi esimerkin sanalasku on kirjoitettu???!!!.

Hyvät käytöstavat, arvomaailma, välittäminen, arvokkaasti vanheneminen, iän tuoma viisaus ja syvällisyys vaativat nykyään monasti liikaa vaivaa, aikaa ja rohkeutta toteutua arjessa -vai onko meistä tullut henkisesti laiskoja tekniikan kehittyessä? Emmekö välitä kehittyä ihmisenä paremmiksi?
Emmekö halua kasvaa ihmisinä. Tunnemmekko edes itseämme niin hyvin kuin olisi tarpeen ymmärtääksemme? Haluammeko, viitsimmekö, jaksammeko?

Asioihin ei haluta eikä uskalleta puuttua, kun sitä varten ovat viranomaiset ja muut joille on hyvä sysätä kaikki liika vastuu, että voi keski-ikäisenäkin elää rohkeasti, villisti, helposti, kevyesti, laadukaasti ja vastuuttomasti nuoruutta jolla ei tunnu olevan loppua.

Pelkäämme rakkautta ja välittämistä niin paljon,
että vieraanumme toisitamme ja olemme varuillamme muukalaisten keskuudessa -todelliset asiat ja
syvälisyys vievät meiltä tätä menoa viimeisekkin inhimmillisyyden ja alamme pian ihailemaan illuusioita, tekoälyä, suorituksia yms. "saavutuksiamme kuin lapsi uuutta leluaan.
että unohdamme elää ja olla onnellisia oletetun laatuajan ja menestyksen kustannuksella.
esim. miehen on vaikea sanoa toiselle miehelle, välittävänsä hänestä ja rakstavansa häntä kuin veljeään.
Toisen ihmisen kosketus, läsnäolo, kuuntelu, hoitaminen ovat psykiatrien, terapeuttien, hierojien ja huorien hommia.

Vanhemmuus, vanheneminen, pyyteettömyys, vilpittömyys, vastuunkanto ja tunteminen eivät tunnu
ole niin trendikästä. Ihmisten pinnallisuutta ja turhamai-
suutta tunnutaan arvotettavan enempi. Halutaan elää
induvidualisteina -ja jos kaikki näin tekevät ja elävät
rahan, olettun menestyksen ja kauneuden ollessa jalustalla, voi vaan kysyä kuinka kaaottiseksi haluamme maailmamme repsahtavan.

Virtheitä ja heikkouksia pelkäämme tunnustaa näyttää
jne. Tämä piitaaamatton arvomaailmamme saa minun puolesta kärsiä entmmänkin lamasta, jota ei saa ruokkia ja sitä pitää kutsua syväksi tai pidemmäksi taantumaksi -eli meidän pitää valehdella toisillemme , että kaikki on ok, vaikka ei olekkaan.

Onhan tämä tällainen omiaan kasvattamaan meistä todellisia mistään piittamattomia itselleen ja toisilleen valehtelevia idiootteja hallituksen siunauksella.

Onhan tämä karmivaa, mutta totta. Ihmiset tappavat
inhimmillisyytensä menestyäkseen tavalla kuin tavalla median ja hallituksien luomassa arvomaailmassa. Ja kasvottomassa mediassa on helppo piiloutua vastuulta sanavapauteen ja perustuslakiin vedoten.
Olen murheissani tästä, mutta onneksi on ihmisiä jokka pystyvät olemaan irti tästä kaikesta edes hieman -he ymmärtävät kolektiivisen tajunnan ja yhteisöllisyyden tärkeyden -näin toivon ja uskon.

Meidän pitää paimentaa paremin toisiammme sillä olemme Jumalan kuvajaisia....jos joku ei usko jumalaan niin sittern kolektiivseen tajuntaan vetoan. Tärkeintä ei ole uskonto, vaan usko, toivo ja rakkaus.
Tulevaisuus rakennetaasn ja mahdollistetaan rakkaudella, mielikuvituksella, visioillla ja tosiasioitten ymmärtämisellä ja tunnustamisella. Tulee aika jolloin materialistinen maailma luhistuu ja maailma henkistyy.

Mitä me pelkäämme ? Kuolla ja jäädä yksin rakaudettomuudessa ja tyhjyydessä. Pelkäämme
kasvojemme menetystä -mainettamme, totuutta, todellista minäämme, kulissiemme kaatumista jne.

Me tarvitsemme vahvempia henkisiä johtajia joilla on uskallusta tehdä ja tunnustaa virheensä (Hypee: Hyvä Obama, Hyvä Lama!): Me tarvitsemme turvaa toisitamme emmekä lamauttavaa pelkoa estämään meitä rakentamasta onnelisempaa tulevaisuutta jolla on meille tehtävää ja tarkoitusta
-ilman kiinnekohtia elämällään, ei koe elämällään olevan tarkoitusta. Viisaus lähtee tosiasioitten tunnustamisesta eikä siitä että niitä kaunistellaan (Ei saa sanoa Lama, vaan pitää sanoa syvä taantuma)
Kyllä maailman talous on parhaillaan romahtamassa ja romahtunutkin jo hieman -pitääkö hallitus ihmisiä tyhminä, vai eikö uskalleta sanoa tosiasioita suoraan. Tästä lamasta voisi ihminen ottaa opiksi, eikä yrittää piilottaa sitä -onhan hallituksen sanakäyttö aika naurettavaa ja suorastaan castuutonta itsepetosta jne. Sormella osoittelu ja syytely ei ole rakentavaa, mutta pakollista. Koen vastuutä siitä että tuon mielipiteeni julki ja koitan omalta osaltani olla parempi ihminen kaikkine heikkoukseni joita onkin vittumainen tunnustaa, mut pakollista. En halua elää itselleni enkä muille valheen carassa -tuskin kukaan täysipäinen todella sitä haluaisi -mua ei huvita yhtään tämä politkpointi ja kärjistely,mutta koen sen olevan oikein.

Laitan kevennyksesi biisin/runon:)

LASISEN PEILIN SIRU

Jokin menee ohi kolahduksen

-särkynyt ei hajoo enään.

Tiedän taidon kuinka kaikki kestää,

kestää epäselvää.

Lumet tuo mulle kuumaa kesää,

-talvet kesäterää.

Vastuu painaa yhden gramman tänään,

kaikki haihtuu ja on yhdentekevää.

Kaikki hyvä loppuu lopun alkuun,

kukon kiekuun, kiekuun kaikuun.

Tiedän sadun joka kesken loppuu.

Lopun alkuun joutuu taittuun.

Mä huojun huojun,

huojun, mutten heilu.

-mä oon jonkun lasisen peilin siru.

Oon puuttuvan palani peili

-mä oon jonkun lasisen peilinsiru.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

City.fissä oli Leonidaksella viime vuonna juttu joka inspiroi minua paljon- suuri kiitos siitä hänelle.
On lohduttavaa tietää ettei ole yksin ajtustensa kanssa, vaan on muitakin jokka todella välittävät.
Tosin nämä kaikki ovat vain sanoja jokka pitää muuttua teoiksi :)

INFANTILISMI

Elämme maailmassa, joka on tehty kakaroita varten. Mitä vaan voi tehdä hetken mielijohteesta ilman, että tarvitsee kantaa huolta seurauksista, sillä Systeemi huolehtii siitä, että kaikilla on hyvä olla. Riippumatta siitä, onko heillä itsellään mitään myötävaikutusta asiaan.

Infantilisaatio tarkoittaa sitä, että ihmisellä on koko ajan oikeus elää lapsen lailla. Kaikilla oikeuksilla mutta ilman vastuuta.

Jos haluat lapsen, voit kyllä tehdä lapsen. Sinun ei tarvitse olla kyvykäs kasvattaja tai edes kykenevä elättämään, kyllä yhteiskunta huolehtii.

Jos haluat elää tekemättä töitä, onnistuu se kyllä. Sinun ei tarvitse mennä töihin, sillä on sossu, joka kyllä maksaa ja huolehtii. Saat luonnollisesti myös oman asunnon, jonka yhteiskunta maksaa.

Sosiaalivaltio myös riisti isältä paikkansa perheen elättäjänä. Samalla se vei länsimaalaisen miehen itsetunnon, ja (yhä) kasvava osa elää edelleen lapsuutensa epärealistisia fantasioita koska ne ovat rakkaita eikä niistä tarvitse luopua. Pelottavan harva tuntee enää kantavansa vastuuta perheensä tai maansa turvallisuudesta. Ihmisille, joilta on viety elämän merkitykselliset asiat pois, jää vain hedonismi ja nihilismi. Omasta egosta kaikki alkaa ja siihen myös loppuu.

Vastuun vieminen ihmisiltä on mahdollisesti suurin saatana, jonka olen kohdannut (pääasiassa siksi, että se mahdollistaa osapuilleen kaikki muut päättömyydet). Koska mistään ei tarvitse huolehtia, voi kaiken vetää lekkeriksi. Tulos? Helvetinmoinen määrä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita, halukkaita tai kykeneviä kantamaan vastuuta omasta elämästään saati toisten.

Vastuunkanto, perheen luominen ja aikuisuuteen tähtääminen on poissa muodista. Lapsuutta jatketaan (usein ennenaikaiseen) hautaan asti.

Milloin ja miksi infantilismi syntyi? Ketkä ovat vastuussa? Ja, kaikkein tärkeimpänä, millä helvetillä siitä pääsee eroon?

- Leonidas
===============================================================

Zombie (Jouni Korpi)