= ystävämme kuolema =

mua on yritetty tappaa aika monta kertaa.
kaikkein eniten oikeestaan baarien tai ravintoloitten
vessoissa käsiaseella uhaten, ja yleensä joku piripää ihan ilman mitään järjellistä syytä etupäässä -skitsahtanut tai jotain.

helvetin tyhmää osoitella pistoolilla liian läheltä ,sillä
sen saa helposti läpättyä sivulle ja niin pois päin.

puukkoo on kans tullut ihan kiitettävästi
-viimex puukotettiin muistaakseni hämeenlinnassa selkään semmosella pikku linkkarilla useimpia kertoja ristiselkään (kans ihan kamoissa oleva tyyppi)....sato sillon aika witukseen ja mä en tajunnu et mä vuodan kuiviin ennen ku aloin täriseen horkasta ja yks pimu näytti veristä kättäään kun oli tunnustellut mun selkää. sillon soitin kavereita hakeen mua kun kävelin aina ohi sen ween keskustan ...siis olin eksynyt ja shoksissa....TAYKsissa laitettiin sit muhun 5 yksikköö verta (parasta O-ryhmää).

kerran meni sentin päästä sydämmestä
fileeraus veitsi ku yx tyyppi alko sekoileen (kamoissa kans)sillä oli se fileerausveitsi ja mulla paistin pannu.
ulko-ovi oli jäänyt auki ja kolmas henkilö tuli lopettaan meitin hippaleikit -sillon ei tarvinnut ku olla muutama tunti tikattavana

oikeestaan sitä ei pelkää kuin pelkäämistä ja itteensä,
sillä se haisee ja sen vaistoo....tärkeintä on pitää katsekontakti "taistelutilanteissa". epäröinti voi
maksaa henkikullan.

nykyään suhtaudun kuolemaan kuin hyvään ystäväään,
se tulee ihan varmasti ja sitä on turha surra -ei se mitään auta.

tosin tieto siitä, että tämä maailma ei ole ainoa ja se,
että osaa irroittautua tästä maailmasta uskossa (vaikka sokeessa) siihen, että matka jatkuu rinnakaisessa maailamssa aivan toisella tasolla auttaa poistamaan turhaa pelkoa.

mulla on monta kertaa tullut semonen olo, et mä oon elänyt tän hetken ja tiedän miten tässä tulee käymään, koska yksinkertaisesti oon elänyt aiemminkin ja juuri saman tilanteen -välillä tuntuu kuin olis jäänyt luokalleen elämästä aikas monta kertaa:)

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
ZOMBIE GALLERY
http://groups.msn.com/zombiegallery