-puoliaiwoiset=

Eilen taas saavuin keskelle vatateitten risteystä ja päätin jatkaa junarataa tällä kertaa. 8-vuotiaana nämä veurit vaunuineen jarruttivat
upeaa ääntä pitäen, ja niitä oli hieno kuunnella ja katsella johanneksen koulun viereisen koulun ylikulkusillalta. Myöhemmin siisryin tammelan ala-asteelta Johanneksen kouluun -juuri näitten junien takia -myöhästyin aina jokusen tunnin aamulla koulusta. Muutenkin maailmani ei juuri kouluun kuulunut -siellä tuli kaikkee vaikeuksia ja lähdin usein omille teilleni ainaisten suunpesujen , karttakepillä lyöntien ja muitten nöyruutysten vuoksi. vasta 11-vuoden iässä aloin ymmärtää mitä kellolla tehtiin ja miten siitä osattiin lukee aikaa -aika on aika älytöntä, koska tähän risteykseen ennen ylikulkusiltaa matkustin viime kesänä etupäässä äänimuistin ja lukuisten järkytyksen avustuksella. Omien rajojensa ylittäminen on todellista toimenkuvaani.Tapasin itseni 8-vuotiaana ja sovimme jotain erittäin salista -siitä en saa puhua, koska itseni kanssa näin sovimme.

liikutuksen voimaa ei pidä aliarvioida, vaan jos on mielikuvitusta ja rohkeutta, uskoa selvitä, on aika matkailu turvallista. Siinä yksi tunti venähtää monasti yli kahden viikonkin retkeksi ja samalla elät omaasi järkyttyneenä tässä meidän ns. reaaliajassa. Meditatiivisia harjoituksia suosittelisen kaikille, ihan vaan auttamaan sietämään ja kestätmään mitä vaan nauttiakseen elämästä -niin kuin oikein on....muuten olisin kiittämätön ja henkisesti laiska selviytyäkseni kaikesta haluamastani.
Kaiken saavuttaminen vaati rajattomasti aikaa, ,jota meidän on itse tehtävä, muuten aivomme käyvät puolivaloilla.