H U I P U L LA

Tie tähtiin ei aina käy niin helposti, vaan on monta tapaa...

Voi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan -ja kaiken lisäk-

si se oikea ihminen olemaan siellä -vähän niin kuin lottovoitto

tai salamanisku. Sitten on mutkaisia polkuja, joita saa rämpiä

pitkään...on jyrkkää ja kaltevaa -sekä myös irtokiviä...kiivet siinä

sitten -aina voi tippua. Mutta sisukkuus, ja se palo sekä vahva

usko asiaansa/unelmiinsa auttavat jaksamaan sen kaiken pilkan,

paskan, kateuden sun muut vaikeudet.

Se tunne joka tulee kun on saapunut huipulle on ainutlaatuinen

mitä yksikään orgasmi tai sanat eivät pysty kuvailemaan -ja

vain sinä joka olet nyt huipulla tiedät sen....tiedät, että olet sen

tuskalla ja verellä ansainnut...huipulla on vaikea pysyä nahoissan,

ja halu jakaa tai kertoa tämä tunne kaikille on voimakas -kannattaa

olla varuillaan kelle kertoo, sillä kateus, kilpailu sun muu on ar-

motonta....pitää kestää.

Mutta jossain vaiheessa väistämättä sinut huomataan ja lumipallona

lähdet kierimään huipulta alas ottaen kiitoksia...pokaaleja....puita...

...metsiä.....glamouria...mainetta....taloja -olet lumivyöry syöden

kaiken eteen tulevan. Mitään ei ole tehtävissä -petyt...halusit ja

odotit jotain muuta, mutta sitä tuhoa jonka muut kustannuksellasi

saavat kärsiä on tuskallista seurata -voit liittyä greenpeacheen

ja pelastaa Amazonin viidakoita sun muuta, mutta mikään ei enää

riitä....talot tuhoutuvat....sähköt katkeavat....ihmisiä kuolee sinun

nimesi huulillaan.

Katastrofi ja kaaos olet saapunut kylään ja kaikki tulevat siitä si-

nua kiittämään, ja hurraamaan paparazien kuvatessa -itket, ja

sen syytä kukaan muu ei pysty ymmmärtämään kuin se joka

on myös käynyt huipulla.