=hajalla=

taas kivireki teksi tyssäs ja onni muuttui masennukseksi ja oon itselleni niin vihainen.hajoitin taas kitaran ja kännykän ja muuta roinaa. tekis mieli repiä itteltä silmät päästä.vihaan omaa ääntäni. kurkkua kuristaa ja olen levoton ja raivoan -jollen raivoa alan masentumaan ja se on vielä paskempaa ja säliittävämpää itsesäälissä rypeämistä. itseinho on lantin toinen puoli ; sen tiedän. mutta ei se mitään auta mkun kaikki kaatuu päälle ja on vaikeata hengittää. vaikee olla vastuuussa kun on itse romahtamassa.

vituttaa taas tää ammatin valinta, mut eihän siitäkään voi kuin itteensä syyttäää. pitäis kai osata antaa anteex itselleen.ei sais olla niin ankara. se on vaan niin ween vaikeeta mulle.kai tää menee ohi taas -joskus ihan pelottaa se mitä voin tehdä kuin olen kuin mikäkin mielipuoli jota ihmiset kaikkoavat kun en aina jaksakkaan hymyillä ja olla positiivinen. mielialat vaihtelevat onnesta epätoivoon ja kuolemaan. mun on vaikee olla joku keskitien harmooninen kulkija.
äärimmäisyydet kiehtovat ja olen tottunut nauttimaan kärsimyksestä -se on mun käsitys postiiviesta ajattelusta.

pakko lopettaa jotenkin tää turha padon rakentaminen -täytyy mennä ulos ja saada happea.