=harhamaailma=

kaikkia voi katsoa yhtä aikaa ja sanoa, etä mä rakastan sua ja sua ja sua -siten kaikki kerallaan mä nuolen niitä ja ollaan keikalla laulamassa balladia -ja myöhemmin tajuan, että joku on laittanut kitaran kaulaani kuin kravatin tai semmpoisen propellin muuttaen olemustani kriminaalisen vammaisesta enempi artistiin.
keikkoja on monenlaisia; ,hyviä ja huonoja. Jokainen keikka on liikaa eli ihan sopivasti -kunhan niitä ei oo liikaa niin voi olla ihan siistiä eikä jännitä liikaa, vaan rypee häpeän harjalla kuin Hitler uudelle uljaalle utopialle illuusiosta että asiat onkin toisin.

sen jälkeen pitää saada rahat ja poistua pelipaikalta ripeästi ilman mitään ylimääräistä. jos joku onnistuu komentoimaan tapahtunutta tms. illuusio on haihtunut ja nuolija en olekkaan minä, minä, minä ja minä
-onhan se eroottista vaikken runkannut tai muutakaan. en näe mitään ja silti kaiken tarvittavan. katson tarkkaa ei mihinkään ja näen tyhjyyden muodon vasten kuoleman jälkikaikuja -rakastan jotenkin järkyttyä ja se on järkyttävää.---hyvä niin.Ego on hyvä maadoittaa jälleen sopivan pieneksi ja unohtaa jotain jota joku väittää unohtumattomaksi -epäilen vain itseni ja minä haluan itsekkin hieman aikaa valheessa ja ihmettelen mikä tässä on niin himoittavaa kuin muuten olisi...mmm ääh.

jotenkin näin, mut ehkä toisin...muttei liikaa
http://www.youtube.com/watch?v=lKnR9VIK3MA