J A T K U M O

Matti avasi silmänsä aamulla ja katsokaa! Hän ymmärsi! Hän oli päättänyt ajatella asian kerrankin loppuun, pakonomaisesti ja päättäväisesti, ilman että hänen ajattelunsa keskeytyisi tai jäisi johonkin vaatimattomaan mittasuhteeseen asiaan nähden. Ja näin Matti pohti...
" Miten saada looginen järjestys atomien ja sääntöjen määräämälle logiikalle? Miten me muka voisimme sitä kontrolloida? Voisiko tämä liittyä yksilöllisiin muutoksiin? Olisiko mahdollista etteivät kaikki asiat olisikaan loppupeleissä vain ihmisluonnon stereotypiointia, vai voisimmeko luoda itsemme?"
Mutta älkäämme antako hänen vajota pimeyteen, estäkäämme häntä! Vaikka hänen työnsä on tärkeää ja erittäin merkityksellistä ihmiskunnalle, emme saa antaa hänen vajota synkkyyteen. Sehän tekisi hänestä marttyyrin ihmiskunnan puolesta ja joutuisimme ehkä vetämään rajan ihmisten ja muka-ihmisten välille!
Matilla alkoi lähtemään hermot tekstin "muka-kaikkitietävän" kertojan kanssa ja hän päätti lähteä ulos...

...Kävellessään kadulla, näki Matti kuinka ihmiset tunkeilivat, toisistaan välittämättä ja toisia väheksimällä, ostoskeskuksiin, työpaikoille, kouluihin, ravintoloihin... Ja istahtaessaan alas penkille ja seuratessaan ihmisten outoa melua aiheuttavaa touhua hän ajatteli
"Hmm... Täytyy kyllä myöntää että tämä maa on kommunismille oikein sopiva, kaikki tekevät jo nyt työtä (ja sitä ainoastaan), kuin hullut. Kuinkakohan paljon rahaa menee työn ja kiireen aiheuttamaan stressiin vuosittain? Onkohan ihmisen luonnolle ominaista tuntea itsensä totaalisen vapaaksi vain silloin kun hänellä on rahaa, arvovaltaa tai hyvää ruokaa? Jos näin on, niin miksi? Miksi ihmiset tekevät tätä vapaaehtoisesti? Mitenköhän yksinhuoltajaäidit, -tuokin taitaa olla yksi semmoinen-, mitenköhän he pärjäävät? Mitäköhän nuo ihmiset ajattelevat toisistaan? Ajattelevatko he kenties että `ovatpa nuo muut tyhmiä kun tuolla tavalla kiirehtivät´ vai ´kun noillakin on kiire niin on minullakin pakko olla? "
Istuttuaan vähän aikaa paikoillaan, huomasi hän, kuinka yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä juoksi ulos jostain sellaisesta ostos-super-hyper-mega-keskuksesta. Matti yritti saada selville mistä oli kyse, muttei onnistunut tavoitteessaan.
Myöhemmin hän sai selville mistä oli ollut kyse. Kaikki isossa ostoskeskuksessa olleet ihmiset olivat juosseet ulos kun joku nainen oli luullut paketissa olevaa kelloa pommiksi, ja kerrottuaan tästä ystävättärelleen oli hänen ystävättärensä lähtenyt juoksemaan ympäri ostoskeskusta huutaen lapsiensa nimiä. Tämä oli tietenkin aiheuttanut jonkintapaista hämmennystä muissa ihmisissä ja he olivat lähteneet hiljalleen kohti ulko-ovia. Kun muut ihmiset huomasivat suuren ihmisjoukon yhtäkkiä tungeksivan kohti ulko-ovia ajattelivat he loogisesti että on jotain hätänä. No, asiaa ei tietenkään parantanut se että, kun tämä nainen oli löytänyt miehensä ja lapsensa, oli hän kertonut miehelleen mistä hän epäili olevan kyse ja tämä oli sanonut sanan pommi kovaan ääneen. Lähellä olevat, jo muutenkin kohtuullisen hysteerisessä olotilassa olevat ihmiset olivat huutaneet sanan entistä kovemmin ilmoille ja seurauksena oli ollut totaalinen kaaos. Paikalle oltiin hälytetty ainakin palokunta, ambulanssi, poliisit ja pommiryhmä. Totaalista massahysteriaa...

Kun Matti palasi kotiin, päätti hän turvautua ainutlaatuiseen tilaisuuteen levätä ja rentoutua kaiken tuon kauhistelun jälkeen. Hän istahti nojatuoliin ja päätti avata TV;n, koska siitä oli lähes puoli vuotta kun Matti oli sen viimeksi avannut. Sitä ei kyllä Matin olisi kannattanut tehdä.... Sillä yhtäkkiä, kuin salaman iskusta, (olipas tuo vanhoillinen vertauskuva), Matti joutui keskelle armotonta informaatio tulvaa, kun uutiset ja mainokset kilpailivat katsojaluvuista. Aina väliin tuli noin 10 minuutin pätkä jotain epämääräistä, valmiiksi selitettyä, pureskeltua ja naurettua komediaa, josta Matin oli vaikea saada mitään irti. Ja taas Matti ajatteli....
"Apua mihin olen joutunut! Oloni tuntuu siltä kuin olisin keskellä jotain LSD höyryistä rave-luolaa, jossa savukone pauhaa ja joku mielisairaalasta karannut mies leikkii valojen kanssa. Ei ihme että ihmiset ovat niin outoja käyttäytymisensä kanssa kun tällaista katsovat. Huhhuh! Onkohän tämä syy siihen että ihmiset turhautuvat? Kun on näin paljon "mistä valita" ja kun kaikki tuotteet ovat "parhaita maanpäällä" ja "asiantuntijoiden suosittelemia"? Miksei televisio anna ihmisen ajatella mitään? Mistä johtuu se että kun vaihdan kanavaa niin sieltä tulee joko "kaikille mukavaa" jenkki komediaa tai "aidosti realistista" ja "koskettavaa" ja "helppokäsitteistä" saippuaoopperaa?"
Matti kyllästyi, kurkotti vaikeasti kaukosäätimeen ja sammutti telvevision, pyyhkien samalla väsyneenä hikeä otsaltaan. Hän päätti mennä nukkumaan, ja toisin kuin monet muut, hän päätti nukkua pitkään...