Neiti Andrejev

Tämä tapahtui arvoisan herra Andrejevin tiluksilla Pietarin lähettyvillä. Vallankumous ei ollut vielä tullut ja koko tuntemani maailma oli vielä suloisen viaton. Olin 16- vuotias apupoika maaherra Andrejevin tiloilla. Hoidin päivittäin tilan neljää hevosta ja tein erilaisia askareita isännän perheen hyväksi.

Isäntä Andrejev oli ankara ja äkkipikainen mies ja kerran ollessani vielä poikanen läikytin teetä isännän työpöydälle. Hän raivostui, tarttui piiskaan ja löi minua yhä uudestaan ja uudestaan. Koko selkäni oli vereslihalla päiväkausia selkäsaunan jälkeenkin. Kuitenkin jos isännän tytär Ilja ei olisi tullut itkien huoneeseen ja saanut isäänsä lopettamaan piiskaamista olisin saattanut joutua sairaalaan.

Rakastuin Iljaan sinä päivänä ollessani 13 vuotias. Rakastuin hänen tummiin silmiinsä joiden katseen alla tunsin itseni niin pieneksi. Rakastuin hänen hiuksiinsa jotka olivat kuin jumalaiset mustat virrat jotka ryöppysivät alas hänen pienille rinnoilleen.

Isäntä huomasi tunteeni Iljaa kohtaan ja raivoissaan lähetti Iljan nunnaluostariin jonnekin Siperian rajamaille. Tunsin menettäneeni hänet ikuisuuksiksi. En nähnyt Iljaa kolmeen vuoteen.

Tuli päivä jona Ilja palasi valkeassa vaunussa jota veti valkea hevonen. Hän oli tullut siihen ikään missä tyttö lakkaa olemasta lapsi mutta ei aivan vielä ole nainen. Hän täytti 14 vuotta, mikä oli kaksi vuotta vähemmän kuin minulla sinä kohtalon kesänä. Hän näytti niin surulliselta istuessaan vaunussa, kuin koko maailman paino olisi hänen hartioillaan. Hän näki minut ja hänen silmänsä syttyivät. Hän astui alas vaunusta ja hyvä Jumala, hän oli kaunein tyttö maailmassa, tuntui kuin auringon alla ei olisi ollut ketään muuta kuin me kaksi.

Hetki ei kestänyt kau'aa sillä isäntä oli huomannut katseemme. "Sergei, heti siivoamaan huussi !", hän huusi pilkallisesti hymyillen. Myrtyneenä astelin huussin taakse ja avasin luukun. Vaikuttava pilvi kärpäsiä pöllähti rei'ästä typerryttävän hajun saattelemana. Aloin tyhjentää sontaa mietteissäni. En lainkaan huomannut että joku oli astunut koppiin ja pytyn kansi aukesi.Pidätin hengitystäni, se oli Neiti Andrejev, suloinen neiti Andrejev. Minä kapinen palveluspoika en olisi koskaan voinut edes kuvitella että kohdalleni olisi voinut käydä mitään tällaista.

Silmieni eteen aukesi kaunis maisema kuin suoraan runoilijoiden unista. Neidin takapuoli oli kuin täydellinen valkea kuu jonka jokin muinainen jumala oli lyönyt kahtia miekallaan. Hän pieraisi sievästi ja jostakin ylhäältä kuului hurmaava ähkäisy. Hänen pyllynreikänsä supisteli kuin jonkin kauniin eläimen silmä ja kakka pusertui ulos ylväästi kuin nahkaansa luova käärme. Henkäisin kiihkeästi sisään lämmintä tuoksua ja hiljainen humina pörisytti sieraimiani.

Neiti hyppäsi ylös kirkaisten: "Kuka kummassa !" Hän näki hölmistyneet kasvoni huussinreiässä ja naurahti: "Sergei, rakas hölmö ! Tule tänne, olen kunniallinen tyttö enkä voi antaa kaltaisesi palveluspojan tirkistellä minua tarpeillani. Tule heti tänne niin saat ansiosi mukaan."

Astuin polvet vetelänä huussin ovesta. Kasvojani kuumotti ja jalkovälini sykki pahaenteisesti salamoita vatsani läpi. Ilja istuutui takaisin reiän päälle, nojautui hieman eteenpäin, huokaisi mietteliäästi ja nosti kasvonsa minua kohti. Hänen silmänsä tuntuivat polttavan reiän minun päähäni ja luulin jo melkein kaatuvani kuolleena maahan. Hän sanoi: "Minä olen hieno lady, voitko antaa ikinä anteeksi että yllätit minut näin häpeällisestä tilasta ?" Hän painoi kasvonsa alas ja puristi huulensa yhteen kuin pahanteosta yllätetty lapsi. Minä sanoin: "Kyllä hienotkin ladyt käyvät kakalla ja sitäpaitsi se oli kauneinta mitä olen kuunaan nähnyt." Hänen silmänsä kirkastuivat: "Ihanko totta! Etkö sinä halveksukaan minua?". "Minäkö halveksuisin sinua ?",sanoin: "En ole koskaan rakastanut ketään niinkuin rakastan sinua. Rakastan sinua niinkuin kulkuri rakastaa kuuta tai janoinen koira vesiputousta, rakastan sinun silmiäsi, suutasi, peppureikääsi ja jokaista tuumaa ihollasi ja sielusi sinisiä meriä!"

Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään ja ainoat äänet olivat meidän hengityksemme ja hänen suoltensa toiminta. Hän katsoi minua ujosti ja kysyi halusinko pyyhkiä hänen takapuolensa. Sanoin tekeväni sen mielelläni. Hän nousi ylös, käänsi takapäänsä ja nosti pitsimekkoaan. Hänen pähkinäsilmänsä katsoivat minua hänen olkansa yli. "Minä olen likainen" ,hän sanoi. Pyyhkiessäni hän köyristi selkäänsä kuin jalosyntyinen kauris ja hieroi peräaukkoaan kättäni vasten. "Minä puhdistan sinut" sanoin ja painoin huuleni hänen täyteläisen pyöreiden pakaroidensa väliin ja suutelin hänen sopukkaansa. Hänen pyllynsä aukeni ja sulkeutui rytmikkäästi kuin henkeään haukkova kala. "Oi Sergei, kukaan ei ole rakastanut minua näin paljon!" ,hän huokasi.

Nuolin hänen peppureikäänsä kiihkeästi ja Iljan kakkamuruset sulivat kielelleni. Hän alkoi kiihkeästi kiskoa housujani pois ja kivikovaksi paisunut miehuuteni pullahti ulos. Neiti Andrejev veti pyllynsä pois suultani ja otti rakkauden miekkani suuhunsa. Samalla hetkellä koko kivesteni sisältö pursui kuin pato yli äyräittensä ja siemeneni valui hänen poskillaan kuin maito. Huudahdin nautinnosta. Ilja puristi minut syliinsä ja piti minua kauan. Tunsin itseni onnelliseksi, kokonaiseksi mieheksi.

"Ilja, kukaan ei ole rakastanut minua niinkuin sinä. Ei kukaan... Ikinä...En ole koskenut naista ennen." ,sanoin :"Toivottavasti annat anteeksi."

Hän katsoi minua pähkinäsilmillään, silitti poskeani ja kuiskasi : "Se oli taivaallista. Tule keskiyöllä ikkunani alla. Otamme Tuiskuharjan ja ratsastamme sypressipuiden alle kukkuloille ja rakastelemme vain tähdet kattonamme Jumalan silmien alla."

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

JATKUU....

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤