=nuori rokkari =

täs on jotain tosi wanhaa arkistoo joka sattumalta osui silmiini
-olin jo tuolloin aika nero gubbe.

tuolloin oli enempi jengejä ja tappeluita, nykyään tää apaattisuus ja muu nörttäily on vetänyt jengin kuutioihin ihmettelemään..

mä oon jone täs ja mun broidin on janne.

BLACK BISONS haastattelu syksyltä 1988. Julkaistu lehdessä STOMP no23 1995
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""

JAKE: Mistä löysitte biisit tälle uudelle LP:lle? Vanhaa keikkaohjelmistoako...?
MIKA: Joo ja semmoisia biisejä, mitkä menee yleisössä lujaa... Niin niitä me otettiin. Sitten siinä on Tapio Vuorisen omia biisejä. Ne oli hyvä julkistaa...
JAKE: Siis teudän kitaristin?
MIKA: Joo...
JAKE: Siinä on sellaine biisi kuin Cindy... Se on kai teidän oma?
MIKA: Se on osittain oma. Sen sanat on löydetty tuolta Porin kaupungin kirjastosta. Se on jonkin näköinen kansan sävelmä, ja siihen on sitten tehty omat soinnut ja nuotit.
JAKE: Onko se vähän niin kuin pop-biisi?
JANNE: Joo... Se on tosiaan vähän pop-biisi, jos joku näistä sitä poppia sitten on

JAKE: Jos ajattelee tilannetta Suomessa vuonna 1981... Tuntuuko siltä, että tilanne on muuttunut? Onko nyt saavutettu huippu rockabillyn suosiossa?
JANNE: Joo, se on jo ohitettu!
MIKA: Porukka on paljon maalistunut... Discoistunut jos sanotaan...
JAKE: Siis nuoriso kuuntelee enemmän disco-musaa
MIKA: Niin kai...

JAKE: Mistä se yleensä johtuu, että rockabilly-musiikki ylipäätään tuli tänne niin voimakkaasti?
JANNE: Jaa, mä en tiedä.... Se johtuu varmaan ihan olosuhteista, että tänne vain sattui tulemaan jotain ihan ulkomaalaisia... En mä tiedä niiden tasosta, mutta yleisö otti ne heti omakseen. Sitten oli tuo American Graffiti ja nää muut...
JAKE: Ja sieltä se kai aika paljon lähti... Siitä leffasta, ja sen jälkeen tuli 50-luku voimakkaana, vaikka ei se edes 50-lukua kuvannutkaan...
MIKA: Niin...
JAKE: Tuntuuko, että tällä hetkellä on enemmän bändejä kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten... Vai onko ne vähenemään päin?
JANNE: Minun mielestä bändien määrä on vähentynyt!
MIKA: Vuosi siten oli paljon enemmän...
JAKE: Parhaat ovat jäljellä... Vai?
JANNE: Niin... Mä muistan noin vuosi sitten taisi olla parhaiten kaikkea. Oli niin kuin tämän rockabillyn kulta-aikaa. Viime talvi vielä ja sitä ennen, mutta sen jälkeen on ollut yhtä alamäkeä...

JAKE: Miten teillä on keikkoja?
MIKA: Aika mukavasti on nyt ollut. Me olemme kyllä pyrkineet siihen, että pelkästään Lauantaisin olisi... Ettei enää Perjantai-keikkoja sen takia kun tuo koulukin on vielä käymättä tässä.
JAKE: Oletteko kaikki vielä koululaisia?
MIKA: Toi Jone on töissä ja koulussa.
JONE: Mä olen ilta-oppikoulussa, ja kaikki muut onkin sitten suurinpiirten koulussa.
JAKE: Onko keikkoja nyt enemmän kuin sanotaanko noin vuosi sitten?
MIKA: On... Nyt kun maine on vähän levinnyt, niin saa keikkoja pidemmältä ja niistä hieman kovempaa hintaa!
JAKE: Missä on paras yleisö? Onko se jossakin tietyssä osassa Suomea... Vai oletteko ylipäätään kiertäneet niin paljon maata, että voitte sanoa?
MIKA : Kyllä se aika lähellä tamperetta on, ja Humppila on kanssa aika kova paikka... Ja Parkanokin on ollut... En tiedä enää.
JONE: Joo, ja tuolla Virtojen suunnalla...
JAKE: Ovatko tällaiset pienet paikkakunnat enemmänkin teidän paikkoja, missä teidän tyylinen musiikki menee parhaiten läpi?
JANNE: No jaa... Ei mikään sellainen hyvä lava ole mikssään ihan asutuskeskusten tuntumassa ainakaan...
JONE: Eli toisin sanottuna paikkoja, mihin busseilla tulee tulee porukkaa paljon eri puolilta!
JAKE: Voiko sanoa, että on jo olemassa Black Bisons-faneja... Vai ovatko ne vaan rockabilly-faneja?
JONE: Kyllä mä luulen, että on sellaisia, jotka tulevat katsomaan meitä useammakin kerran.
JAKE: Mikä on ollut suurin yleisömäärä teidän keikalla?
MIKA: Jaa... Siinä joku 3500 ihmistä oli kesällä Virroilla, mutta se ei ollut aivan täysin meidä omaa ansiota, vaan siellä oli kymmen muuta bändiä ja Riki Sorsa.
JAKE: mikä on ollu pienin yleisömäärä?
JONE: Jaa.. On se ollut kaksinumeroinen luku.
JANNE: Ei ole vielä yksinumeroista sattunut!
MIKA: Taisi olla 16 tuolla jossakin Daksmarkissa. Se on sellainen ruotsinkielinen paikkakunta.
JAKE: Oliko siellä joku lava?
MIKA: Joo... Ja oli vielä kaksi bändiä. Toinen tuli Vaasasta ja me Tampereelta, ja molemmilla yli 200 km matkaa. Sitten siellä oli vain 16 katsojaa! Aijai... Se oli hävettävää.
JONE: Joo, ei tuommoinen kyllä naurata!

JAKE: No, mitä ulkomaisia suosikkeja teillä on?
JONE: Niitä on paljon...
JAKE: Tai... Mitä te kuuntelette?
MIKA: Vincentiä, Burnettea...
JANNE: Niin, kyllä minä ainakin kaikkea muutakin kuuntelen kuin rock 'n' rollia ja rockabillyä tietysti, mutta...
JAKE: Mutta ihan tältä alueelta?
JANNE: Sleepy LaBeef on aika hyvä...
JAKE: Chuck Berry
JANNE: No jaa... Sitäkin...
JAKE: Entäs Little Richard?
JANNE: No en mä sitä niinkään..
JAKE: Elvis?
JANNE: Elvis on hyvä.
MIKA: On meillä muutama Elviksen biisi ohjelmistossakin...
JAKE: Mitäs muuta te kuuntelette?
JANNE: Mulla on ainakin autossa Beatlesin kasetti, mitä tulee kuuneltua.
JONE: Rollarit on kanssa aika kovia muuten vaan... Mutta en mä nyt sano, että mä niitä nyt niin kauheasti palvoisin. Ei mulla mitään muutakaan musiikkia vastaan ole.

JAKE: Voisitteko kuvitella, että ryhtyisitte soittamaan jotakin muuta, mitä nyt soitatte?
MIKA: Ei ainakaan näillä näkymin!
JONE: Ei se ole mahdollista... Ei ainakaan keikoilla!
JAKE: Eli mitä enemmän rock 'n' rollia, sitä enemmän jytyä?
MIKA: Juu... Jytyä löytyy!
JAKE: Tuleeko tämä aina olemaan harrastus, vai työtä ehkä joskus?
JANNE: En minä usko, että tästä työtä muodostuu... Ei tästä rahaa niin helpolla kääritä.
JAKE: Mutta onko mitään tällaisia ambitioita, että voisi joskus tulla ammattimuusikoksi? Onko se liian kaukaista?
JANNE: On se kyllä aika kaukaista... Joo! Ei ole juolahtanut vielä mieleen.
JAKE: Että niin harrastuspohjalta vielä toistaiseksi?
JONE: Joo, kyllä tämä amatöörijuttua on!
JAKE: Miten isä ja äiti suhtautuvat, kun jätkät rämppää rock 'n' rollia?
JANNE: Ihan mukavasti minun mielestäni... Ainakin meidän porukat. Ne kannattavat ja pysyvät hengessä mukana.

JAKE: Mitenkä tuo raha... Voiko sanoa, että homma kannattaa taloudellisesti harrastuspohjalta... Eli meneekö se mikä tulee?
MIKA: Se menee, mitä tulee ja vähän enemmänkin vielä. Vanhemmat on aina välillä vähän kovilla!
JAKE: Miten teidän kamat... Paljonko ne ovat tulleet maksamaan?
JONE: Se on viisinumeroinen luku. Ei sitä uskalla laskea.
MIKA: PA-vehkeet ovat tulleet maksamaan jo 37000 mk, että ehkä niissä on iso raha kiinni.
JAKE: Mitäs suomalaisia rockabilly-bändejä on hyviä... Tai sanotaan, että rock 'n' roll-bändejä?
JONE: En mä oikein pysty luettelemaan niitä, tai en mä nyt tiedä onko niitä hyviä...