RAJOEN YLITTÄMINEN

Rajojen ylittäminen vaatii itsekuria ja realitteettien tajuamista. Mielikuvitus on todellista kun se on työkalu tiettyyn harjoitteeseen esim. äänimuistin muistaminen énsin yhdistettynä johonkin järkyttävään tapahtumaan. Yhdistät näitä tunteita ja ajattelet viikon ilman häiriätekijöitä ja pääseet tilaan jossa palaat esim. kouluaikaan seuraamaa minkätakia katselin junia aina sillalla ? -äänimuistista tulee junanjarrujen äänet ja niin pois päin. Tapaat itsesi 8-vuotiaana ja sovin nuoremman itseni kanssa jonkun asian (ne ovat sovittuja salaisuuksia yleensä minulla) mikä silloin jäi haaveeksi ja alat sitä palattuasi toteuttamaan lineaarisessa nykyhetkessä sitä kesken jäänyttä haavetta tms.

Järkytys oli se voima se tuli kun kuuntelin kaverini kitaralla soittamaa balladia joka itketti ja yhdistyi juuri kuolleen koirani menetyksen tuottamaan tuskaan. Homma oli kasassa ja pääsin matkaan ja takaisin. Mielikuvitusella ei ole rajoja, eikä todellisuutta näe aina reaaliajassa -hassua vai mitä:)

Se diili jonka tein itseni kanssa on salaisuus, kun näin sovin itseni kanssa.
Se liittyi nöyryyteen, kurinalkaisuuteen ja jostain turhasta luopumiseen.

Olen opetellut meditoimaan teatterissa kunnes tajusin, että olen ihan itse jo ennen teatteria tehnyt vastaavaa -siis keksinyt hullutella pyörein liikein itseni KESKITTYNEEKSI. Mä en tiedä pystyvätkö läheskään kaikki tähän, koska se vaatii rohkeuutta myös nöyryyttäää itsensä ja todella älyttömästi aikaa paljolle MIELIKUVITUKSELLE sekä muistamiselle. Muistamisessa tarvitaan: -lihasmuistia, hajumuistia, näkömuistia jne.

Metodeja voi keksiä vilkkaalla mielikuvituksella vaikka minkälaisia, mutta pitää muistaa niiden oikeutus -pitää ymmärtää olevansa osa jotain isompaa, eikä leikkiä Jumalaa tai muuten voi eksyä.