syvä haukotus

ihastelin päivällä kun pellolla olevan mökin etualalla oleva lampi lainehtii ja sadepisara pirskovat ja pikselleöivät ajatukset sinne minne ne kuuluukin eli pois. On vaikee, pysyä paikoillaaan, mut pikku hiljaa pystyy makaamaan ihan samassa asennossa tuntikausia tuijottaen tuota kuunsirppiä. koitan olla liikkumatta ilman hyväää syytä-projekti meineillään. Kokeilen taas ajatuksen voimalla tekemistä jota saa ainoastaan ei-tekemisestä....tää alkaaa jossain vaiheesssa muuttuun huimemmaksi ja voi liikuttua järkytyksestä
kohtaaamalla pelkonsa. En tarvitse mitään kun asun kaikessa ja olen kaiken sisällä sekä ulkopuolelta ja milardien biljoonien tähtisumusaaste mielikuvineen kaikkoaa ja on vain kirkasta valoa. Valkoinen valo tekee minusta läpikuultvan lähes näkymättömän ja ajatus siitä saa minut hihittelemään...koitan maata selälläni ja vittu ! naapuri tuli autollaan tuosta ja. Röökin paikka. Ja voi taas pudottaa ittensä ns. maan pinalle jossa tää
haukotus on niin syvä