UNITUTKIJA (novelli) / sin of the libary

UNITUTKIJA (novelli) / sin of the libary

Reading Diggest

Jaakko näki taas samaa painajaista. Hän heräsi hiestä märkänä -lakanat olivat myös märkiä. Hetken hän räpytteli silmiään karkoittaakseen tuon yhäuseammin toistuvan painajaisensa pois. hetken emmittyään hän keräsi märät vuodevaatteet ja vei ne suihkuhuoneen pyykkikoriin. Hän kävi suihkussa ja keitti sitten kaurapuuroa. Hän söi puuronsa tärisevin käsin -hän ei voinut ymmärtää toistuvaa painajaistaan, joka sai hänet aamulla levottomaksi. Kello oli viittä vaille viisi, joten hänellä oli hyvää aikaa suoiriutua töihinsä yhdeksäksi.

Unessa hän oli taas ollut syyskatalogien ääressä tilaamansa kalliin kirjoituspöydän ääressä puhelimen luuri kädessään tilailemassa mitä erilaisempaa ja tarpeetonta tavaraa. Hänen pöydällään lojui Hobby Hallin, Bilteman ja Kapp Hallin katalogeja sekä muuta mainos krääsää yllyttämässä häntä ostamaan mitä erilaiseimpia tuotteita. Näitä hänen hankkimiaan tavaroita oli hänen ennen niin avarassa kolmiossaan niin paljon, että tuskin siellä pystyi kulkemaan. Unessaan hän vaelteli kirpputoreilla, halpahalleissa ja tavarataloissa ostamassa muovipusseittain astioita, maljakoita, tuhkakuppeja (hän ei edes polttanut), kyniä, taide-esineitä, aurinkolaseja, villasukkia, koruja , takkeja sateenvarjoja ynnä muuta -heräteostoksia tosiaan !

Todellisuudessa Jaakko oli pihi -lähes sairaalloisen pihi. Hän söi lehdistä leikkaamillaan alennuskupongeilla ostettuja ruokia. Viimeisen myyntipäivän omaavat tuotteet kelpasivat hänelle ja hän kammoksui lihatuotteiden taivaita hipovia hintoja -halvemmista kananmunista hän sai tarvitsemansa päivittäisen proteiininsa. Kaurapuuro oli halpaa ja terveellistä ravintoa. Kaikenlaiset murot ja maissihiutaleet kammoksuttivat häntä korkeilla hinnoillaan.

Työpaikalleen Nesteen pääkonttoriin Jaakko kulki jalan. hän ei voinut tajuta kuinka jotkut hullut ajoivat vieläpä yksistään älyttömän kalliilla bensalla kulkevillaan autoillaan.Polkupyörän hän oli kerran aikonut ostaa, mutta oli pyörtyä havaitessaan millä hinoilla niitä myytiin. Joskus harvoin hän joutui tuhlaamaan rahaansa bussimatkaan -jos matka sattui olemaan ylivoimaisen pitkä kävellä. Jaakko oli poikamies, sillä naiset; ne jos mitkään,kuluttivat rahaa kaikenmaailman hölynpölyyn uskomattomia määriä. Erilaiset kauneudenhoito aineet sun muut maksoivat maltaita.

Jaakon mieliharrastuksena oli oli kirjastossa asioiminen. siellä sai kirjastokortin hankittuaan lainata kirjoja ja äänitteitä aivan ilmaiseksi -äänentoistolaitteita hän ei tosin omistanut, koska kirjastossa pystyi kuuntelemaan äänitteitä aivan ilmaiseksi. Kahviakaan hän ei koskaan ostanut, vaan kävi sen sijaan sellaisissa paikoissa joissa sitä sai ilmaiseksi; kuten bingoissa, joissakin kaupoissa(joissa sattui olemaan ilmainen kahvitarjoilu, ja monissa kaupoissa sattui usein olemaan myös ilmaisia juuston tai muun kalliin herkkutuotteen maistiaisia ! ) Kahvia sai juoda mielinmäärin myös pelastusarmeijan ruokaloissa, ja siellä sai yleensä ilmaista - tai muutamalla lantilla lämmintä ruokaakin. Vaatteensa hän sai kierrätyskeskuksista ilmaiseksi, mutta, mutta joskus kirpputorilta onnistui saamaan muutamalla kolikolla siistejä vaatteita.

Joulun aikoina Jaakko pysyi visusti sisällä, vahoilla askeettisesti sisustetussa huo-neistossaan. Häntä hirvitti ihmisten mielisairas ja maaninen ostohysteria tavaroitten hintojen ollessa korkeimmillaan. Vaput, juhannukset ja sen sellaiset hän jätti tietenkin viettämättä. Mutta uutenavuotena hänellä oli tapana ihailla ja samalla paheksua kaupun-gin järjestämää ilotulitusta -kalliita verorahojahan siinä surutta räjäyteltiin taivaan tuuliin.

Mutta nämä Jaakon painajaisunet saivat hänet tuntemaan olonsa kurjaksi ja väsyneeksi. Hän oli huonosti nukuttujen öitten jälkeen tulossa entistä hajamielisemmäksi; hän oli jo pariin kertaan unohtanut vaatehuoneen kallisarvoista sähköä kuluttavan lampun palamaan jopa useiksi tunneiksi. Hän alkoi todella huolestua unohtaessaan joka-aamuisen kaurapuuronsa palamaaan kattilan pohjaan - jotain olisi tehtävä !

Työpaikaltaan Jaakko käveli tapansa mukaan bingoon juoman ilmaiset kahvit. Hän oli henkilökunnalle tutuksi tullut kuokkavieras, joka joi vain kahvia pelaamatta koskaan. kahvit juotuaan hän meni tapojaan noudattaen kirjastoon selailemaan lehtiä. Aamulehteä lukiessaan hänen katseensa nauliintui ilmoitukseen, jossa luvattiin tulkita unia. Jaakko pyysi lainaksi kuulakärkikynän ja paperia ja kirjoitti unitutkijan osoitteen ylös.

Unitutkija Lars Lundahl oli lopen uupunut röhnöttäessään vastaanottonsa asiakkaita varten hankitussa punaisessa nahkasohvassa. Hän oli kyllästynyt ihmisten televisiokulttuuriin psyykkaamiin aivoihin. Nykyihmisten aivot välittivät sekavia univiihdepaketteja, joista oli mahdotonta saada selkoa. Unet olivat mielivaltaisesti toinen toisiaan seuraavia mainospätkien, uutispuuron ja saippuaoopperoitten loputonta sarjaa.

Larssilla oli unien tutkimukseen omat patentoidut laitteet, jotka hän oli itse kehittänyttarkasti vartioidussa ja suojatussa laboratoriossaan. Larssia huvitti ihmisten rajaton tyhmyys uskoa kaiken hänen sepittämiensä unien merkityksen. Mutta mitä muutakaan hän voisi tehdä potilailleen jotka elivät verkkoutuneena tietokoneisiinsa, televisioihinsa ja kännyköihinsä -ihminen on oikeastaan yhtä kätevä ja ja järkevä kuinvaikkapa pölynimuri. Asioita ei paranatanut juuri muu kuin pyytää palveluistaan paljon riihikuivaa tuohta. Puhelin pirisi hänen työpöydällään ja hän nousi laiskasti sohvaltaan painamaan puhelimen kaiutin nappulaa kuullakseen sihteerinsä ilmoittavan seuraavan potilaan.

"Jaakko Palomäkihän te olitte",totesi Lars kätellestään potilastaan. Larssia kummastutti kun tämä herra Palomäki oli iski molemmat nyrkkinsä pöytään vihaisena kuullessaan hänen sadan euron tunti tuntitaksansa, mutta asiakashuokaisi helpotuksesta kun Lars silkasta uteliaisuudestaan laski taksansa pienen tinkimisen jälkeen kahteenkymmeneen euroon.

Lars kehoitti potilaansa ottamaan rennon istuma-asennon nahkasohvalla ja kaivoi hopeisen taskunauriinsa esille. Hän laittoi taskukellonsa heiluriliikkeeseen aivan Jaakon silmien eteen ja käski häntä seuraamaan katseellaan taskukelloaan. Pian oli Jaakko hypnoosissa."kun lasken kolmeen, olet jo unessa. Ja kun napsautan sormiani heräät", Lars puhui lempeästi monotonisella äänellään."yksi, kaksi, kolme."

Jaakko oli unessa ja Lars nosteli hänet kunnon leposaentoon. Sitten hän suuntasi kehittämänsä laser-tulkin säteet kohti Jaakon otsalohko ja asteli, pyöreään kaikki ulottuvuudet näyttävän monitorinsa luokse. Lars ohjelmoi näytön seitsenulotteiseksi -se oli juuri se taso, jonka ihminen pystyi hallitsemaan ja kestämään tulematta totaalisesti mielisairaakksi.

Jaakko näytti olevan innokas shoppailija. Hän selvästikkin rakasti kaikkea tavaraa mitä tavaratalossa oli -voiko noin materialistista maailmankuvaa selkeämmin visioida -mieshän oli nero. Hän oli selvästikkin kärsimyksen jalostama pyhimys. Hänellä oli täydellinen viha- ja rakkaussuhde kaikkeen ympärillä olevaan, ja hänen askeettisuutensa oli jumalallista -epäinhimmillisyyttä parhaimmillaan. Lars oli innoissaan ja epähuomiossa lisännyt itselleen enemmän ulottuvaisuuksia katseltavaksi kuin mitä hän pystyi kestämään.

Larsista oli hänen vaimonsa Birgitan kauhuksi tullut umpihullu kleptomaani, ja samaan olivat päätyneet Tukholman poliisitkin. Birgitta itkien allekirjoittimielisairaalan suljetulla osastolla paperit - jotka takasivat, että Lars sai viettää mielisairaalassa vartijoiden vartioimana koko loppuikänsä.

Jaakko koki täydellisen muodonmuutoksen tuttujensa suureksi ihmetykseksi.Hänestä tuli snobi, joka viihtyi vain hänelle vartavasten suunniteluissa tiloissa. Hänestä tuli maailmankuulu kirjailija ja kauneutta palvova runoilija sielu. Lehdissä kerrottiin kaiken laista;- että hän sai naiset itkemään timantteja murskatessaan armottomasti toimivalla karismallaan entisten diivojen egoja !

http://groups.msn.com/zombiegallery