Elämää miettien ...

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~

Tarina joka laittaa ajattelemaan tätä
elämää ...

Tässä on hiukan ajattelemisen aihetta
kaiken kiireen keskelle.
Suosittelen kuitenkin lukemaan tämän
lävitse - ajatuksella.

Asioita tapahtuu joskus niin
yllättäen, mutta eihän me voida kuin
sopeutua ja elää tätä päivää niin
kuin viimeistä, niinhän? Tämän tarinan
tarkoitus on muistuttaa, että eläkää!

Hyvä ystäväni avasi vaimonsa
vaatekaapin ja otti sieltä esiin
laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin
kääritty leninki.
"Tämä ei ole mikä tahansa laatikko",
ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon
ja tuijotti sen sisältöä.
"Vaimoni sai tämän lahjaksi
ensimmäisellä Pariisin matkallamme
9-vuotta sitten. Hän ei koskaan
laittanut tätä ylleen, sanoi
säästävänsä sitä erityistä tilaisuutta varten."

"No luulisin, että tämä on kai
sitten se."
Ystäväni asteli sängyn viereen ja
asetti laatikon hänen vaimonsa muiden
tavaroiden vierelle, jotka hän oli
kohta viemässä hautaustoimistoon,
sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut.

Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi:
"Älä koskaan säästä mitään erityistä
hetkeä varten, sillä jokainen päivä
on erityinen hetki."

Nuo sanat painuivat mieleeni ja
tänään päätän, että luen enemmän ja
siivoan vähemmän. Istun kuistilla
turhia murehtimatta, vietän aikaa
rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja
teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn
niihin asioihin, jotka ovat minulle
tärkeitä.

Ymmärrän, että elämää eletään sen
ainutlaatuisen kokemuksen tähden. Ei
siksi, että se olisi jokin
selviytymisleiri.

Enää en tuskaile. Otan paremmat
lautaset kaapista ja pistän uudet
vaatteet päälle supermarkettiin.
En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi
tehnyt, jos olisi tiennyt, että on
aika lähteä seuraavana aamuna.
Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa.
Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen,
läheisimmille ystävilleen tai sitten
ei. Hän olisi voinut soittaa
vanhalle ystävälle sopiakseen riidan.
Hän olisi saattanut mennä syömään
suosikkiravintolaansa. Ne ovat ne
pienet asiat, joiden tekemättä
jättämistä minä katuisin, jos aikani
olisi tullut.

Katuisin sitä, koska enää en voisi
tavata ystäviäni tai kirjoittaa sitä
kirjettä, jonka halusin kirjoittaa
sinä "yhtenä päivänä".

Katuisin ja olisin murheellinen,
koska en sanonut sisarilleni,
lapsilleni ja ystävilleni kuinka
paljon heistä välitän riittävän usein.

Nyt en enää kuitenkaan pidättele
kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon
sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä,
joka tunti ja joka hetki sanon,
että tämä hetki on se erityinen
hetki :)

Jos juuri sinä saat tämän tarinan,
se johtuu siitä, että joku välittää sinusta ja
ehkäpä siksi, että sinä välität myös
jostain.

Jos olet liian kiireinen lähettämään
tätä jollekin josta välität, niin
muista, että sitä jotain tai yhtä
päivää, joka on kaukana ei välttämättä
edes koskaan tule.

Mukavaa illanjatkoa kaikille :)

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~