Rakennus goes to fiilis

Istun Koulun penkillä täällä Turussa ja olen pohdiskellut tänään moneen otteeseen yhteiskunnan ja rakennusteollisuuden muutosta. Mulla on niin sellainen olo, että eläisimme jossain etelä-Eurooppalaisessa kaupungissa joka elää aatamin aikoja ja on kohdannut jonkun sodan. Mieleeni juolahtivat ajat Bosniassa enkä ymmärrä miksi tämä olotila on vallannut minut viime aikoina USEIN. En tiedä minne halajaan tai mitä halajaan, mutta joenkin olen alkanut fiilistelemään noista rakennuksista saatavia tunnetiloja.

Tänään minua erityisesti lämmittivät Aurajoki ja Turun tuomiokirkko, jotka kauniissa talvisäässä hohtivat mukavasti. Mutta täältä Turustakin löytyy paljon vanhoja kerrostaloja ja teollisuusrakennuksia, jotka voisivat olla yhtä lailla myös jostain muualta.
Näillä kaikilla rakennuksilla on niin paljon kerrottavaa. Tälläkin ravintolapanimo Koululla jossa istumme tällä hetkellä, vanhat korkeat huoneet, jykevät rappuset ja kaikki kertovat niin paljon. Ihmisten tarinoita, synkkiä ja iloisia tapahtumia.

Arkkitehtuuri, niin mielenkiintoista ja kiehtovaa, niin pelottavaa ja karmaisevaa, kätkee sisäänsä synkkiä salaisuuksia, iloa ja riemua.