Rintaliiveistä sukkahousuihin

Japanissa on uusi trendi miesten rintaliiveistä, kerrotaan aamuisessa radioshowssa. Mediassa kirkko on pyörinyt viime aikoina hyvinkin aktiivisesti, muun muassa Imatran seurakunnan kirkkoherra Olli Aallon myötä. Hän on yksi yksittäinen henkilö, joka vaihtaa kalsarit rintaliiveihin ja pikkuhousuihin. Jos sama tapahtuisi jossain Nokian tai muun ison yrityksen taholla, ketään tuskin jaksaisi kiinnostaa. Miksi edes olemme kiinnostuneita vieraiden ihmisten kohtalosta ja päätöksistä, jotka eivät vaikuta monenkaan elämään?
Mutta heti kun kirkossa tapahtuu jotain, media herää ja lööpit lentelevät.

Kirkolta odotetaan muuttumista ja mukautumista nyky-yhteiskunnan elämänrytmiin. Toinen puolisko haluaa vaalia kirkon perinteistä ja muuttumatonta arvomaailmaa, eikä hyväksy kirkon uudistusmielisyyttä, vapaampia näkemyksiä tai raamatun 2000-lukulaista tulkitsemista. Kirkolta odotetaan yhteneväistä näkemystä uskonasioista, mutta kysynpähän vain, miten tämä on mahdollista? Kuinka moni ihan minkä muun ison/vaikutusvaltaisen organiaation tai yhteisön työntekijöistä on samaa mieltä kaikista asioista jotka liittyvät yrityksen kehitykseen tai toimintatapoihin? Epäilenpä että harva... Entä onko kirkko enää kirkko jos kaikki sen vaikutusvaltaisimmista henkilöistä ovat eri mieltä perustavanlaatuisista aihealueista?
Mutta emmekö jo nyt elä yhteiskunnassa, josta uskonasioista on tullut yksilökeskeisiä, jokainen tulkitsee asioita omasta perspektiivistään ja harva on kiinnostunut enää entisaikojen yhteisöllisestä tavasta toimia. Usko on muuttunut yhä vähemmän yhteisön asiaksi. On toki olemassa hyvinkin tiiviitä uskonnollisia yhteisöitä, mutta se, että olisi yhteisön kulttuuriin kuuluvana tapana matkustaa sunnuntai-aamuisin satojakin kilometrejä jumalanpalvelukseen, taitaa olla enää pelkkää toiveajattelua.
Kirkon on pakko mukautua yhteiskunnan olemassa olevaan kulttuuriin ja toimintatapoihin.

Mutta heti kun kirkossa tapahtuu jotain, media herää ja lööpit kirjoittavat viikko kausia negatiivissävyisiä artikkeleita kirkon toiminnasta, mitä milloin sanotaan epäeettiseksi ja milloin miksikin.
Kirkon toimintaa arvostellaan helposti halveksittavaksi, tai että kirkko alentuu sinne ja tänne mennäkseen ihmisten tasolle (mm. eroakirkosta.info -hanke).
Mitähän meidän pitäisi tehdä, jotta olisimme hyväksyttyjä tai emme "alentuisi" minnekään???
Halutaan, että kirkko on lähellä ihmistä, siellä missä ihmiset ovat, niin emmehän me voi olla missään kirkossa kyhjöttämässä, jos haluamme tavata ihmisiä. Meidän täytyy mennä sinne missä ihmiset ovat, on se sitten nuorten tavoittamiseksi city.fi, keskustori, esplanadi, kylätoimikunnan kokous tai mitä tahansa. Miksi ihmisillä on kamala angsti kirkkoa vastaan. Ensin vaaditaan, että sen pitäisi tulla lähemmäs ihmistä ja sitten kun se tulee niin sekään ei ole hyvä ja tuolloin kommentoidaan, että "miksi se nyt joka paikkaan tunkee".
Jokainen yksilö voi itse valita oman sopivankokoisen palansa kirkosta ja harva nykypäivänä sitä missään tuputtaa tai pakottaa kääntymään. Ihmiset vain hermosti kuvittelevat näin, eivätkä välttämättä edes anna mahdollisuutta näyttää mitä kaikkea muuta kirkko voi olla. Uskallanpa jopa väittää etteivät puolet ihmisistä edes tunne murto-osaakaan kirkon tekemästä työstä...

Ottakee selvää ennen kuin annatte palautetta, eiks je.