Suomalaiset ovat aina äärimmäisen ylpeitä, jos meidät mainitaan ulkomaalaisissa lehdissä. Viime perjantaina Suomi oli etusivulla, ja ei ihan missä tahansa lehdessä.
The New York Timesin maailmanlaatuisen version International Herald Tribunen ykkösuutinen koski Olkiluodon kolmosreaktorin työmaan ongelmia. Rock’n rollissa kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, mutta en tiedä onko tämä juuri se aihe, jolla suomalaiset haluavat komeilla kansainvälisen lehdistön ykkösuutisena.
Olin mukana vahvasti ydinvoimanvastaisessa liikkeessä vuonna 2002, kun eduskunnassa päätettiin periaateluvan myöntämisestä viidennelle reaktorille. Silloin ydinvoimakamppailua käytiin vähän hassulla tavalla. Ydinvoiman kannattajat puhuivat ilmaston suojelemisesta, me vastustajat arvioimme kriittisesti esitettyjä taloudellisia laskelmia ja suunniteltua prototyyppireaktoria.
Vaikka ydinvoimavastustajien epäilyjä pidettiin ituhippien horinoina, edes me emme osanneet arvioida, kuinka dramaattisen pieleen laskelmat tulisivatkaan menemään. Ydinvoimalatyöt ovat vuosia myöhässä ja hintalappu on kasvanut tässä vaiheessa jo 50 prosentilla.
Työmaa ei ole tuonut luvattuja työpaikkoja suomalaisille, rakennustyöt on järjestäen hoidettu ulkomaalaisilla siirtotyöläisillä. Työmaalta raportoidaan jatkuvasti erilaisista ongelmista ja turvallisuusmääräyksistä lipeämisistä.
Tämä ei ole tuntunut yhtään hillitsevän ydinvoimalobbarien intoa. Valtioneuvoston käsiteltävänä ovat hakemukset peräti kolmesta uudesta reaktorista.
*
Sähkönkulutus on kääntynyt laskuun Suomessa ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. Metsäteollisuus sulkee paperitehtaita, mutta haluaa samaan aikaan rakentaa uusia ydinvoimaloita. Monelle herää varmasti kysymys miksi.
Vastauksen tähän antaa ehkäpä Fennovoiman, yhden kolmesta hakijasta, tausta. Fennovoima on kovasti yrittänyt rakentaa itselleen suomalaista brändiä. Se on mm. Suomessa järjestettäviin jalkapallon naisten EM-kisoihin valmistautuvan maajoukkueen pääyhteistyökumppani.
(Palloliiton yhteistyökumppanivalintaa voidaan pitää hyvin kyseenalaisena. Vaikka Fennovoima maksaisi yhteistyöstä vähän enemmän, on kovin vastuutonta valjastaa koko Suomen maajoukkuetta tukemaan hanketta, jota puolet kansasta vastustaa. Kysymys on kaiken lisäksi naisten maajoukkueesta samaan aikaan, kun ydinvoiman vastustajista on suurin osa naisia.)
Fennovoima ei nimestään huolimatta ole kuitenkaan suomalainen projekti. Yhtiöstä omistaa kolmasosan saksalainen energiajätti E.ON. Muu omistajajoukko on pientä silppua erilaisia paikallisia energiayhtiöitä ja teollisuusyrityksiä.
Miksi saksalaiset haluavat tulla suomalaisille energiamarkkinoille, joissa sähkönkulutus on kaikenlisäksi laskussa? Uusien ydinvoimaloiden tarkoitus ei ole tuottaa sähköä kotimaan tarpeeseen vaan ulkomaanvientiin. Kun esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa ei voi rakentaa ydinvoimaa, on Suomi houkutteleva kohde.
Suomesta ollaan tekemässä eräänlaista ydinvoimareservaattia. Tänne ollaan rakentamassa vielä keskeneräisen viidennen ydinvoimalan jatkeeksi kolmea lisää, ydinpolttoainetta ollaan sijoittamassa suomalaiseen peruskallioon ja kansainväliset kaivosyhtiöt havittelevat jo mahdollisuuksia perustaa Suomeen uraanikaivoksia.
*
Ydinvoimaa myydään meille ilmastonsuojelun nimissä. Mielenkiintoista on se, että ne samat ihmiset perustelevat nyt ydinvoiman lisärakentamisen tarvetta ilmastonmuutoksella, jotka ovat kaikkein tiukimmin vastustaneet päästörajoituksia. Ensin teollisuus vastusti esimerkiksi Kioton-ilmastosopimuksen hyväksymistä, nyt he yrittävät väittää sen olevan jonkinlainen pro ydinvoima -sopimus.
Ydinvoimalobbareilla on takanaan rahaa ja valtaa. Konsulttina Suomessa häärii entinen pääministeri Paavo Lipponen ja europarlamentissa ”ympäristömeppi” Eija-Riitta Korhola esittelee ympäristövaliokunnassa ilmastotekstejä, jotka ovat tekstitiedoston tallennustietojen mukaan peräisin suoraan Euroopan rauta- ja terästeollisuuden lobbausjärjestön toimistosta.
Vääntöä ydinvoimasta käydään ensi viikolla eduskunnassa, kun käsittelyssä on hallituksen energia- ilmastopoliittinen selonteko. Periaateluvasta kuudennen, seitsemännen tai jopa kahdeksannen ydinvoimalan rakentamiselle äänestetään vajaan vuoden kuluttua.
Ydinvoiman vastustajia on mielipidemittausten mukaan kysymyksenasettelusta riippuen vähän niukempi tai suurempi enemmistö suomalaisista. Nyt meidän on herättävä ydinvoimanvastaiseen kamppailuun, jotta kansan enemmistön näkemys painaisi päätöksenteossa ratkaisevasti. Ydinvoimalobbarit nimittäin ramppaavat jo päivittäin eduskunnassa.
