Blogisti-toverini Carl Haglund saa syksyllä esikoisen. Haluan onnitella kovasti Callea. Huomasin tämän iloisen uutisen ohimennen Hesarista toisen jutun yhteydessä.
Juttu varsinaisesti käsitteli sitä, että toinen vastavalittu europarlamentaarikko Riikka Manner saa syksyllä esikoisen. Haluan onnitella kovasti myös Riikkaa vaikken ole ymmärtääkseni koskaan edes tavannut häntä.
Keskustelu kahden nuoren europarlamentaarikon perheenlisäyksistä on kuitenkin ollut monella tapaa surullista. Se on osoittanut kuinka pitkä matka Suomessa on vielä todelliseen tasa-arvoon.
Julkisuudessa on paheksuttu, että Riikka olisi ”salannut” raskautensa vaalikampanjan aikana. On annettu ymmärtää, että raskaana olevaa naista ei olisi valittu VIIDEN vuoden ”pätkäduuniin”. En ole kuitenkaan huomannut, että missään oltaisiin oltu sitä mieltä, että Calle olisi ollut sopimaton pätkäduuniin, koska hänelle on tulossa perheenlisäystä.
Miksi ylipäätänsä missään ammatissa, edes poliitikon, pitäisi kertoa raskaudesta ennen kuin itse haluaa siitä kertoa?
*
Isyyslomat yleensä pidetään Suomessa hyvin. Sen sijaan vanhempainvapaat jakautuvat jo hyvin epätasa-arvoisesti äitien ja isien välillä. Harva perhe jakaa vanhempainvapaita edes läheskään tasan. Syitä on monia. Miesten palkka on yleensä parempi, joten isän vanhempainvapaa on perheelle suurempi taloudellinen menetys.
Mutta ennen muuta syynä ovat asenteet. Työnantajan mielestä isyysloma on asiaa. Sen sijaan monilla työpaikoilla katsotaan jo otsa kurtussa, jos isä haluaa pitää myös vanhempainvapaata. Eduskunnassakin harva kansanedustaja-isä käyttää mahdollisuutta täysimääräisesti hyväkseen. Ville Niinistö näytti tässä asiassa hyvää esimerkkiä.
*
Yhteiskunta voi puuttua vanhempainlomien epätasaiseen jakaantumiseen myös lainsäädännöllisesti. Vasemmistoliitto esitti jo viime vaalikaudella ns. Islannin mallia. Ilahduttavaa on se, että viime aikoina yhä useampi puolue on alkanut liputtaa tämän mallin puolesta.
Ns. 6+6+6 -mallissa sekä isälle että äidille on varattu oma kuuden kuukauden vanhempainvapaa. Lisäksi viimeisen kuuden kuukauden perhe voi käyttää haluamallaan tavalla, jommallekummalle vanhemmista tai molemmille jaettuna.
Malli antaa perheille todellista valinnanvapautta, mutta ei pakota mihinkään. Isän tai äidin ei tarvitse käyttää omaa kuutta kuukauttaan, mutta oleellista on se, ettei sitä voi siirtää toiselle vanhemmalle. Saman mallin pitää tietenkin koskea myös samaa sukupuolta olevia vanhempia.
*
Toinen iso lainsäädännöllinen uudistus on se, että vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken. Tällä hetkellä kustannukset lankeavat ainoastaan vanhempainvapaata pitävän vanhemman työnantajalle.
Tämä johtaa naisten huonompaan asemaan työmarkkinoilla. Naisilla on pienemmät palkat ja enemmän pätkätöitä. Toisaalta se varmasti vaikuttaa myös miesten työnantajien asenteisiin vanhempainvapaanpitämistä kohtaan.
*
Näistä asioista on puhuttu vuosia, mutta vähän on tapahtunut. Kun nyt epävarmuuden ja pätkätöiden sukupolvi on noussut entistä näkyvämmin politiikan eturintamaan, toivottavasti vanhanaikaiset asenteetkin saadaan lopulta murtumaan.