Vaan kun en pysty

Huomaan että sopisi hymyillä mykkänä,
Lausua vain lempeitä sanoja –
Vaan kun en pysty.

Huomaan että ääneni nyt särähtelee,
Vaikka yritin toisin.
Vaan kun en pysty.

En jaksa esittää heikkoa,
Vakuuta mut, tuudita, kiroa, siunaa, vastaa!
Muuta en anna, vain sydämen nakkaan eteesi.

Okei, haluat mun pelaavan toisin,
Näkevän kaiken toisin –
Vaan kun en pysty.

Okei, hyväksyn tän hinnan,
Voisin vaikka leppyäkin,
Vaan kun en pysty.

En jaksa esittää heikkoa,
Vakuuta mut, tuudita, kiroa, siunaa, vastaa!
Muuta en anna, vain sydämen nakkaan eteesi.

Vain sydämeni, vain sydämeni, vain sydämen nakkaan eteesi.

Tarvitset unelman, muotokuvan,
joka ei muistuta mua mutta on susta kaunis.
Tarvitset shown, hyvän pellen, joka liioitellen esittää, miten kipeää tekee.
Pelkään etten pysty, minä en siihen pysty.
En, en, en, enempää en anna,
Vain sydämen nakkaan eteesi.

Vain sydämeni, vain sydämeni nakkaan, vain sydämen nakkaan eteesi.