Ja kun ajasta on
vain tapettavaksi
taas yksi mennyt hetki
samanlaista elämää
ensin epäluottamuksen tuskaa
kyynelet ettei Ikinä Enää
sitten epäluuloa epäilyksen päälle
sitä oppii luopumaan
ja tulevat synkeät tunnit
kun kaikki voi lopullisesti räjähtää
ja kun elämä on enää varjoa
jäävät vain unelmat
Hän sanoo että olen kaunis
ja että hän odottikin vain minua
hän sanoo että olen se
juuri hänen syliinsä sopiva
hän puhuu kun syleilemme
sanoja joita ei ole
Ikuisesta ja Hellyydestä
ja kuulen vain hänen äänensä
Sitä välttelee katseita ja esittää poissaolevaa
kuten kaikki muutkin kadulla
niin tulee läpinäkyväksi
sitä oppii kääntämään katseensa
pois rakastavaisista
välttämään kaksistaan kulkevia
niitä jotka halailevat henki salpaantuneina
ja iltana muutamana
toteaa ettei se ole enää minua varten
ne söpöt sanaset, ne sydämentykytykset
– mutta unelmissa niihin on oikeus
Hän sanoo että olen kaunis
ja että hän odottikin vain minua
hän sanoo että olen se
juuri hänen syliinsä sopiva
valheita ja höpötystä
jota ei lapsikaan uskoisi
mutta yöt ovat pyhäkköni
ja unissani uskon kaiken
Hän sanoo että olen kaunis…
hän juoksee minua kohti
hänen kätensä kiertyvät ympärilleni
se on ihanaa kuin leffassa
ei petosta, ei tuskia
en tahdo sellaisia kuviooni
hän sanoo että olen kuningatar
ja sääliksi käy, uskon senkin
voi niin sääliksi käy, mutta uskon senkin