Blogi

Miksi kaikki aina hehkuttaa kesäkuntoa? Itsekkin on mokomaa tullut tehtyä tässä viimeiset... öö... 5 vuotta ja nyt on ekaa kertaa tapahtumassa jotain (wuhuu).

Lueskelin tuossa pari päivää sitten, että suomalaiset ihmiset ovat sitä kansaa, joka käy salillä säännöllisesti keskimäärin pari kuukautta vuodessa ja onhan se omalla tavallaan totta. Otetaan tietenkin pois kaikki bodarit, urheilijat ja sen semmoiset, eli jäljelle jää ihan perus tavikset.

Milloin me perus tavikset sitten kuntoillaan... no tietenkin tammikuussa aloitellaan kinkun sulatus ja samalla kulutellaan Joulun herkut pois kehosta. Seuraava etappi tuleekin sitten vähän ennen kesää, kun yritetään siihen ainaiseen kesäkuntoon, mutta kesän keleillä kukaan ei jaksa innostua kumminkaan viettämään aikaansa sisätiloissa hikisillä punttisaleilla, vaan siellä terassin lämmössä ja sitten tuleekin muutamat virkistävät siinä sivussa otettua.

Toinen syy tähän kesän treenauksen puutteellisuuteen tulee sitten mökkeilystä sun muusta reissaamisesta. Kuka nyt jaksaisi mennä 10km matkan lähimmälle kuntosalille keskeltä ei mitään, kun ei ole edes varma onko kyseinen sali auki, joten jäipä käymättä sielläkin.

Kolmas innostuminen puntilla käymiseen tapahtuu sitten taas kesän jälkeen siinä elo-syyskuun vaihteessa, kun koulut alkaa ja parhaimmat kesäilmat on menneet, niin jaksaa taas jonkun aikaa innostua puntilla käymisestä. Mutta todellisuus ottaa kouriinsa sitten siellä marras-joulukuussa, kun alkaa Joulu painaa päälle ja taas pitäisi kinkkua syödä, niin miksi sitä sitten "turhaan" treenaisi, kun niitä kiloja on kumminkin tulossa ja onhan se Joulu herkuttelun aikaa.

On tullu tässä monesti ihmeteltyä, että jättääkö moni ihminen ne aivot sinne narikkaan sen takin kanssa silloin kun tulee baariin? Sitten ihmetellään, kun baarin henkilökunta vittuilee tai huutaa pää ja silmät punasena. Ymmärrettäköön sen verran, että eihän se baari (useimmiten yökerho) ole semmoinen paikka jossa täytyy olla aivan ihmisiksi, mutta rajansa kaikella.

Näitä asioita olemme työkavereidemme kanssa joutuneet välillä todistamaan:
- kaiken maailman pissaleikit mm. kusituoppi, muovikukkien merkkaaminen, tai spontaanisti seinille.
- vessassa runkkaaminen pilkun jälkeen (ei varmaankaan onnistanu sinä iltana)
- suihinottoja ja kaikenlaisia muita irtiottoja (näitä heppuja on onnistanut jo kesken illan)
- räkiminen lattialle (ei sitä kotonakaan räitä lattioille)
- henkilökunnan tiloihin sammuminen
- viinapullojen pölliminen (kannattaa mennä alkoon pöllimään... jos jää kiinni niin tulee monta kerta halvemmaksi)
- sisällä polttaminen (laki kieltänyt asian jo vuodesta 2007 ilman tupakkakkoppia)
- tupakkakoppeihin juoman vieminen (ei se kuulosta pahalta mutta siinä saattaa mennä tupakkakoppi koko baarista)
- oven, pöntön, pisoaarin tai muun vastaavan tai ylipäätänsä irtaimiston pahoinpitely (kyllä mäki voin tulla kenen tahansa kämppään ja potkasta sen vessanpöntön paskaks ja kerskua sillä loppuviikon)

Ja tässä työkaveria lainatessa, "jos tiedät että lähtee helposti hanskasta niin ethän tee muiden Työstä helvettiä laskemalla kuiviin vuodatetut utareet pöydälle ja pyydät "kaverialennusta." Vai huutaisitko nautinnosta kun ilmestyisin duunipaikallesi läheiseen Siwaan kusemaan päärynöihin?"

Mikä on tuon Joulun merkitys nykyään? Uskoisin että moni on miettinyt tai
ainakin halunnnut miettiä tätä kyseistä asiaa. Moni varmaan muistaa vielä ala-asteiän ja silloisen Joulun odotuksen... Ja ne ketkä eivät, niin hävetkää.

Silloin kun itse olin ala-asteella, niin Joulun odotus oli varmaan vuoden jännittävintä aikaa ja silloin kaikki pienetkin asiat tuntuivat todella Jouluisilta, kuten ensimmäisen luukun avaaminen suklaajoulukalenterista (ja sitäkin odotettiin jo kuukauden verran). Silloin päivät tuntuivat pitkiltä ja minutit tunneilta ja koskaan ei pettynyt mihinkään lahjaan (paitsi niihin pehmoisiin).

Sitten ne kaikki traditiot, jotka joutui käydä läpi joka ikinen joulu, kuten isovanhempien luona käyminen, hautausmaalla käyminen ja ruuhkissa jonottaminen. Aina helpotusta toi se, kun aamulla oli saanut "tonttujen" tuoman lahjan, joka useimmiten oli Aku Ankan taskukirja.

Sitten kun näiltä jouluisilta reissuilta silloin aatona pääsi pois, niin sitten alkoi odottaa niitä lahjoja ja sitä kautta joulusaunaa ja jouluruokaa, koska ennen niitä ei voinut yhtäkään lahjaa avata. Lisäksi jostain kumman syystä Joulupukki kävi aina silloin kun oltiin saunassa. Lahjojen avaamisen jälkeen sitten riittikin tekemistä koko loppuillaksi ja aina uuteenvuoteen asti ja sitten aletaankin jo odotella synttäreitä.

Mutta nykyään ei oikein mikään onnistu nostattamaan joulufiilistä. Lahjojen avaamisesta ei saa kunnon kicksejä ja hirveä hössötys joka ikisessä kaupassa ja ärsyttävät joululaulut soimassa, että ei tee mieli mennä yhteenkään kauppaan ilman iPodia. Ruuhka alkaa samantien kun pääsee ulko-ovesta ulos ja lämmin vetinen keli pilaa ne viimeisetkin joulumielen rippeet (paitsi tänä vuonna ja plussaa siitä). Tuo Joulun odotus ei ole kumminkaan minkäänlaisessa arvossa enään, kun töissä tulee oltua aina sinne aattoon asti ja heti aaton jälkeen, jolloin ei kerkeä edes odottamaan mitään joulua ja ei ole mitään lahjatoiveitakaan, paitsi lottovoitto, uusi urheiluauto, Christian Audigierin uusin vaatemallisto ja etelänmatkat, joten lahjoja avatessa ei voi muuta kuin vähän yrittää näyttää iloiselta, toki niistä paketeista saattaa muutama olla semmoisia joissa on jotain ihan mielekästä, kuten uusi iPhone tai vaikka mummon kutomat villasukat tai lapaset.

Lahjoja kun aletaan miettimään, niin tulee mieleen kysymys joka koskettaa kaikkia. Kuinka moni on saanut lahjaksi Fazerin suklaakonvehtirasian? Ja kuinka monta kappaletta?

Itse en välitä suklaasta ollenkaan, mutta joka Joulu olen avannut paketeista 2-4 tämmöistä rasiaa... Olen tästä sanonut leikkisästi pari kertaa, mutta niitä vaan aina tulee. Viimeksi kun sain sen 3 rasiaa, niin ne kesti pitkälle kevääseen ennen kun sain syötettyä ne kavereille :)

That's all and happy new year 2010